Todellisuuden tarkoituksenmukaisuus

28.6.2019

Lopulta todellisuus, se mitä pidetään todellisena ja totena, on sopimuskysymys. Mikä tahansa näkökulma, siihen liittyvä tieto ja siitä johdettu ajatus, näkemys, voidaan sopia "totuudeksi" tai "ei-totuudeksi". 

Kyse on siis tarkoituksenmukaisuudesta. 

Hiljaisuus näyttää, että näin asia on ja silloin voi elää siinä todellisuudessa, mikä milloinkin on. Ja vaikka todellisuuden näkeminen laajenee tietoisuuden laajetessa, niin vain hiljaisuus on lopulta totta, koska siinä ei ole ajatuksin luotua todellisuutta. 

Mikä tahansa todellisuus mahdollistaa hyvän elämän, kunhan sitä vain elää siinä mitä on, ja se on sopusoinnussa vallitsevan "ajatusmaailman" kanssa. Eli se kuinka hyvin ajatus on sopusoinnussa vallitsevan ajatusmaailman kanssa, on ratkaisevaa eli tarkoituksenmukaista.

Hiljaisuudesta käsin ja hiljaisuudessa voimme valita tavan, jolla sopeudumme tarkoituksenmukaisesti suhteelliseen elämään, tai sitten pysymme tästä suhteellisesta "ajatusmaailmasta" vain sivussa. Ei ole siis mitään yhtä "hyvää elämää", tai tapaa elää, vaan aina se on tarkoituksenmukaisuudesta ja sopeutumisesta kiinni. 

Hiljaisuus, todellisuus ilman ajatuksia.

Aikamme haasteen voisi kuvata niin, että nyt tarvittaisiin vähintään "uutta aikaa" eli elämäkeskeistä todellisuutta, mutta kaikki muut maailmankuvat, jotka ovat vielä "itsekkäitä", pyrkivät muuttamaan maailmaa oman todellisuutensa mukaiseksi. Tämä tilanne muuttuu vain ajan mittaan, kun muut maailmankuvat ja ihmiset pääsevät eteenpäin. Tässä suhteessa optimismi ihmislajin selviytymiselle on aika pieni.

Uusi aika on siksi ratkaisu, että se tarjoaa tavan ratkaista aikamme haasteita elämästä käsin, se tarjoaa meille ekologisesti kestävän elämäntavan, joka on myös hyvä ja mielekäs ja sisäisen rauhan, tyytyväisyyden siihen mitä on. Jotta tämä olisi mahdollista ja luonnollista meille, niin meidän tulee vain luopua erillisyyttämme ylläpitävistä uskomuksistamme ja olla avoin sille mitä on.

Mitään ihmeellistä tai mystistä "uudessa ajassa" ei ole, vaikka usein nämä "tietoisuusjutut" siltä voivat kuulostaakin - kyse on yleensä siitä, että emme ole tottuneet siihen sanastoon ja tapaan, jolla puhumme ihmisyydestämme, todellisuudesta ja elämästämme uuden ajan todellisuudessa ja siksi ne tuntuvat olevan kaukana arjestamme ja elämästämme. Lopulta se mitä meidän tulisi tehdä, on olla avoin sille mitä ilmenee, ei vastustaa sitä, vaan olla siitä mahdollisimman tietoinen, olla sille läsnä. Tätä kutsumme myös hiljaisuudeksi.