Aiemmat

Ei ketään eikä mitään vastaan, vaan hyvän ja mielekkään elämän puolesta

Vaikka vastustaminen on nykyisin muodissa ja vastustamisen kohteita on runsaasti, niin se on kuitenkin hyvin haitallista - se hukkaa energiamme ja vie meidät pois todellisuudesta ja tekee elämästämme negatiivisuuteen keskittyvää, mikä ei ole meille hyväksi.

Me vastustamme sitä, mitä emme ole valmiita kohtaamaan itsessämme. Pelkäämme löytävämme itsestämme sen mitä vastustamme tai että itse syyllistymme siihen samaan mistä muita syytämme ja miksi heitä vastustamme. Emme ole valmiita kohtaamaan vastustamaamme asiaa ja ottamaan selvää, miten asia on. Näin ylläpidämme vastustusta ja siihen liittyviä, yleensä negatiivisia, tunteita.

Vain kohtaamalla vastustamamme asian avoimesti ja rehellisesti, voimme joko hyväksyä sen, jos sen itsestämme löydämme tai jos emme hyväksy, niin vastustuksemme muuttuu itsemme vastustamiseksi, mikä on vielä ikävämpää. Tai sitten pääsemme irti vastustamisesta, koska sille ei ole enää perustetta.

Vastustus on todellisuuden kohtaamisen pelkoa ja pelkoa ottaa siitä selvää. Todellisuuden kohtaaminen on vapautumista vastustamisesta ja mahdollistaa asian hyväksymisen tai sen muuttamisen itsemme vastustamiseksi. Valinta on meidän.

Vastustamisemme kiinnittää huomiomme vastustamiseen ja vie energiamme muulta. Vastustaminen sulkee meidät pois todellisuudesta. Todellisuuden kohtaaminen vapauttaa energiamme siihen, mitä oikeasti haluamme tehdä ja edistää elämässämme. Vastustus on pakoa elämästä, jota haluaisimme elää. Todellisuuden kohtaaminen on irtiotto todelliseen elämään.

Vastustaminen on esim. sitä, että emme hyväksy jotakin asiaa, olemme siitä eri mieltä ja haluamme tämän tuoda esille ja myös ilmaista sen mitä mieltä itse olemme asiasta - tavalla tai toisella. Monesti tätä pidetään ihan positiivisena ja asioiden ymmärtämistä edistävänä, mutta johtaako se siihen. Yleensä ei johda. Kannat ja näkemykset vain tiukentuvat ja vastakkainasettelu ja vastustus molemmilla puolilla kasvaa ja vahvistuu.

Vasta kun molemmat osapuolet ovat valmiita kohtaamaan asiat itsessään ja ovat valmiita näkemään todellisuuden omien uskomusten ja mielipiteiden takana, on edellytykset hedelmälliselle vuorovaikutukselle ja ymmärryksen lisääntymiselle molemmin puolin. Haastavaa, mutta mahdollista.

Kun vastustamme jotakin, niin se kohdistaa huomiomme siihen ongelmaan mitä vastustamme, ei tarvitsemaamme ratkaisuun. Se palvelee vain sitä mitä vastustamme, se antaa sille tarvitsemansa vastavoiman, joka pitää sen voimissaan. 

Vastustaminen vie energiaa muutokselta ja sen tekemiseltä. Se vie meidät pois tästä hetkestä, siitä mitä on, ja aiheuttaa tyytymättömyyttä ja jopa ahdistusta elämäämme. Vastustaminen tekee elämästämme jatkuvaa kamppailua, ei itse muutos. Vastustamalla ylläpidämme ja voimistamme vain sitä mitä vastustamme, estämme muutoksen ja teemme elämästämme kurjaa.

Kun lopetamme vastustamisen, niin energiamme ja huomiomme vapautuvat ja voimme suunnata ne ratkaisuun, sen edistämiseen ja elämään siinä mitä on, todellisuudessa. Vastustamisen lopettaminen mahdollistaa muutoksen ja hyvän elämän. Vapaus on vastustamisen poissaoloa.

Kun emme hukkaa energiaamme ja huomiotamme vastustamiseen, niin silloin energiamme ja huomiomme on siinä mitä on, elämässä. Silloin energiamme ei häviä, vaan sitä tulee lisää ja alamme nähdä elämää laajemmin, avoimemmin ja positiivisemmin. Negatiivisuus häviää ja tilalle tulee elämänilo, joka kumpuaa suoraan elämästä ja sen elinvoimasta. Silloin elämä on elämää eikä sen vastustamista.

Minä, ego, mieli - ne elävät erillisyydestä ja haluavat olla aina jotakin muuta kuin mitä on ja ovat siksi aina sitä vastaan mitä on. Mutta ne eivät ole todellisia toimijoita, vaan meidän itsemme luomia uskomuksia - uskomuksia, että ne ovat todellisia toimijoita - meidän oma huomiomme pitää niitä ja erillisyyttä elossa. Siksi niitäkään ei pidä vastustaa, vaan vetää huomiomme ja vastustamisemme pois - silloin ne menettävät huomiomme ja vastustamisemme niille antaman energian ja me saamme sen itsellemme takaisin.

Ja kun huomiomme on siinä mitä on, niin silloin hämmästyttävästi kaikki on aina hyvin, koska mitenkään muutenkaan ei voi olla, koska vain se mitä on, on todellista, totta - muu on vain ajatuksia, uskomuksia, haaveilua, mennyttä. Ja näin on siksi, että ei-hyvin oleminen edellyttää, että voisi olla jotakin muuta kuin on - ja koska mitään muuta todellista ei ole, niin siksi kaikki on aina hyvin. Uskomatonta, mutta totta.