Lopuksi
Tarvitsemme kollektiivisen tietoisuuden, kulttuurin ja ajan hengen muutoksen, jotta nykyinen suunta kääntyisi ja alkaisimme toimia elämän ja itsemme pelastamiseksi edessämme olevasta ekokatastrofista ja sen luomista muista kriiseistä. Vähempi ei nyt riitä.
Perustelemattoman luottamuksen illuusio
Optimismini tulevaisuuden suhteen perustuu siihen, että olemme lähestymässä suurta evolutiivista murrosta, jota edeltävät ja johon kuuluvat kaaokset ja nykyisen elämäntapamme murtumat ja kriisit. Ne ovat välttämättömiä uuden ihmisyytemme "ajureita ja pakottajia".
Pessimismini tulevaisuuden suhteen perustuu siihen, että nykyisen talouden ja kulutuksen luomat kasvavat vahingot ajavat meidät "huonon kierteeseen", josta emme pääse ylös, vaikka heräisimmekin siihen, että on pakko toimia maapallon elonkehän ja siten itsemme pelastamiseksi.
Surullista ja hämmentävää, että emme edelleenkään ota ilmastonmuutosta ja luontokatoa tosissamme, vaikka päivä päivältä uutiset niiden etenemisestä ovat yhä hälyttävämpiä ja aikataulun suhteen nopeutuvia. Jos olisimme tosissamme, niin toimisimme päättäväisesti ja nopeasti.
Todella surullista, jos sopeudumme luonnon ekologiseen tasapainoon vain kriisien, tuhojen ja katastrofien kautta, koska emme itse sitä halua tehdä. Ja voi olla, että se on ainoa tie eli ristiriitamme luonnon (itsemme) kanssa on niin perustavanlaatuinen, että muuten se ei ratkea.
Saadaksemme taloudellisen, teknologisen, yhteiskunnallisen ja elämäntapamme ekologisen murroksen toteutumaan, tarvitsemme elämän psykologian, kulttuurin ja ajan hengen murrosta elämäkeskeiseksi ja -myönteiseksi. Silloin elävä elämä antaa sen mitä tarvitsemme ja haluamme.
Kuluttamisesta on tullut ihmisoikeus, joka aiheuttaa luontokadon, 6. sukupuuttoaallon ja muuttaa suuren osan maapalloa elinkelvottomaksi ja ajaa meidät kurjuuteen ja kaaokseen, ja talouskasvusta ideologia, joka varmistaa tämän. Tiedämme tämän, silti jatkamme. Järjetöntä.
Elämme nyt perustelemattoman luottamuksen illuusiossamme, josta meidän on herättävä.
Mitä enemmän ja vakuuttavampia todisteita saamme ilmastonmuutoksen ja luontokadon etenemisestä ja niiden aiheuttamista vahingoista ja tuhoista, niin sitä enemmän kiellämme tämän todellisuuden. Onnistuu vielä hetken - sitten todellisuus "tulee silmille".
Kannattaisiko jo uskoa - tämä ei ratkea odottamalla tai toivomalla, vaan teoilla ja pian. Olemme nyt jonkin sellaisen alussa, jota emme olisi koskaan uskoneet mahdolliseksi, mutta sen saamme, jos emme nyt toimi.
Tarvitsemme nyt oikeita kysymyksiä
Kysymykset, joita emme kysy, ovat syy siihen, että emme löydä tietä mahdolliseen tulevaisuuteen, pois nykyisestä kestämättömästä elämästämme. Nyt on aika kysyä: miksi haluamme ajaa ihmiskunnan tuhoon emmekä elämään?
Miksi emme usko tiedettä, miksi emme toimi, vaikka tiedämme mitä on tapahtumassa, miksi suljemme tämän tietoisuutemme ulkopuolelle?
Miksi toimimme parempaa tietoamme vastaan, mikä estää meitä kohtaamasta tätä tietoa ja todellisuutta sellaisena kuin ne ovat, mikä meissä estää tämän?
Miksi olemme valmiita uhraamaan lastemme tulevaisuuden, vaikka samaan aikaan sanomme, että haluamme lapsillemme parempaa elämää, miksi valehtelemme lapsillemme?
Miksi jatkamme nykyistä elämäntapaamme, vaikka tiedämme, että se johtaa kärjistyvään ilmastonmuutokseen ja ekokatastrofiin, miksi emme halua estää näitä ja muuttaa elämäntapaamme?
Miksi emme halua kohdata todellisia ihmisyyttämme haastavia ratkaisuja, miksi pidämme muutosta uhkana, vaikka se on ainoa mahdollisuutemme selviytyä edessämme olevista haasteistamme?
Emme löydä tietä mahdolliseen tulevaisuuteen ennen kuin kysymme näitä kysymyksiä, vastaamme niihin rehellisesti ja toimimme niiden mukaan.
Kiitos!