Alkusanat

On hämmentävää nähdä sivilisaatiomme romahduksen ensiaskeleita suorana lähetyksenä eri puolilta maailmaa samaan aikaan kun aiheuttamamme ilmastonmuutos ja ekokatastrofi hävittävät elämämme ylläpitojärjestelmää. Tuplatuho.

Sivilisaatiomme romahdus suorana lähetyksenä

Globaali talous ja valtiot eivät kestä toimia, joita tarvitaan ilmastonmuutoksen ja ekotuhon estämiseksi, ja jotka on tehtävä. Johtopäätös on, että nykyisillä keinoin ei romahdusta voida estää, tavan voimme vielä valita.

Tulevaisuutemme ratkaisee se miten kohtelemme toisiamme ja jaamme käytettävissä olevat resurssit kaikkien kesken oikeudenmukaisemmin. Jos tässä epäonnistumme, kuten nyt teemme, niin ajaudumme kaikkien sotaan kaikkia vastaan, jossa kaikki häviävät eikä ole voittajia.

Eriarvoisuus ja väkivalta ovat syvällä nykyisissä ihmisyytemme, yhteiskuntiemme ja taloutemme rakenteissa ja siksi tulemme tarvitsemaan vahvaa rauhanliikettä puolustamaan ihmisarvoista elämää samanaikaisesti kun pyrimme estämään ilmastonmuutoksen ja ekotuhon riistäytymistä.

Kun romahdus näyttää olevan edessämme, niin siirrymme ratkaisun haaveilusta "pelastautukoon ken voi" -vaiheeseen, jossa tulevina vuosina ruokaturva nousee merkittäväksi tekijäksi. Vielä olisi aikaa valmistautua ja varautua, mutta edes sitä ei nyt tehdä puhumattakaan ratkaisuista.

Voisimme itse toimia ja tehdä vapaaehtoisesti tarvittavat elämäntapamuutokset, mutta näyttää siltä, että aika ei riitä ja joudutaan käyttämään pakkokeinoja, rajoitteita ja julkisen vallan kovia toimia, jotta voimme estää katastrofin. Ja sitä kovempia mitä myöhemmin ne tehdään.

Se, mikä ongelmat aiheuttaa, ei voi olla ratkaisu

Nykyinen elämän- ja maailmanmallimme on ajanut meidät yhä pahenevaan kriisien kierteeseen. Yksinkertaisesti tarvitsemme uuden elämän- ja maailmanmallin ja sille uuden kestävän perustan. Jos ja kun teemme tämän johtopäätöksen, niin pääsemme uuden alkuun. Ilman tämän oivaltamista olemme jumissa nykyisessä ja ajaudumme yhä pahempiin kriiseihin.

Nykyinen maailma on jo kuollut, se on elossa vain vanhasta tottumuksesta ja pinnalta tarkastellen, mutta henki siitä on jo hävinnyt. Kulissit ovat paikallaan ja näytelmä jatkuu, mutta juoni on jo kadonnut. Nyt tarvitaan uusi tarina ja juoni elämällemme.

Keskittyminen siihen mikä on taloudessa, politiikassa tai elämässämme huonosti, ei johda mihinkään, ellemme kerro sille vaihtoehtoa ja keskity siihen. Huonosta tulee epäoleellista, kun uudesta tulee huomiomme keskipiste ja tekojemme kohde.

Vastustaminen estää muutoksen, se antaa huomiomme ja energiamme sille mitä vastustamme, pitää siinä kiinni ja estää haluamamme muutoksen. Ei ketään eikä mitään vastaan, vaan elämän puolesta keskittää huomiomme ja energiamme uuteen ja johtaa tekoihin, jotka tuovat muutoksen.

Pari kymmentä vuotta sitten, kun pohdin ilmastonmuutoksen ja luonnontuhon mahdollisuutta ja uhkaa, niin sitä ajatteli, että kyllä me sitten toimimme heti kun saamme riittävät todisteet, että uhka on todellinen. No nyt on todisteet, mutta ei toimita. Hämmentävää.

