Erillisyydestä yhteisyyteen

16.7.2019

Me olemme tyhjyyttämme täyttäviä "nälkäisiä haamuja", mutta silti ei tyhjyys täyty. Me olemme kadottaneet yhteyden todelliseen todellisuuteen ja korvanneet sen hetkellisillä helpotuksilla ja paoilla todellisuudesta, joita riippuvuutemme tuovat. Vain todellisuudessa eläessämme, on elämämme täyttä ja "nälkäinen haamu" hävinnyt sisältämme.

Uuden ajan analyysi nykymaailmastamme ja ratkaisu sen haasteisiin on hyvin selkeä: erillisyys on luonut nykyisen maailman ja sen ongelmat kaikilla elämänaloilla ja vain erillisyydestä irtaantuminen voi ne ratkaista.

Nykyinen elämäntapamme on addiktoivaa ja tuhoisaa pahimmillaan. Riippuvuutemme kaikesta ulkoisesta on erillisyydestämme syntynyttä ja luo kärsimystä ja tyhjyyttä sisällemme, jota pakenemme ja yritämme poistaa, mutta vasta kun luovumme erillisyydestämme, voimme löytää elämän, joka ei ole tyhjää eikä siinä ole kärsimystä.

Erillisyys luo rajat meidän ja kaiken muun väliin, se luo tarpeen puolustaa omaa, se luo turvattomuutta ja yksinäisyyttä syvällä ihmisyytemme ytimessä - se luo tyhjyyden tunteen elämäämme. Elämä meissä tietää, että me olemme yhtä ja tätä tyhjyyttä ei voi mikään muu täyttää kuin elämä sen jälkeen, kun irtaannumme erillisyydestämme.

Teknologia, viihde, päihteet yms. ovat pyrkimyksiä välttää erillisyyden kokemuksesta syntyvää tyhjyyttä ja sen luomaa kärsimystä, ne ovat tämän erillisyyden kohtaamisen välttämistä. Mutta päästäksemme irti erillisyydestämme, tulee meidän juuri kohdata se tyhjyys ja kärsimys ja ymmärtää mistä se syntyy - se syntyy erillisyydestä. Lähes koko nykyinen elämämme on pyrkimystä välttää erillisyyden kohtaamista – mutta juuri se meidän on tehtävä yksilöinä ja kollektiivisesti, jos aiomme selviytyä kuivin jaloin edessämme olevista haasteistamme.

Erillisyydestä irtaantuminen edellyttää uutta suhdetta niin omaan itseemme, toisiimme, luontoon ja koko elämään, jotka perustuvat uudelle elämämyönteiselle todellisuuskäsitykselle ja maailmankuvalle. Erillisyydestä vapautuneet ihmiset sitten luovat uuden maailman, joka ei enää ole ristiriidassa oman itsemme, toistemme, luonnon ja elämän kanssa.

Ja vaikka erillisyys - sen kokeminen, ymmärtäminen, oivaltaminen ja siitä luopuminen - on vaikea aihe, niin siihen tulisi keskittyä, koska kaikki muu seuraa siitä. Erillisyyden avulla ymmärrämme, miksi olemme pulassa ja miten voimme siitä selviytyä.

Kaikki muu on lopulta vain tämän erillisyyden kohtaamisen välttelyä, eikä johda meitä eteenpäin kohti ratkaisua.

Erillisyys on se juurisyy, joka on myös nykyiset maailmankuvat ja arvot luoneet ja, jotka sitten nykyisin ilmenevät valitettavasti huonoimman kautta itsekeskeisyytenä, itsekkyytenä, ahneutena, luonnon hyväksikäyttönä, taloudellisena ja sosiaalisena eriarvoisuutena, väkivaltana ja sotina toisiamme vastaan. 

Erillisyys on myös oman ahdistuksemme juurisyy ja ilmenee monin eri tavoin tyytymättömyytenä elämään ja mielenterveysongelmina. Erillisyyttä ei helposti näe, koska se on syvällä ihmisyydessämme, mutta mikään luonnonlaki se ei ole. Siitä voi irtaantua ja luoda itselleen ja koko maailmalle uuden yhteisyyteen perustuvan elämäntavan.