Elämä ei ajattelemalla parane, vaan elämällä se todellisuudessa

23.7.2019

Me kuvittelemme, että voimme ajatustemme avulla hallita elämää ja ohjata sitä haluamaamme suuntaan - joskus se näyttää jopa toimivan, mutta se on vain sattumaa. Todellisuudessa ajatukset kuvaavat sitä mikä on jo tapahtunut, mutta jos elämme ajatuksissamme, niin emme tätä huomaa.

Elämä todellisuudessa on aina "suora lähetys", kun taas ajateltu elämä on "nauhoitettu lähetys", jota voimme editoida ja muokata, ottaa paloja pois ja ehkä lisätäkin siihen jotain, mutta ei se todellinen todellisuus siitä muutu - se menee koko ajan eteenpäin ja siinä voi joko elää mukana sellaisenaan tai sitten ei.

Aluksi elämä todellisuudessa voi tuntua pelottavalta, koska olemme niin tottuneet siihen kuvitelmaan, että me itse "olemme puikoissa" ja että tästä luopuminen ajaisi elämämme hallitsemattomaan kaaokseen - kun todellisuudessa käy juuri päinvastoin. Kun annamme elämän tapahtua omillaan, niin huomaammekin, että me olemme edelleen puikoissa, mutta nyt suorassa lähetyksessä - se mitä tapahtuu, tapahtuu meille ja me olemme tämä elämä - emme elä sitä enää erillisenä, vaan olemme siinä vahvasti läsnä.

Tiede ja aivotutkimus on tämän todistanut, eikä siinä ole mitään ihmeellistä - tosin vapaan tahtomme se kyllä näyttää hävittävän. Mutta sekin on ollut vain kuviteltua, eikä todellista. Kun luovumme elämän elämisestä erillisinä eli ajatuksissamme ja siitä syntyvissä tunteissa, niin kuviteltu vapaa tahto ja hallinta vain vaihtuvat elämän tahtoon ja elämän "tuntoon" ja se tuntuu entistä enemmän omalta, luonnolliselta ja hallitulta.

Mutta erillisyydestä katsoen tietenkin täysin utopialta ja hullulta - miten elämä voisi olla muka hallittua, jos en itse sitä omin ajatuksin ohjaa.