Aikamme pahin ongelma - mikä?

16.7.2019

Onko aikamme pahin ongelma ja haaste ilmastonmuutos, 6. sukupuuttoaalto, merten muoviongelma vai luonnon ekosysteemien elinvoiman jatkuva näivettyminen?

Vai onko se globaali yltiökapitalistinen talousjärjestelmä ja sitä myötäilevä poliittinen järjestelmä, joka ei pysty tai ei halua tehdä tarvittavia päätöksiä, koska ne vaarantaisivat taloutta? 

Vai olisiko se pahin ongelma ja haaste kuitenkin oma kulutukseen perustuva elämäntapamme, joka luo ympäristörasitusta niin merellä, maalla kuin ilmassa?

Vai ovatko nämä kaikki vain oireita jostakin syvemmästä, meistä itsestämme löytyvästä, syystä?

Uuden ajan tietoisuus näyttää meille, että todellinen syy näiden aikamme lukuisien ongelmien ja haasteidemme takana on se, että koemme olevamme erillisiä yksilöitä, erillisiä muista ihmisistä ja maapallomme muusta elämästä. On minä ja sitten on ne muut.

Mutta tämä erillisyyden kokemuksemme on luotua, se on opittua ja meille opetettua. Ja vaikka kokemuksemme on todellinen, niin sen taustalla oleva erillisyys ei sitä ole. Tämä luotu erillisyytemme aiheuttaa sen, että se luo meille ns. tyhjyyden tunteen - tunteen että elämästämme puuttuu jotakin tai että kaikki ei ole siinä hyvin. Tätä tyhjyyttä pyrimme sitten eri keinoin poistamaan tai täyttämään erilaisilla asioilla ja tekemisillä – haluamme tavaroita, kulutuksesta tulee elämäntapamme, haemme elämyksiä - etsimme ratkaisuja ulkopuoleltamme. Uskomme niiden tuovan meille onnellisuutta ja tyytyväisyyttä elämäämme eli poistavan tätä tyhjyyden tunnetta sisällämme.

Mutta näin ei valitettavasti käy kuin hetkittäin ja vähäksi aikaa – tyhjyyden tunne palaa ja jatkamme etsimistämme entisin keinoin ulkopuoleltamme.

Todellinen syy tälle etsimisellemme ei kuitenkaan ole tyhjyyden tunteen poistaminen – vaikka niin sitä ehkä selitämmekin - vaan se, että tämän tyhjyyden tunteen taustalla oleva erillisyytemme haluaa tulla yhdeksi kaiken muun kanssa. Erillisyytemme haluaa palata takaisin siihen ykseyteen, josta se kerran syntyi lapsuudessamme – mutta tällä kertaa tiedostaen tämän. Me haluamme jälleen löytää sen ykseyden kokemuksen, joka meillä oli lapsena ja myös tiedostaa sen ja kokea sen elämässämme.

Aikamme pahin ongelma ja haaste onkin siis erillisyyden kokemuksemme ja sen luoma tyhjyyden tunne, jonka se luo elämäämme ja jonka todellista luonnetta emme ole vielä oivaltaneet ja ymmärtäneet. Meidän tulee ymmärtää, että erillisyytemme on opittua ja meille opetettua ja siksi voimme siitä luopua ja hävittää elämäämme määrittävän tyhjyyden, joka on luonut kokonaisen elämäntavan tätä tyhjyyden tunnetta tyydyttämään.

Meidän tulee nähdä, että me emme koskaan voi tässä onnistua, koska se perimmäinen syy on erillisyys, ei kokemus ja tunne tyhjyydestä. Emme löydä pysyvää onnellisuutta ja tyytyväisyyttä elämäämme, koska etsimme ja haemme siihen ratkaisua väärästä paikasta ja väärällä tavalla – sen pystyy meille antamaan vain se, että luovumme tästä erillisyydestämme.

Meidän tulisi nyt nähdä, että me olemme samaa elämää kuin kaikki muukin elämä, että maapallomme ja sen luonto ja elinvoimaisuus ovat meille kaikille yhteinen elämän lähde ja perusta. Kun luomme uuden elämäkeskeisen suhteen itseemme, toisiimme ja luontoon – kun alamme elää elämäämme tästä uudesta yhteydestämme ja tiedostetusta ykseydestämme käsin, niin silloin erillisyytemme ja tunne siitä häviävät pikku hiljaa ja alamme elää siinä mitä on.

Kun elämme siinä mitä on, niin se tuottaa meille onnellisuutta ja tyytyväisyyttä elämäämme, koska tarve jollekin muulle, jonka erillisyytemme luoma tyhjyyden tunne meille loi, on poissa. Elämme siinä mitä on, kaikki on hyvin, mitään ei puutu – se mitä on, riittää.

Ja kun yhä useampi meistä alkaa näin elää elämäänsä, niin nykyistä maailmaamme pyörittävä kulutus ja sen tarve pienenee, sen merkitys pienenee, sitä ylläpitävät ja tukevat taloudelliset ja yhteiskunnalliset rakenteet alkavat muuttua ja alamme luoda maailmaamme tästä uudesta elämäkeskeisestä perustasta käsin.

Me luomme uutta maailmaa, joka ei enää kiihdytä tai edistä aikamme ongelmien kärjistymistä ja uusien syntymistä, vaan alamme etsiä niihin pysyviä ratkaisuja, koska nyt me pystymme siihen. Erillisyytemme on luonut nykyisen maailmamme ja uusi yhteytemme elämään ja sen ykseyden kokeminen luovat uuden maailman, jonka me itse luomme, koska erillisyytemme ei enää sitä estä.

Toki tämä erillisyyden kokemuksemme luo myös muita ilmentymiä kuin tuon tyhjyyden tunteen – se luo meille kuoleman pelon, menettämisen pelon, oman puolustamisen, kilpailun toistemme kanssa jne. – mutta ne kaikki syntyvät tästä erillisyyden kokemuksestamme.

Sen lisäksi, että erillisyyden häviäminen elämästämme tervehdyttää elämäntapamme ja luo mahdollisuuksia ratkaista aikamme ongelmia ja haasteita, niin se luo meille itsellemme hyvän ja mielekkään elämän siinä mitä on.

Saamme kaksi kärpästä yhdellä iskulla.