On paljon psykologisia, kulttuurisia, yhteiskunnallisia, evolutiivisia, tietoisuuteemme liittyvä esteitä, rajoitteita ja hidasteita tiedostaa edessämme olevaan uhkaa, mutta ihan tavallisen järjen luulisi riittävän siihen, että nyt on pakko tehdä jotakin ja nopeasti.

Olemme epäonnistuneet luomaan ekologisempaa elämäntapaa ja kestäviä taloudellisia ja yhteiskunnallisia järjestelmiä, koska emme ole haastaneet niiden perustana olevia arvoja ja tiedostaneet niiden olevan perimmäinen syy epäonnistumiseemme. Ilman arvojen muutosta ei ratkaisua tule.

Arvostamme nyt asioita, joiden tuottaminen saastuttaa ja tuhoaa luontoa ja tuottaa vaarallisen ilmastonmuutoksen. Vasta kun arvostamme asioita, jotka eivät näin tee, voimme luoda elämäntavan ja yhteiskunnan, joka lopettaa luonnon tuhoamisen ja turvaa näin tulevaisuutemme.

Maailma muuttuu, kun me muutumme. Meidän tulee nyt itse valita uudet arvot ja elämäntapa, joka on mahdollinen. Lopettaa sen odottaminen, että järjestelmä pelastaisi meidät. Me olemme "järjestelmä", me pelastumme vain elämällä toisin ja luomalla uuden tavan elää yhdessä.

Tarvitsemme suunnanmuutoksen

Suunnanmuutos uskomustodellisuudesta todellisuuden näkemiseen, erillisyydestä elämäyhteisyytemme kokemiseen, vastustamisesta ratkaisujen ja uuden elämäntavan luomiseen, vastakkainasettelusta ja omien etujen politiikasta todellisuuspohjaiseen kaikkien etua ajavaan yhteistyöhön.

Suunnanmuutos ja tarvittavat uudet näkökulmat ovat tietenkin sanahelinää, jos emme pysähdy ja haasta itseämme, nykyisiä uskomuksiamme itsestämme ja elämästämme ja siitä mikä on hyvän ja mielekkään elämän lähde ja lähde elämään tätä kaikkea todeksi yhdessä toistemme kanssa.

Suunnanmuutos mahdollistuu, kun vaihdamme näkökulmamme "itsestä elämään", etenemme materialistisesta maailmankuvastamme elämäkeskeisiin arvoihin ja maailmankuvaan, alamme nähdä todellisuuden sellaisenaan ja elämme ja toimimme sen mukaan. Suunnanmuutos on mahdollisuus, ei uhka.

Kukaan ei pysty tätä suunnanmuutosta puolestamme tekemään, meidän itsemme on se tehtävä. Kun oivallamme itsemme ja elämämme uudella elämäkeskeisellä tavalla, niin elämämme on aivan yhtä normaalia kuin nykyinenkin, mutta helpompaa ja luonnollisempaa.

On tullut aika herätä uuteen huomiseen

Osa meistä elämänsuojelijoista painostaa päättäjiä tekoihin, osa kuluttajia elämäntapamuutoksiin, osa kertoo uhkauutisista, osa osallistuu mielenosoituksiin, osa yritysboikotteihin, jotkut menevät jopa nälkälakkoon, mitä tapahtuu, ei mitään, elämän tuhoaminen jatkuu.

Vasta kun ajan henki eli kulttuurinen, älyllinen ja henkinen tilamme muuttuu kulutuksesta, taloudesta ja oman edun tavoittelusta elämänlaadun, ekoeettisen kestävyyden ja kaikkien edun tavoitteluun, alamme tosissamme toimia tulevaisuuden ja kohtuullisen elämän turvaamiseksi.

