Teemme kaikkemme, että ilmastonmuutos ja luonnontuho jatkuvat

14.8.2019

Ilmastomielenosoituksia, koululakkoja, ilmastokonferensseja, poliittisia puheita, kampanjoita, protesteja, tutkimuksia, IPCC-raportteja, päästövähennyssuunnitelmia, tutkijoiden varoituksia, dystopioita, utopioita, vastustusta, kieltämistä, ahdistusta, pelkoa - kaikkea muuta, mutta ei tekoja.

Lähtökohtana lähes näissä kaikissa on se, että joku muu tekee jotain. Vasta kun asianosaiset itse alkavat tehdä päätöksiä ja tekoja myös omassa elämässään, niin huomio kääntyy tekoihin. Nyt suurin osa puhuu kuin vain "viran puolesta", mutta ei omasta kokemuksestaan. Ja koska elämme pääasiassa ajatusten, sanojen ja tunteiden maailmassa, niin luulemme, että nämä ajatukset, sanat ja tunteet ovat jo tekoja; ja että olemme jo tehneet hurjan paljon, kun olemme kyllästymiseen asti kuulleet ja nähneet näitä "tekoja". 

Todellisuus on kuitenkin toinen - todellisuudessa ilmastopäästöt kasvavat, luonnontuho kiihtyy, eliölajit kuolevat sukupuuttoon kiihtyvällä tahdilla, napa-alueiden jäätiköt sulavat ennätysmäärin, arktisella alueella metsäpalot riehuvat miljoonin hehtaarein, ikirouta sulaa vuosikymmeniä etuajassa, helleaallot yleistyvät, meret hukkuvat muoviin, maaperän eroosio jatkuu, sään ääri-ilmiöt kurittavat eri puolilla maailmaa ihmisiä ja luontoa, vesipulat pahenevat, ihmisiä kuolee, kärsimys kasvaa - ja samaan aikaan suuri huoli on seuraavasta lamasta, talouskasvun jatkumisesta, kulutusmahdollisuuksien ja ostovoiman kehityksestä, syntyvyyden vähenemisestä, korkotason noususta, kaupan vapauttamisesta, investointisuojasopimuksista, viennin kehityksestä, kuluttajien luottamuksen laskusta jne. jne. jne.

Puhumme ilmastonmuutoksen ja luonnontuhon estämisen tärkeydestä, mutta teot puhuvat puolestaan - teemme kaikkemme, että ilmastonmuutos ja luonnontuho jatkuvat. Sellaisia ratkaisuja ei esitetä, jotka aidosti ja varmasti vähentäisivät päästöjä ja muuta luonnontuhoa tai vaikuttaisivat ihmisten käyttäytymiseen siten, että kulutus ja päästöt laskisivat.

Uusi aika keskittyy sen avaamiseen ja kuvaamiseen miksi emme näitä muutoksia pysty tekemään ja toisaalta, miten ne pystyttäisiin tekemään. Uuden ajan viesti on, että nykyinen tietoisuutemme ei kykene näitä muutoksia tekemään ja vain tietoisuutemme laajentuminen elämä- ja todellisuuskeskeiseksi mahdollistaisi ne. 

Tietoisuuden laajentuminen on aina ensiksi yksilökohtainen ja myöhemmin levitessään kollektiivinen. Tekemällä omassa elämässämme tarvittavia elämäntapamuutoksia ne haastavat meitä myös purkamaan uskomuksiamme ja täten edistämään tietoisuutemme laajentumista. Lisäksi oikeansuuntaiset elämäntapamuutokset helpottavat ympäristöpainetta heti. Ja tämä tietoisuuden laajentamisen tarve ja vaatimus koskee tietenkin myös nykyisiä päättäjiämme kaikilla elämänaloilla - me tarvitsemme valistuneita kansalaisia ja päättäjiä, jotka ymmärtävät, että nykyiseltä pohjalta emme tule ratkaisuja löytämään kuten 30 vuoden ympäristökokoukset ovat selkeästi osoittaneet.