Me emme pelasta maailmaa ilmastonmuutokselta ja luonnontuholta itsemme takia

19.8.2019

Olemme nyt kohtaamassa tilanteen, jossa meidän tulee valita – alammeko sopeuttamaan omaa elämäntapaamme luonnon ekologisiin ja ihmisyytemme eettisiin rajoihin vai jatkammeko niistä välittämättä ja tuhoamme tulevien sukupolvien tulevaisuuden ja ehkä koko ihmislajin.

Olemme käyneet täällä ryhmässä monesti läpi sitä, kuinka erillisyytemme ja luomamme minäkuva - tai itse - ovat muutoksen esteenä ja sitä mikä saisi meidät luopumaan erillisyydestämme ja oivaltamaan todellisuuden ja elämän suoraan sellaisenaan. Mikä olisi se motiivi, joka saisi meidät tekemään valinnan elämän puolesta?

Me emme luovu itsestämme itsemme vuoksi, vaan elämän vuoksi. Me emme luovu itsestämme – ehdollistuneesta minäkuvastamme, vapauttaaksemme itsemme, vaan vapauttaaksemme muut meidän itsestä. Me teemme suuren palveluksen muille ja maailmalle, kun luovumme luodusta minäkuvastamme, itsekkyydestä, omasta ja sen puolustamisesta. Se on rakkautta elämään, jossa ei enää ole erillisyyttä. Se on suurin lahja minkä voimme maailmalle antaa ja myös itsellemme se on suurin lahja mitä voimme saada.

Ja aivan samalla tavalla me emme tule pelastamaan maailmaa ilmastonmuutokselta ja edessämme olevasta yhä pahenevasta luonnontuhosta itsemme vuoksi, vaan elämän vuoksi.

Me emme kuitenkaan häviä mihinkään - me vain ymmärrämme oman todellisen olemuksemme ja luonteemme uudella tavalla – osana elämää ja sen elinvoimaa. Ja näin kun tämän oivallamme, niin on luonnollista, että silloin haluamme pelastaa elämän ja sopeutamme oman elämäntapamme sellaiseksi, että se on mahdollista.

Tarvitsemme siis itseämme suuremman motiivin, syyn, tarkoituksen, jotta pystyisimme valinnan elämän puolesta tekemään.