Päättäjät, media ja enemmistö ihmisistä keskittyvät vielä tarkastelemaan elämäämme talouden, rahan ja kulutusmahdollisuuksien kautta ja arvioimaan sen hyvyyttä näillä kriteereillä. Samanaikaisesti ajan henki on muuttumassa elämäkeskeiseksi, mutta ei vielä nähtävällä tavalla.

Jonakin päivänä puhumme siitä kuinka nyt on toimittava ja turvattava elämämme, että emme enää voi jatkaa unohtaen elämäämme uhkaavia ilmastonmuutosta, ekokriisiä yms., että hyvä elämä onkin mahdollinen alemmalla aineellisella kulutuksella, alamme arvostaa elämää ja elämäämme.

Se hetki kun ajan henki muuttuu ja erityisesti milloin se tapahtuu, määrittää koko ihmiskuntamme tulevaisuuden. Mitä pikemmin sitä parempi, jotta voimme vielä estää paljon aiheutuvia tuhoja ja estää totaalisen tuhon.

Nykyinen elämämme murtuu silmiemme edessä

Kun nykyisen elämämme perusta murtuu silmiemme edessä ja edessä on vain luopumista saavutetuista eduistamme, eikä uutta näkymää tulevaisuuteen nähdä, niin ote todellisuudesta kirpoaa ja johtaa henkiseen lamaannukseen. Olemme todistamassa yhden aikakauden loppua ja uuden alkua.

Olemme todistamassa materialistisen todellisuus- ja erillistyneen ihmiskäsityksemme sekä kulutus- ja talouskeskeisen maailmankuvamme törmäystä luonnon asettamiin rajoihin mikä ilmenee ristiriitoina ja kriiseinä, koska taistelemme tätä murrosta vastaan, emmekä näe tietä uuteen.

Tie uuteen avautuu, kun tunnustamme, että nykyinen elämämme ei enää pysty tarjoamaan sitä mitä olemme uskoneet sen tuottavan, vaan on kääntymässä itseämme ja elämäämme vastaan. Olemme vakavassa ristiriidassa luonnon kanssa ja vain tämän ristiriidan ratkaiseminen avaa tien uuteen.

Luomalla uuden tietoisen ja elämäkeskeisen suhteen itseemme, toisiimme ja luontoon, voimme nähdä tulevaisuuden mahdollisena ja sellaisena mikä tuottaa aitoa hyvinvointia ja elämäniloa meille ja toisillemme ja tavalla, jossa luonnon elinvoima palautuu ja turvaa jälleen elämäämme.

Elämäkeskeinen suhde itseemme, toisiimme ja luontoon avautuu, kun pysähdymme ja kohtaamme todellisuuden avoimesti ja rehellisesti. Kun vaihdamme näkökulman itsestä elämään, niin näemme ongelmiemme todelliset syyt, koska juuri itsekeskeisyytemme on estänyt meitä niitä näkemästä.

Elämä tasoittaa puntit

Maailma ja luonto häviävät kovaa vauhtia silmiemme edessä, metsät palavat, jäätiköt sulavat, lajit kuolevat, kodit palavat, tulvat hukuttavat kaupunkeja, kuivuus estää viljelyä, kuumuus pahenee, yhä useammalle tulee nälkä ja jano, mitä me teemme? Jatkamme entiseen tahtiin.

Nykyinen maailma ja luonto, joihin olemme kasvaneet, oppineet ja tottuneet, ovat siirtymässä kovaa vauhtia historiankirjoihin ja "vanhan hyvän ajan" muisteloihin, joista lapsemme ja lastenlapsemme koulussa lukevat ja kuuntelevat, kun vanhat niistä kyynel silmässä heille kertovat.

Se, mitä on tapahtunut luonnolle viimeisten vuosikymmenten aikana, tapahtuu meille tulevina vuosikymmeninä, elämä tasoittaa puntit.

