Jonakin päivänä

6.9.2019

Jonakin päivänä se jysähtää kollektiiviseen tajuntaamme - "nyt on pakko" - nyt on muutettava elämäntapaamme ja rajusti - sen jälkeen mikään ei ole entisellään.

Näemme nykyisen maailmamme ja elämäntapamme jo historiana ja hetken surutyön jälkeen alamme luomaan uutta maailmaa ja elämäntapaa - sen me tarvitsemme joka tapauksessa, koska vaihtoehtoa ei ole.

Lopetamme luonnon suojelemisen ja luomme todellisia elämisen edellytyksiä niin meille itsellemme kuin muullekin luonnolle. Ei luonto suojelulla pelastu, vaan sillä että lopetamme sen tuhoamisen.

Nyt on aloitettava elämän pelastustyöt ja lopetettava yksittäisten lajien toivoton pelastusyritys, jos emme lopeta elinympäristöjen tuhoamista. Ei kannettu vesi kaivossa pysy.

Elämäntapamuutos ei ole mikään yksittäinen temppu, vaan kokonaan uuden tavan elää opettelua. Sitä ei voi tehdä kerralla eikä nopeasti, mutta ei vetkuttelukaan auta. On vain otettava ensimmäinen askel ja tehtävä ensin yksi pieni muutos, sitten seuraava jne. Hyvin pian tästä tuleekin mielekästä ja tavoitteellista hommaa ja huomaa, että uuden luominen on kyllä haastavaa, mutta myös piristävää, kunhan siinä vain pääsee alkuun.

Uuden ajan tietoisuuteen liittyy myös intuition herääminen - intuition, joka tulee suoraan elämästä eikä mielestämme. Sen avulla muutosvastarintamme muuttuu uuden luomiseksi ja ideoimiseksi ja aiemmasta nykyisyyden säilyttämisestä ja muutosten vastustamisesta tuleekin jotakin, joka ei enää tuota iloa eikä tyytyväisyyttä elämäämme.

Muutoksesta tulee uusi elämänilon lähde ja haaste, joka vie elämäämme eteenpäin.