Pettymys etsijälle - todellisuus

25.9.2019

Me olemme elämää ilmentävä tietoisuus - tiesimme tämän tai emme.

Uudessa ajassa emme käytä "valaistuminen" sanaa, koska se luo monelle aivan vääriä mielikuvia - että olisi joku, joka valaistuu, että jokin meissä muuttuisi dramaattisesti ja, että elämä olisi sitten erilaista ja parempaa.

Uuden ajan todellisuustietoisuus ja elämäyhteisyys käsitteet kuvaavat sitä, että kun näemme todellisuuden sellaisenaan, olemme tietoisia todellisuudesta ja elämme siinä yhdessä muun elämän kanssa, niin silloin oivallamme, että on vain elämä ja me olemme tämä elämä, joka ilmentää itseään kauttamme. Ja tämä oivallus sitten muuttaa elämämme eli sen muuttuvan, joka on muuttumattoman todellisen olemuksemme ilmentämistä.

On yleinen harhaluulo, että itsevapaa tietoisuus, joka on uuden ajan todellisuustietoisuuden edellytys, olisi jotakin muuta kuin todellisuus eli se mitä on, että se olisi jokin autuas tila tai tunne jostakin korkeammasta pyhyydestä.

Ei - se on tämä tavallinen, arkinen todellisuus, jos vain pystyisimme näkemään sen sellaisenaan ilman uskomuksiemme, toiveidemme ja haaveidemme eli erillisen omakuvamme ja ajatustemme luomaa savuverhoa.

Zen-sanonta "pilko puita, kanna vettä" tiivistää tämän oivallisesti. Todellista "henkisyyden" harjoittamista on elää siinä mitä on, todellisuudessa ja toimia siinä ja siihen perustuen.

Elämä tapahtuu todellisuudessa - se on tietoisuutemme elämistä täydeksi. Tämä voi tietenkin olla iso pettymys ”etsijälle” – mitä sitten etsiikään – sillä "etsimisen" tavoitehan on löytää jotakin muuta kuin se mitä nyt on – jotakin parempaa, jotakin muuta mikä tekisi elämästä parempaa. Mutta ei ole muuta kuin tämä todellisuus ja se avautuu, kun lopettaa "etsimisen".

Itse asiassa edes tunne itsestä - jota ei todellisuudessa ole – ei muutu, kun oivallamme todellisuuden. On siis ajan – jota sitäkään ei ole todellisuudessa – hukkaa etsiä, jos haluaa elää todellisuudessa. Pitää vain pysähtyä ja lopettaa kaikenlainen etsintä ja elää siinä mitä on – se on hyvän elämän salaisuus.

On myös sanonta, että "mikään ei muutu, kun kaikki muuttuu" - mitä tämä tarkoittaa? Ehkä hämmentävin ja vaikein asia, ennen todellisuuden oivaltamista, on ymmärtää se, että mikään ei muutu, kun heräämme ja oivallamme todellisuuden, että juuri se tunne itsestä ei muutu todellisuuden oivaltamisessa. Ehkä juuri tätä muutosta itsessämme olemme odottaneet ja etsineet, mutta sitä ei siis tapahdu.

Me olemme nyt, olemme olleet ja tulemme aina olemaan tietoisuus, joka on tietoinen kaikesta ja se tunne itsestä on juuri tämä tunne tietoisuuden olemuksestamme. Se ei ole tavallinen tunne, vaan enemmänkin tieto siitä, että näin on.

Mikä sitten muuttuu, kun kaikki muuttuu? Suhde kaikkeen siihen mistä olemme tietoisia, tai tarkemmin on tietoisuutemme sisältö, muuttuu ja se muuttaa koko elämämme, suhteemme itseemme, toisiimme, luontoon, elämään - kaikkeen.

Muuttuva muuttuu, mutta me olemme muuttumaton.