Miksi ympäristöaktivismi on epäonnistunut

Miksi ympäristöaktivismi ei ole onnistunut estämään ekologista katastrofia? Viimeiset 30 vuotta on ollut eriasteista ja -laajuista ympäristö- ja ilmastoaktivismia järjestöjen ja aktiivisten ihmisten toimesta, mutta ilmastonmuutos ja luonnontuho ovat vain kiihtyneet. Miksi näin? Toki paikallisesti on saatu aikaan hyviä tuloksia ja muutamia lajejakin saatu toistaiseksi suojeltua, mutta isossa kuvassa tämä on ollut merkityksetöntä.

Näen seuraavien ”systeemivirheiden” olevan tähän syynä:

1. Muutosta on pyritty saamaan aikaiseksi vallitsevan taloudellisen ja poliittisen järjestelmän sisällä ja pyritty pakottamaan sitä tekemään tarvittavat muutokset mielenosoitusten, vastustamisen, painostamisen, lakkojen, vetoomusten ja vaatimusten avulla.

2. Tavoitteena ei ole ollut ilmastopäästöjen ja haitallisen kulutuksen kokonaismäärän ja kasvun vähentäminen, vaan saamaan yhä suurempi osa siitä kestävämmäksi, mikä ei ole kuitenkaan riittänyt edes kompensoimaan syntynyttä kestämätöntä kasvua.

3. Tavallisten ihmisten osuutta, merkitystä ja vaikutusta on aliarvioitu tai sitä ei ole otettu lainkaan huomioon mahdollisena muutostekijänä ja uuden elämäntavan synnyttäjinä, vaan on keskitytty pääasiassa järjestelmä tasolle – että järjestelmämuutos ”pakottaa” ihmiset kestävään elämäntapaan, kunhan muutokset on aikaansaatu järjestelmässä tai että järjestelmämuutos riittää tekemään elämämme kestäväksi.

4. Ei ole tunnistettu ja tunnustettu sitä, että vähempi aineellinen kulutus ja taloudellinen toimeliaisuus tuottavat parempaa elämäntasoa, vaikka elintaso laskisikin, koska suuri osa kulutuksestamme on turhaa ja jopa vahingollista, jota emme tarvitse hyvään ja mielekkääseen elämään, vaan on seurausta talouskasvuun keskittyvästä taloudellisesta ja poliittisesta järjestelmästä.

5. Ei ole tunnistettu ja tunnustettu sitä, että olemme nyt globaalin, koko ihmiskuntaa ja materialistista elämäntapaamme koskevassa murroksessa, joka ei onnistu nykyisellä itse- ja ihmiskeskeisellä todellisuus- ja ihmiskäsityksellä, materialistisella maailmankuvalla ja arvoilla, jotka nykyisen elämäntapamme on luonut, vaan tarvitsemme uuden elämäkeskeisen perustan uudelle elämäntavalle ja kestävälle maailmalle.

Olemme pyrkineet luomaan uuden kestävämmän maailman, mutta emme ole olleet valmiita luopumaan nykyisestä kestämättömästä elämäntavastamme ja maailmasta.

Nyt pitäisi keskittyä uuden elämäkeskeisen näkökulman oivaltamiseen, kulutuksen ja päästöjen radikaaliin vähentämiseen, uuden elämäntavan ja yhteiskunnan luomiseen ja elämiseen todeksi, jotta saamme katkaistua ilmastonmuutoksen ja luonnontuhon kärjistymisen ja saamme itsellemme hyvän ja mielekkään elämän. Miksi ihmeessä emme tee näin?

Hyvää työtä ja hyvin aikomuksin on työtä tehty, mutta koska se ei ole tuottanut kuin paikallisia "voittoja" ja nyt uhka on globaali, niin on pohdittava uutta näkökulmaa ja lähestymistapaa.

