Karu johtopäätös: kukaan ei halua torjua ilmastonmuutosta ja luonnontuhoa

5.9.2019

Meillä on sellainen alitajuinen oletus, että kyllä ilmastonmuutosta ja luonnontuhoa halutaan torjua, kunhan vain löydämme oikeat ja tehokkaat keinot siihen, sillä onhan se täysin käsittämätöntä, että ajaisimme itsemme kaaokseen, eloonjäämiskamppailuun ja jopa koko ihmislajimme tuhoon.

Toki monet vastustavat ”halua pelastautua”, mutta nyt puhun niistä, jotka ainakin sanovat sitä haluavansa. Mutta onko todella niin, että kukaan ei puheista huolimatta halua torjua ilmastonmuutosta ja luonnontuhoa?

Haluavatko poliitikot ja puolueet supistaa julkista taloutta, vähentää julkisia etuuksia ja palveluita, pienentää julkisen sektorin palkkoja eli jakaa niukkuutta kannattajilleen, jotka eivät sitä halua?

Haluavatko yritykset luopua kasvusta, laskea liikevaihtoansa, menettää kannattavuutensa, tehdä tappiota ja lopulta ajautua jopa konkurssiin eli tehdä päinvastoin kuin mitä ne nyt tekevät?

Haluavatko kuluttajat supistaa kulutustaan, vähentää rahankäyttöään, jättää lomamatkat tekemättä, siirtyä kasvissyöjiksi, vähentää autoilua yms. ja elää näin aineellisesti selvästi alemmalla elintasolla?

Entä ne, jotka ovat jo vähentäneet kulutustaan ja elävät minimitoimeentulotasolla – ovatko he tehneet sen ilmastonmuutoksen ja luonnontuhon torjumisen vuoksi? Eivät ole – he ovat tehneet sen siksi, että heidän on ollut taloudellisesti pakko niin tehdä – he ovat työttömiä, sairaita, eläkeläisiä, opiskelijoita ja muita pienituloisia, jolloin rahat riittävät vain välttämättömään.

Entä ne, jotka ovat heränneet todellisuuteen, avautuneet elämälle ja elävät terveellisemmin, kestävämmin ja vastuullisemmin – ovatko he supistaneet elintasoaan ja kulutustaan ilmastonmuutoksen ja luonnontuhon torjumisen vuoksi? Eivät ole – he ovat tehneet sen siksi, että heillä ei ole enää tarvetta ja halua turhalle ja ylimääräiselle kulutukselle, haluavat elää terveellisesti ja vastuullisesti ”sisäisestä välttämättömyydestään” ja ovat löytäneet elämälleen sisältöä muualta kuin aineellisesta kulutuksesta.

Entä nuoret, jotka ovat nyt vaatimassa ilmastonmuutoksen torjumista päättäjiltä – ovatko he supistaneet elintasoaan ja kulutustaan ilmastonmuutoksen ja luonnontuhon torjumisen vuoksi? Eivät ole, koska sitä heidän ei tarvitse tehdä, koska heidän kulutusmahdollisuuksistaan päättävät vielä mitä suurimmassa määrin heidän vanhempansa eikä heidän kulutuksensa muutenkaan ole vielä suurta, kun ei ole omaa autoa, asuntoa ynnä muuta vastaavaa aikuisten elintasoon kuuluvaa.

Vastaus näihin kaikkiin on nyt ”eivät halua”, koska se olisi vallitsevan maailmankuvan, kulttuurin ja käytännön vastaista ja sosiaalisen paineen vuoksi käytännössä todella vaikeaa tai aineellisen elintason pudotus on tapahtuvat pakosta tai siitä, että sitä ei voi tehdä tai tarve sille on hävinnyt.

Ja koska näin on, niin se suurin haaste ilmastonmuutoksen ja luonnontuhon torjumiselle olisi luoda ja synnyttää halua elää terveellisemmin, kestävämmin ja vastuullisemmin. Vasta kun yksilöinä ja kollektiivisesti HALUAMME pelastaa itsemme ja lajimme kaaokselta ja eloonjäämiskamppailulta ja ymmärrämme, että ei elämä ole huonompaa alemmalla elintasolla, vaan jopa parempaa, niin voimme odottaa, että tarvittavia toimenpiteitä ilmastonmuutoksen ja luonnontuhon estämiseksi myös tehtäisiin.

Ilman tätä todellista halua teot jäävät vain puheiden tasolle. Ensin pitää siis luoda motivaatio muutokseen ja todellinen halu elää toisin.