Rajaton elämä, läpinäkyvä ihmisyys

Läpinäkyvä ihmisyys tuo esille sen, että "minä" on varjo, rasite, jotakin turhaa, energiaa ja huomiota vievää - ja kun tuosta kaikesta tulee läpinäkyvää, niin sitä on todella vapaa kaikesta. 

Ja vain rajaton maailma pystyy silloin tyydyttämään tätä läpinäkyvää ihmisyyttä - vain rajaton on riittävän vapaata.

Erillisyys luo rajat, minä luo "esteen" nähdä todellisuus ja elämä - rajaton läpinäkyvä elämä vapauttaa rajoista ja näyttää todellisuuden ja elämän sellaisenaan, avoimena, kokonaisena, ehjänä.

* Rajaton elämä - ei rajoja - se on laaja, ei esteitä, kaikkialle leviävä, avoin, esteetön, saavutettavissa oleva.
* Rajaton on myös ei omistusoikeutta, koska omistaminen aina rajaa jonkun toisen oikeutta.
* Rajaton on myös ajaton, koska ilman aikaa ei ole eilistä eikä tulevaa, vain se mitä on.
* Rajaton on myös oikeudeton - ei erillisiä oikeuksia, vain yhteisiä ihmis- ja elämänoikeuksia
* Rajaton on myös arvoton, sillä elämä ja sen suojeleminen ei sinänsä ole arvo, vaan elämän edellytys.

Rajattomuus luo vapauden, mutta myös vastuun, koska vastuuta ei voi enää rajata tai rajoittaa ilman rajoja - siksi vastuu syntyy vapauden mukana sisäsyntyisesti vapaudesta. Ja niin kauan, kun askaroimme vielä minän ja erillisyyden kanssa, niin olemme vajaita, emmekä vapaita.

Rajaton elämä ei tarkoita, että sitä voisi elää vasta sitten kun kaikki rajat ovat pois - rajat ovat mitä suurimmassa määrin vain kuviteltuja ja ne voi myös kuvitella pois - elää, asennoitua ja suhtautua kuin niitä ei olisi. Ei köyhä tai rikas, vaan erilaisissa taloudellisessa asemassa olevia ihmisiä, ei hyvä tai paha, vaan erilaisia vaikutuksia omaavia asioita, ei oikea tai väärä, vaan eri lailla todellisuutta peilaavia asioita.

Läpinäkyvä ihmisyys - kun ei enää näe eikä koe itseänsä, vaan näkee ja kokee elämän.

Niin kauan kuin haemme jotakin kokemusta itsellemme - parempaa vointia, elämystä, tunnetta yms. - tai näkemystä itsestämme - arvostusta, itsetuntoa, hyväksyntää yms. - niin tämä "sisäänpäin kääntynyt huomio" peittää todellisuuden ja elämän näkyvistämme - silloin katsomme itseämme kohti, emme elämää kohti.

Kaikki rajat ja näkyvyys ovat vain luotuja uskomuksia, eikä niitä todellisuudessa ole koskaan ollut. Me olemme yhtä ja samaa elämää ja se "itse", jonka tunnemme ja koemme itseksemme, on juurikin elämä meissä, joka kokee ja näkee itsensä elämänä.

Siksi, kun tämän rajattomuuden ja läpinäkyvyyden oivallemme, niin mikään ei muutu - oivallamme siis sen mikä on aina ollut todellista, mutta emme ole sitä vain oivaltaneet.

Se mikä muuttuu, on se, miten sitten elämä ilmentyy meille eli miten näemme itsemme ja todellisuuden, miten olemme yhtä kaiken kanssa, miten elämme elämäämme ja miten toimimme maailmassa.