Ihmisten kulutus- ja äänestyskäyttäytyminen on keskeistä ja ylläpitää nykyistä elämäntapaamme ja poliittista systeemiä. Sitä pitäisi saada muutetuksi ja siksi heihin ja meihin kannattaisi keskittyä aktivismissa. Kun me muutumme, niin yhteiskunta muuttuu. Arjen vallankumous on juuri se mitä tarvitaan ja järjestöt ja aktivistit sitä tukemaan. Uusi elämäntapa tulee tehdä näkyväksi ja houkuttelevaksi.

Aikamme 3 suurta ristiriitaa

• Haluamme suojella luontoa, mutta emme halua lopettaa sen tuhoamista.

• Haluamme paremman maailman, mutta emme ole valmiita luopumaan nykyisestä.

• Haluamme muutosta, mutta emme ole itse valmiita muuttumaan.

Nämä ristiriidat ratkeavat, kun lopetamme luonnon tuhoamisen ja alamme suojella sitä, luovumme nykyisestä maailmasta ja luomme tilalle paremman, olemme itse valmiita muuttumaan ja teemme muutoksen.

Vaikeus on siinä, että emme halua tuhota luontoa, vaan haluamme suojella sitä, mutta haluamme elää tavalla, joka kuitenkin luontoa tuhoaa, ja vaikka haluamme luopua nykyisestä elämäntavastamme, luoda paremman ja muuttua, niin emme siihen kuitenkaan pysty.

Jotta pystyisimme, tulee meidän haastaa uskomuksiamme ja kysyä itseltämme mikä näistä uskomuksistamme estää muutoksen tai tekee siitä niin pelottavaa, että emme sitä uskalla tehdä. Monesti uuden näkökulman ottaminen auttaa ja tässä "uusi aika" tarjoaa oman vaihtoehtonsa.

On mahdollista, että ekologinen tasapaino saavutetaan vain kulutuksen ja päästöjen pakotetulla alasajolla, jonka tekee luonto itse. Jäljelle jäävä ihmiskunta voi sitten aloittaa alusta "uuden ajan hengessä" ja elämäkeskeisellä tietoisuudella. Elämä voittaa lopulta.

Mutta jos haluamme estää tämän niin teemme sen pudottamalla kulutustamme nopeasti ekologisesti kestävälle tasolle ja alamme omaksua "uuden ajan elämäkeskeistä tietoisuutta". Elämän oma evolutiivinen prosessi tarjoaa tähän mahdollisuuden, jos vain tartumme siihen.

Aikaikkuna kulutuksen ja yhteiskunnan romahduksen ja "uuteen aikaan heräämisen" välillä on pieni ja koko ajan pienenevä. Se kumpi näistä tapahtuu ensin, ei ole nyt nähtävissä. Siksi vapaaehtoinen kulutuksen alasajo antaisi meille tarvittavan ajan heräämiseen.

Vähäisempi aineellinen kulutus ei tarkoita mitään kurjuuselämää, vaan antaa mahdollisuuden hyvään ja mielekkääseen elämään. Mutta luomillemme systeemeille se on katastrofi, ne eivät selviydy. Mutta me selviydymme, jos teemme kulutuksen alasajon vapaaehtoisesti ja harkiten.

Nyt näyttää valitettavasti siltä, että ilmastonmuutosta, 6. sukupuuttoaaltoa ja luonnon ekosysteemien tuhoutumista ei pysty mikään muu pysäyttämään kuin luonto itse. Aika luonnollinen ratkaisu, kun ihmiskeskeistä ratkaisua emme halua tosissamme edes yrittää.

Me voisimme rikkaissa länsimaissa milloin tahansa päättää, että luovumme turhasta ja vahingollisesta kulutuksesta. Alun kaaoksen jälkeen myös talous ja muu yhteiskunta hakisi tasapainon tämän kanssa ja oppisimme elämään siinä mikä on mahdollista nyt ja myös tulevina vuosisatoina. Me voisimme ihmiskuntana muuttaa suuntaa ja muuttua elämäntuhoajasta elämänsuojelijaksi. Tämä olisi myös meidän oma etumme ja tulevien sukupolvien kannalta mahdollisuus elää edes jotenkin kohtuullista elämää.

