Se keskittyy siihen mitä on, ei siihen mitä ei ole

Hyvän ja mielekkään elämän haaste perinteisille opeille kiteytyy seuraavaan: miksi käyttää aikaa ja energiaa sen selvittämiseen, mitä luotu todellisuus tai tarkkaileva tietoisuus ovat, miten ne ovat syntyneet tai kuinka voimme löytää yhden todellisuuden? Miksi käyttää aikaa ja energiaa sen selvittämiseen, mikä lopulta ei ole totta? Miksi emme lähtisi suoraan siitä, mikä on totta? Elämä on totta siinä mitä on ja me kaikki elämme siinä, tiedostamme sitä tai emme

Hyvä ja mielekäs elämä ratkaisee näihin edellä kuvattuihin vaiheisiin liittyvät erillisyyden ja toiseuden haasteet ja näin syntyneen luodun todellisuuden luomat illuusiot ja näennäisyydet. Se antaa elämälle mahdollisuuden hävittää nämä luonnollisen, hyvän ja mielekkään elämän esteet elämästämme, elämästä itsestään käsin, siitä mikä on jo totta. Hyvä ja mielekäs elämä aloittaa siitä, mihin nämä perinteiset henkisen kasvun ja tietoisuuden laajentamisen opit päättyvät, onnistuessaan tavoittamaan maalinsa.

Tämä hyvän ja mielekkään elämän päinvastainen lähtökohta avaa meidät todellisuudelle ja saa meidät keskittymään siihen, mikä on jo totta, siihen mitä on − ei siihen, mikä ei ole totta tai siihen mitä ei ole. Hyvä ja mielekäs elämä antaa meille työkalut ja lähtökohdan, jotka mahdollistavat luonnollisen elämän ja siinä elämisen per heti. Me kasvamme luonnolliseen elämään ja yhteen todellisuuteen elämästä ja todellisuudesta käsin, ei vasta sitten kun luodun todellisuuden ja dualistisen todellisuutemme illuusiot ja vuoristorata ovat purettu ja selvitetty ja nähty vain luoduiksi todellisuuksiksi.

Eivät nämä eri tietoisuuden tilat ja vaiheet tietenkään mihinkään häviä, mutta meidän ei tarvitse niitä itse selvittää ja purkaa. Elämä tekee sen puolestamme, kunhan vain elämme siinä mitä on. Perinteistä matkaa ei tarvitse tehdä eikä perille tarvitse päästä perinteisessä mielessä. Me olemme jo perillä, ja hyvä ja mielekäs elämä aloittaa uuden matkan kohti hyvän ja mielekkään elämän yhä täydempää toteutumista, mutta tällä kertaa tämä matka tapahtuu siinä todellisuudessa ja elämässä, jossa me elämme, ei jossakin muualla.

Hyvä ja mielekäs elämä ei vie meitä pois siitä todellisuudesta ja elämästä, jossa olemme juuri nyt, vaan se antaa meidän olla juuri sitä, mitä me olemme illuusioinemme, harhoinemme, kärsimyksinemme, ilon ja surun hetkinemme. Mutta tällä kertaa se poistaa tarpeemme purkaa ja selvittää nämä luonnollisen elämän esteet itse. Elämä tekee sen puolestamme, meidän tulee vain antaa elämälle tämä mahdollisuus. Mutta koska me olemme tämä elämä, niin elämämme on edelleen meidän ”omaamme”, vaikkakin nyt ilman tunnetta tai tietoa erillisestä ja erityisestä omakuvastamme. Siksi meillä ei ole tarvetta ulkoisille ratkaisuille. Me olemme elämä, joka löytää itsensä ja luo itselleen hyvän ja mielekkään elämän, luonnollisen elämän.

Tämä varmaankin kuulostaa melko hämmentävältä tai liian hyvältä ollakseen totta, joten otetaan esimerkki tavallisesta elämästämme. Hyvän ja mielekkään elämän ”opiskelua” voimme verrata uuden kielen opiskelemiseen. Me voimme perinteisesti opiskella uutta kieltä oman kielemme ja kulttuurimme sisällä, irrallaan tämän uuden kielen todellisuudesta, siitä, missä tätä uutta kieltä puhutaan äidinkielenä ja missä se on osa kulttuurista ja sosiaalista todellisuutta. Tai sitten me voimme tehdä sen siten, että altistamme itsemme suoraan tämän uuden kielen luonnolliselle ympäristölle ja todellisuudelle ja annamme tämän uuden kielen tulla osaksi itseämme ja elämäämme elämällä sitä todeksi arjessamme. Hyvän ja mielekkään elämän ”opiskelu” tapahtuu juuri näin − me altistamme itsemme tälle ”uudelle” todellisuudelle ja elämälle ja annamme sen tulla itseksemme ja elämäksemme. Aluksi tämä on luonnollisesti vaikeaa ja hankalaa, mutta hyvin pian me sopeudumme tähän uuteen todellisuuteen ja siitä tulee yhtä luonnollista kuin uuden kielen puhuminen. Hyvästä ja mielekkäästä elämästä tulee itse asiassa ”äidinkielemme”, sillä se on todellinen elämämme, todellinen itseytemme.