Nyt on aloitettava kestävä vetäytyminen

20.7.2019

Meidän tulee aloittaa kestävä vetäytyminen ja annettava luonnolle takaisin siltä lainaamamme ja hyväksikäyttämämme maa-alueet ja annettava luonnon itsensä palautua entiseen loistoonsa - se osaa sen paljon paremmin kuin me. Parasta luonnonsuojelua on se, että jätämme luonnon rauhaan.

Tämä tietenkin tarkoittaa kestävää vetäytymistä myös nykyisestä yltiökuluttamiseen perustuvasta elämäntavastamme ja talousjärjestelmästämme uuteen elämälle myönteiseen, elämäniloiseen ja kestävään elämäntapaan - ei sen takia, että haluamme sitä, vaan siksi, että nyt on pakko. Myöhemmin ymmärrämme, että se oli meidän oma etumme. Kestävällä tarkoitan yksinkertaisesti rauhanomaista ja oikeudenmukaista vetäytymistä uuteen maailmaan - jos emme näin tee, niin tiedämme kyllä mihin se johtaa.

Jos me emme anna poliittiselle järjestelmälle selkeää viestiä ja esimerkkiä siitä, että olemme valmiita luopumaan ylikulutuksesta ja kohtuullistamaan elämäntapamme ekologisiin ja eettisiin humanistisiin reunaehtoihin myös vapaaehtoisesti, niin poliittinen järjestelmä voi ajaa meidät taisteluun luonnonvaroista ja saavutetuista eduistamme tavalla, jota emme todellakaan halua.

Me kaikki olemme samaa ihmisyyttä, mutta elämme eri maailmankuvissa, arvoissa ja uskomuksissa, koska tietoisuutemme on eri laajuinen. Tämä todellisuuden näkemisen kykymme paranee evolutiivisessa prosessissa, jotta voimme löytää ratkaisut aina vallitsevien elinolosuhteidemme ongelmiin. Tämän vuoksi eri puolilla maailma on erilaisia maailmankuvia ja kulttuureja - ne ovat sopeutumia paikallisiin elinolosuhteisiin ja niiden luomiin haasteisiin.  Jos tietoisuutemme ei laajene siten, että pystymme näkemään ne uudet ratkaisut, joita nyt tarvitsemme, kuolemme pois - kuten käy kaikille lajeille, jotka eivät pysty sopeutumaan vallitseviin elinolosuhteisiin.

Uuden ajan evolutiivinen näkökulma on avain tämän hetken todella isojen ongelmiemme ratkaisuun ja se avautuu, kun etenemme postmodernista maailmankuvastamme ja erillisyyteen perustuvasta omakuvastamme eteenpäin. 

Iso haaste tässä on se, että sekä traditionaalinen että postmoderni maailmankuva kieltävät tämän ihmisen kehittymisen evoluution - toinen uskossaan "korkeampaan voimaan", joka kaiken on laittanut paikalleen ja toinen omassa arvorelativismissaan, joka sanoo, että kaikki arvot ovat samanarvoisia - ja näin itse määrittää muiden arvot. Ja näin tehdessään pyrkii estämään pääsymme eteenpäin.

Mutta ilman evolutiivista perspektiiviä, olemme jumissa, emmekä näe ratkaisua.