Nyt on uskallettava hypätä tuntemattomaan, kun vielä voimme

7.9.2019

Poliitikot ja demokraattinen poliittinen järjestelmä eivät kykene tekemään ilmastonmuutosta ja luonnontuhoa estäviä päätöksiä ennen kuin me äänestäjät olemme siihen selkeästi valmiita, mitä me emme nyt ole riittävissä määrin.

Yritysten luoma haitallinen ja yli luonnon uusiutumiskyvyn menevä kulutustarjonta ei muutu ja vähene ennen kuin me kuluttajat olemme valmiita siitä luopumaan, mitä me emme nyt ole riittävissä määrin.

Teollisuus ja energiasektori eivät luovu fossiilisesta energiasta ennen kuin poliitikot ja me kansalaiset ne siihen pakotamme, mitä me emme nyt ole tekemässä riittävissä määrin.

Vasta kun kuluttajien ja äänestäjien eli meidän tavallisten ihmisten selkeä enemmistö kieltäytyy tukemasta nykyistä poliittista järjestelmää, jätämme kuluttamasta haitallisia ja turhia tuotteita ja palveluja, voimme odottaa jotakin muutosta nykytilanteeseen.

Mutta me emme tuohon pysty ”sisäisestä välttämättömyydestä” ennen kuin arvomme ja maailmankuvamme ovat vaihtuneet elämäkeskeisiksi eli pois nykyisestä itse- ja  ihmiskeskeisyydestä; ja koska tämä tietoisuuden laajentuminen tulee viemään aikaa ainakin yhden jopa kahden sukupolven ajan ja tämäkin vain länsimaissa, niin mitään toivoa ei ole välttää ilmastonmuutoksen ja luonnontuhon kärjistymistä siihen pisteeseen, että luonnon omat keikahduspisteet ja prosessit aiheuttavat sen, että maapallon olosuhteet huononevat merkittävästi, vaikka lopettaisimme kaikki päästöt ja turhan kuluttamisen sitten per heti, kun ymmärrämme, että nyt on pakko toimia. Se on silloin jo myöhäistä. Siksi seuraavat lähivuodet ovat oleellisia - joko me pysäytämme ilmastonmuutoksen ja luonnontuhon nyt tai sitten me emme sitä enää pysty tekemään.

Meidän pitää muuttaa koko elämämme nyt - meidän pitää lopettaa kaikki itsemme aiheuttamat ilmastopäästöt ja turha, haitallinen ylikulutus, ajaa alas nykyinen demokraattinen poliittinen järjestelmä ja yltiöliberalistinen ja suuryritysten hallitsema talousjärjestelmä, vaikka se ei vielä näytä välttämättömältä, emmekä vielä tiedä mitä niiden tilalle saamme synnytetyksi.

Meidän tulee ihmiskuntana tehdä nyt päätös, että emme halua riskeerata oman lajimme tulevaisuutta ja siksi teemme kaikki ne tarvittavat, radikaalit ja nyt täysin mahdottomilta tuntuvat päätökset, vaikka kukaan ei niitä haluaisikaan. Meidän tulee olla valmiita myös kohtaamaan se kaaos, minkä nopea ja radikaali elämäntapamme ja yhteiskuntamme muuttaminen tulevat aiheuttamaan – koska se on meillä joka tapauksessa edessämme tulevina vuosikymmeninä. Meidän tulee luottaa siihen, että pystymme luomaan täysin uuden maailman, kun nykyinen tehdään mahdottomaksi ja se lopetetaan – kun emme enää anna itsellemme tekosyitä olla niin tekemättä.

Nyt on uskallettava hypätä tuntemattomaan, sillä myöhemmin emme sitä enää voi tehdä. Ja ainoa tapa on tehdä tämä hyppy yhdessä, yhteinen vastuumme tuntien ja kantaen.

Vapaamatkustajia tulee aina olemaan ja heidät meidän tulee vain unohtaa ja keskittyä siihen minkä tiedämme nyt olevan oikein ja välttämätöntä.

Nyt tarvitsemme todellista luottamusta elämään.

Me emme tule koskaan olemaan valmiita tuohon hyppyyn, mikään järkiperustelu ei saa meitä sitä tekemään - sitä meidän on turha odottaa. Nyt on luotettava siihen sisäiseen intuitioon ja hiljaiseen tietoon, joka sanoo, että näin meidän on tehtävä, vaikka emme sitä ääneen uskalla edes itsellemme tunnustaa - silti tiedämme, että juuri näin meidän on tehtävä.

Kuten sanoin aina on vapaamatkustajia, eikä heihin kannata uhrata omaa huomiota ja energiaa - ainoa todellinen "vastustaja" olemme me itse - itsemme meidän on voitettava ja valittava "elämän puolesta, ei ketään eikä mitään vastaan".

Me voimme allekirjoittaa kansalaisaloitteita, tukea ympäristöjärjestöjä, osallistua ilmastomarsseihin ja mielenosoituksiin, nousta kapinaan nykyistä systeemiä vastaan, me voimme vastustaa muutoksen vastustajia - mutta loppupeleissä meidän itsemme on päätettävä olemmeko elämän puolella ja valmiita tekemään sen mitä se vaatii. Kaikki muu on vain tämän välttelyä.