Vuosia sitten olin tuskastunut ja huolissani ihmiskunnan kohtalosta, kun en nähnyt mahdollisuutta elää toisin, että hyvä ja mielekäs elämä voisi olla jotakin muuta kuin se moderni maailma, jossa elämme. Nyt kun sen tiedän ja elän sitä todeksi, niin tuska ja huoli on poissa.

Uusi aika ei avaudu nykyisestä käsin

Uusi elämä ja vaihtoehto nykyiselle, josta kirjoitan, ei avaudu, jos katsomme ja etsimme sitä nykyisestä käsin. Vasta kun oivallamme, että nykyinen maailma on "aikansa lapsi", vastaus menneisiin haasteisiin, alamme nähdä vaihtoehtoja, jotka vastaavat nykyisiin haasteisiin.

Me voimme luoda elämäntavan, joka on ekologisesti kestävä ja sosiaalisesti vastuullinen ja, jossa ei ole enää räikeää eriarvoisuutta. Se on aivan yhtä luonnollista kuin nykyinen elämäntapammekin on, kunhan vain vaihdamme arvomme ja maailmankuvamme "itsestä elämään". Meidän todellisuutemme ja maailman tulkinta alkavat muuttua, kun päätämme katsoa elämää elämän näkökulmasta, eikä itsemme näkökulmasta.

Nykyiset ilmastotoimet ovat kuin vastatuuleen pissaisi ─ helpottaa hetkeksi, mutta housut kastuvat. Jos samaan aikaan ei ajeta fossiilisia suunnitelmallisesti alas ja lopeteta niiden tukemista, niin uusiutuvien kasvu ei riitä edes energiankäytön kasvua kompensoimaan.

Vain ilmastonmuutoksen estäminen on kuin korjaisi savupiippua, vaikka koko talo palaa jo. Tai kun metsä palaa, niin sammutetaan vain kipinöitä. Tulisi nähdä todellinen jatkuvia ongelmia tuottava syy eli elämäntapamme, joka tuhoaa elämämme perustan ja keskittyä sen muuttamiseen.

Tiedämme riittävästi miksi olemme pulassa ja mihin olemme menossa, mutta emme kuinka voisimme tämän ratkaista. Miksi? Koska se mikä on ongelma, ei voi olla ratkaisu.

Joko uskomme, että nykyinen poliittinen ja taloudellinen järjestelmämme ei ole ratkaisu, vaan ongelma. Talouden elvyttäminen, kasvun aikaansaaminen ja kulutuksen lisääminen ovat niin meillä kuin maailmallakin nyt tärkein tavoite. Tämä todistaa kiistatta, että tavoitetta päästöjen ja haitallisen kulutuksen alentamiseksi ei ole, vaikka juuri sitä nyt tarvitsemme. Edes vihreään jälleenrakentamiseen ei panosteta, vaan edelleen tuetaan fossiilitaloutta ja muita päästöjä tuottavaa teollisuutta.

Koronapandemiassa olisi ollut ainutlaatuinen mahdollisuus ottaa ensimmäiset askeleet kohti ilmastonmuutoksen torjuntaa, mutta kuten nyt on paljastunut, niin se ei ole oikeasti päättäjien intressissä eikä suurimman osan meistäkään. Me haemme vain sellaisia ratkaisuja, jotka luovat uutta työtä, verotuloja ja taloutta, koska maailman muuttaminen tapahtuu nykyisen talouden sisällä ja ehdoilla. Ratkaisut, jotka eivät tuota lisää, vaan vähentävät kulutusta ja taloutta, eivät siksi kelpaa.

