Hiljaisuuteen ei ole tietä, vaan hiljaisuus on tie

25.7.2019

Hiljaisuuteen ei ole tietä, vaan hiljaisuus on tie elämän oivaltamiseen ja elämiseen täytenä. Kaikki heräämisen vaiheet ja muu siihen liittyvä ovat ilmentymiä hiljaisuudesta, eivätkä siis vaiheita hiljaisuuden oivaltamiseen - vaiheet ovat meren aaltoja ja pärskeitä kuten kaikki muukin ilmentymä, mutta hiljaisuus on meri itse.

Hiljaisuus on elää siinä mitä on ja nähdä todellisuus sellaisena kuin se on ja antaa näin kaiken olla sellaisenaan - ei vastustusta, ei pyrkimystä muuttaa mitään, ei arvostelua - ja antaa kaiken liueta hiljaisuuteen.

Hiljaisuuden näkökulmasta ei voi sanoa, että heräämme vapauteen tai todellisuuteen, vaan pitää sanoa, että vapaus ja todellisuus ilmentyvät hiljaisuudesta, kun koemme "sen mitä on" yhä todemmin ja tietoisemmin.

”Herääminen” tai ”me heräämme” sisältää aina oletetun herääjän, että on joku, joka herää. Ja heräämisessä eli ilmentymisessä on kyse siitä, kuinka todellisuus avautuu yhä selkeämmäksi tietoisuudessa.

Kun katsomme kaikkea todellisuuden ja hiljaisuuden näkökulmasta, niin kaikki vaiheet ja maailmankuvat ovat avautuneen todellisuuden ja hiljaisuuden tuottamia kokemuksia ja tulkintoja, aivan kuten sisäistetty ajatus on tiedon ilmentymä. Ilman todellisuuden avautumista hiljaisuudessa ei mitään uutta ilmene.

Herääminen johonkin vaiheeseen tai maailmankuvaan tai ajatus ilman tietoa ei itsessään ole mitään, vain todellisuuden avautumisen todistus ja ilmentymä. Siksi kaikki huomio (huomioton huomio) pitää laittaa todellisuuteen, hiljaisuuteen, siihen mitä on ja antaa ilmentymien olla mitä ovat ja ilmentyä sitten kun ilmentyvät.