Kuinka sopeudumme tulevaan

30.9.2019

Vasta kun hyväksymme sen todellisena ja mahdollisena mahdollisuutena, että tulemme ihmiskuntana kuolemaan sukupuuttoon, me heräämme elämään aivan uudella syvyydellä. Meidän tulee kohdata tämä kuoleman mahdollisuus, jotta voimme herätä elämään.

Meidän tulee elää jo nyt niin kuin nykyisen yhteiskuntamme ja elämäntapamme romahdus olisi jo tapahtunut ja lopettaa sen kieltäminen.

Meidän tulee kohdata kaikki se suru, viha, katkeruus, ahdistus, jota tämä tuo meille.

Meidän tulee aloittaa avoin, rohkea ja rehellinen vuoropuhelu toistemme kanssa ja elää tämä edessämme oleva radikaali ja dramaattinen muutos ja murros uuteen aikaan ja elämäntapaan yhdessä.

Tämän voi sanoa olevan myös uuden ajan ja tämän ryhmämme tavoite ja tarkoitus - antaa meille evästä tähän kaikkeen mitä meillä on edessämme.

Meidän tulee kohdata aikamme ja itsemme todellisuus sellaisenaan ja luotava uusi suhde niin itseemme, toisiimme, luontoon ja elämään sen kaikissa ilmenemismuodoissaan. Meidän tulee elää unelmamme uudesta maailmasta todeksi jo tänään ja tehtävä se yhdessä.

On ehkä vaikea ymmärtää tai hyväksyä sitä, että vain hyväksymällä kuoleman, voimme sen estää. Mutta jos emme sitä tee, niin olemme jumissa nykyisyydessä, odotamme, toivomme, jopa rukoilemme pelastusta, mutta ne eivät meitä auta - vain teot auttavat. Ja niihin me saamme rohkeuden, kun kohtaamme kuoleman. Kuolema vapauttaa meidät elämään ja tekoihin, joita nyt tarvitsemme. Samalla saamme myös itsellemme hyvän ja mielekkään elämän.

Me teemme kuolemaa

Miksi me emme herää todellisuuteen, miksi emme näe mitä on tapahtumassa, miksi emme näe muutoksen tarvetta.

Syy on se, että me emme ole nykyisessä kollektiivisessa tietoisuudessamme heränneet siihen, että "ME TEEMME KUOLEMAA". Emme vielä ole sisäistäneet ja ymmärtäneet, että tuo on ihmiskuntamme ja maailmamme tilanne ja tulevaisuus - me teemme kuolemaa.

Vasta kun tuon todella sisäistämme, ymmärrämme, otamme itseemme, niin me voimme herätä tästä nykyisestä unestamme. Aluksi se voi tulla shokkina, me suhtaudumme siihen kyynisesti tai kiellämme sen, turhaudumme, suutumme, vihastumme tai lamaannumme, sitten iskee pelko, kuolemanpelko, mutta lopulta kun antaudumme tälle totuudelle täysin ja ehdoitta, niin me vapaudumme siitä ja heräämme todellisuuteen - heräämme pois kuolemanpelostamme.

Me heräämme elämään - voimat ja rohkeus palaavat, toivo herää, alamme nähdä elämän ympärillämme uusin silmin, meistä tulee elämän suojelijoita ja puolustajia, muutamme oman elämämme ja alamme toimia elämän puolesta. Mutta ilman, että kohtaamme tuota "ME TEEMME KUOLEMAA" me emme voi herätä unestamme ja "HERÄTÄ TODELLISUUTEEN JA ELÄMÄÄN".

Ja näinhän se on myös yhden ihmisen kohdalla - evoluutiolla on samat säännöt kaikilla sen eri ilmenemistasoilla. Vasta kun me olemme valmiita kuolemaan itsellemme eli kuolemaan pois luodusta erillisyyttämme ylläpitävästä omakuvasta ja "itsestä", me heräämme todellisuuteen.