Yksinkertaisin ja nopein tapa vähentää ilmastopäästöjä ja luonnontuhoa, on vähentää sitä aiheuttavaa kulutusta ja taloutta ja samanaikaisesti tehdä tämä vähempi kestävämmin. Mutta tämä ei käytännössä sovi kenellekään muutamia valistuneita yksilöitä lukuun ottamatta. Niinpä päästöt kasvavat ja luonnontuho vain kiihtyy ja kaikki se mitä tehdään kestävästi, hidastaa ilmastopäästöjä ja luonnontuhoa vain hieman tai ei ollenkaan, kuten on tapahtunut viimeiset vuosikymmenet. Hyvät aikomukset jauhautuvat talouden armottomassa myllyssä.

Meillä on luja uskomus, että voimme luoda ekologisesti kestävän, mutta nykyiseen kulutukseen ja luonnonvarojen käyttöön perustuvan elämäntavan kiertotalouden ja uusiutuvan energian avulla. Mutta onko tämä vain uskomus, joka estää tarvitsemamme elämäntapamme muuttamisen?

Enää ei ole aikaa sille, että luomme uuden kestävän infran fossiilisten tilalle ja siten pääsisimme niistä eroon. Tarvitsemme toki kaiken uuden kestävän infran, mutta ennen sitä meidän tulee luopua fossiilisista ja luonnon tuhoamisesta ja se edellyttää "alasajoa". Fossiilisten alasajo ja muu luonnon tuhon lopettaminen edellyttävät aivan toisenlaista vähäkulutuksellista elämäntapaa ja luonnonvarojen käytön radikaalia vähentämistä, joka tulee omaksua ja elää todeksi. Nyt emme tätä vielä "halua", mutta kohta se on pakko.

Keskittyminen mm. kiertotalouteen ja uusiutuviin ei tule ongelmiamme ratkaisemaan siinä aikaikkunassa, joka meillä on käytettävissä. Tarvitsemme "alasajon" ja uuden elämäntavan niiden lisäksi ja nopeasti. Alasajo tarkoittaa luonnollisesti nykyisen talouden rakenteiden murtumista ja romahtamista, mutta tämäkin olisi parempi tehdä suunnitellusti ja harkiten (ja luoda uudet) eikä hallitsemattoman kaaoksen kautta, jota kohti nyt menemme.

Olisimme voineet toimia koronapandemiassa niin, että elvytämme taloudesta sen kulutuksen mikä on välttämätöntä ja tarpeellista, jättäneet elvyttämättä sen mikä on turhaa ja vahingollista ja jakaneet näin jäljelle jääneet työt kaikkien työhön kykenevien kesken ja perälaudaksi perustulo.

Elvytämme kulutusta ja taloutta takaisin tasolle, joka aiheuttaa mm. kiihtyvää ilmastonmuutosta, luonnon elinvoiman ja monimuotoisuuden heikentymistä, jotka meidän tulee lähivuosikymmenten aikana saada käännettyä toisinpäin. Nyt lisäämme sitä mitä meidän tulee vähentää.

Voi käydä myös niin, että päättäjät ja me itse totumme kriiseihin ja niiden aiheuttamiin kuolemiin, jolloin emme ratkaise näiden toistuvien kriisien todellista syytä ja aiheuttajaa eli oman elämäntapamme ja taloutemme ekologista, sosiaalista ja eettistä vastuuttomuutta.

Ratkaisemme vain lyhyen tähtäimen kriisejä ja pyrimme vähentämään niiden aiheuttamia kuolemia, mutta samanaikaisesti jatkamme elämän- ja maailmanmallilla, joka tuottaa paljon vakavampia ongelmia, kriisejä ja kuolemia jo lähitulevaisuudessa. Näköalatonta ja vastuutonta.

Näitä me emme pääse karkuun, vaikka kuinka haluaisimme jos emme tee radikaalia muutosta ─ ilmastonmuutos, luonnon biodiversiteetin häviäminen, 6. sukupuuttoaalto, hyönteisten radikaali väheneminen, metsäkato, sään ääri-ilmiöt jne. Elämämme perusta murtuu yhä nopeammin.