Murros uuteen aikaan - mistä siinä on kyse?

Me elämme nyt maailmassa, joka on ajautunut jyrkkään ristiriitaan luonnon kanssa. 

Olemme luoneet sellaisen talousjärjestelmän, joka kasaa varallisuutta harvojen käsiin ja luo taloudellista ja sosiaalista eriarvoisuutta ja poliittisen järjestelmän, joka on kykenemätön tekemään päätöksiä, jotka ratkaisisivat nämä tulevaisuuttamme uhkaavat kehityskulut ja muuttaisivat suunnan kohti kestävämpää ja oikeudenmukaisempaa maailmaa. 

Tämä on seurausta siitä, että moderni kulutus-, talous- ja teknologiakeskeinen maailmankuva on oman elinkaarensa loppuvaiheessa ja aiheuttaa nyt ylilyöntejä henkitoreissaan. Se mikä aiemmin tuotti hyvinvointia, on nyt kääntynyt itseämme vastaan, emmekä ole pystyneet tätä kehityskulkua estämään. Ehkä merkittävän syy tälle on ollut se huima maailman muutosnopeus, jonka mukana emme ole pysyneet - tietoisuutemme ei ole kehittynyt samassa tahdissa muuttuneen maailman kanssa.

Kyse on luonnollisesta todellisuuskäsityksen ja maailmankuvan murroskohdan luomista ongelmista ja ne ratkeavat, kun pääsemme etenemään nyt nähtävissä olevaan elämämyönteiseen aikakauteen, jota "uudeksi ajaksi" kutsun. Aikaikkuna tälle suurelle murrokselle on kovin pieni - ehkä vain muutamia kymmeniä vuosia - ja on myös mahdollista, että emme tätä onnistu tekemään. Olemme näitä suuria murroksia tosin tehneet aiemminkin, joten mahdotonta se ei kuitenkaan ole.

Nykyistä maailmaa ja sen pohjana olevaa todellisuuskäsitystä ja maailmankuvaa ei enää pelasta mikään, vaan se kulkee omaan luonnolliseen evolutiiviseen loppuunsa. Jos haluamme tätä edessämme olevaa vääjäämätöntä murrosta edesauttaa, niin meidän tulee vetää tukemme nykyiseltä pois sen kaikilla ilmenemisen tasoillaan - sen luomalta todellisuuden tulkinnalta, maailmankuvalta, taloudelliselta ja poliittiselta järjestelmältä sekä kestämättömältä elämäntavaltamme. Näin toimimme parhaiten tulevaisuutemme puolesta.

Modernin maailmankuvan ja ”uuden ajan” välissä on vielä postmoderni maailmankuva - mikä on sen tehtävä? Postmodernin suvaitsevaisuus, monikulttuurisuus, moniarvoisuus, humaanisuus jne. ovat antiteesi modernille, kun "uusi aika on synteesi. Postmodernin tehtävänä on pysäyttää modernin ylilyönnit ja laittaa ihmis- ja luonnonoikeudet kohllleen, mutta vasta "uusi aika" tarjoaa ratkaisut uuden elämäntavan, yhteiskunnan ja maailman tulemiseksi todeksi. Itse uskon, että tämä postmoderni vaihe tulee olemaan lyhyt.