Hyvän ja mielekkään elämän salaisuus

Miksi elämämme tuntuu usein tyhjältä ja olemme tyytymättömiä? Koska elämä ei tapahdu siinä mitä ei ole, vaan siinä mitä on.

Elämä on aina hyvää ja mielekästä siinä mitä on, koska hyvä on elämän perusominaisuus ja mielekkyys sitä eteenpäin vievä voima. Sillä, miten elämämme ilmenee, ei ole merkitystä, vaan sillä, että annamme sen ilmetä vapaasti. Ja koska elämä on perustaltaan hyvää siinä mitä on, niin siitä nousee hyviä tekoja sillä tavalla kuin kukin meistä hyvyyttä ilmentää, ja tämä tuo mielekkyyttä elämäämme ja vie meitä eteenpäin. Elämästä voi nauttia, kokea hyvyyttä ja mielekkyyttä, kunhan vain elämme siinä mitä on ja ilmenee.

Kun oivallat hyvän elämän salaisuuden, se vapauttaa sinut ilmentämään ja toteuttamaan kaikkea sitä, mikä on sinulle luontaisinta ja ominta. Hämmästyttävintä tässä on se, ettei siinä tarvita lainkaan sinua. Mutta mitään yliluonnollista tai mystistä tässä ei kuitenkaan ole − vain elämää luonnollisesti ja vapaasti elettynä, siten kuin elämä itse sitä elää.

Hyvä ja mielekäs elämä − siitä on kysymys. Moni teistä on kuitenkin varmaan jo tehnyt siihen pienen lisäyksen alitajuisesti, tiedostamattaan, ja tulkinnut sen tarkoittavan Hyvä ja mielekäs elämä sinulle. Mutta tästä ei nyt ole kysymys. Hyvä ja mielekäs elämä kertoo elämästä itsestään, siitä miksi se on hyvää ja mielekästä ja miten se ilmenee. Hyvän elämän salaisuus löytyy elämästä itsestään, ei jostakin, mitä me voimme tehdä. Se ei löydy meistä itsestämme. Se hämmästyttävin elämän salaisuus on siinä, että me itse olemme tämä elämä. Me olemme se, mitä sanomme elämäksi ja todellisuudeksi, tai kuten sitä hyvin usein kutsutaan − tietoisuudeksi. Hyvä ja mielekäs elämä ei tapahdu sinulle tai minulle, se ei tapahdu kenellekään. Se on se mitä on ja mitä tapahtuu, se on ja tapahtuu elämässä.

Me olemme tottuneet − tai paremminkin meidät on opetettu ja kasvatettu siihen, että me olemme erillisiä yksilöitä ja persoonia ja että me olemme erillisiä muusta maailmasta. Että meillä on oma sisäinen maailmamme ja sitten on ulkoinen maailma, jota me aistiemme, tunteidemme ja ajatustemme avulla tarkastelemme ja hallitsemme ja jossa me parhaan kykymme mukaan pyrimme elämään. Jos emme tätä perusolettamustamme koskaan erittele tarkemmin tai vaadi siitä todisteita, että näin asian laita todella olisi, niin me hyväksymme tämän oletuksen erillisestä minästä ja erillisestä maailmasta.

Eikä siinä ole mitään väärää tai pahaa, mutta tämä puutteellinen oletuksemme itsemme todellisesta luonteesta voi elämämme aikana aiheuttaa meille − luodulle omakuvallemme − tyytymättömyyttä, pelkoja, ahdistusta, masennusta, mutta tietenkin myös hetkellisiä ilon, onnen ja rakkauden hetkiä. Mutta koska luulemme, olemme oppineet, että ne tapahuvat minulle, niin me haemme näihin elämämme huonoihin hetkiin ratkaisua itsestämme ja omasta elämästämme ja toisaalta pyrimme ylläpitämään hyviä hetkiämme omin voimin. Tämä ei useinkaan onnistu kuin hetkellisesti ja väliaikaisesti. Toisaalta moni meistä tietää alitajuisesti tai tietoisemmin, että emme pysty vaikuttamaan elämämme tapahtumiin kuin näennäisesti ja jälkikäteen tapahtuneelle selityksiä antaen − miksi kaikki tapahtui. Itse elämä tuntuu silti elävän omaa elämäänsä, meistä välittämättä.

Ja tämä tieto sinussa on varmaankin juuri se, miksi luet tätä juuri nyt. Sinulla on ollut aavistus tai olet erilaisista henkisistä opeista ja kirjoista lukenut, että ego ja minä, erillinen ja erityinen omakuvamme, ovat ainoa este vapaudellemme ja siihen heräämiseen, jotka sitten tarjoavat hyvän ja mielekkään elämän sinulle.