Tarvitsemme elämänsuojelua

Elämme ratkaisevia aikoja. Luonnon ekologinen tasapaino on romahtamassa, talousjärjestelmä kasaa varallisuutta harvoille, poliittinen järjestelmä ei pysty ilmasto- ja ekotekoihin ja on ajautunut todellisuuden vastaiseen populistiseen retoriikkaan, eikä muutosta ole näkyvissä.

Emme näe tietä tulevaisuuteen, koska haemme ratkaisua nykyisyydestä, joka ongelmamme on aiheuttanut eli talouskasvu, kulutus, teknologia ja jota poliittinen järjestelmä tukee omalla toiminnallaan.

Ratkaisu löytyy uudesta elämänsuojelun näkökulmasta todellisuuteen.

Milloin alamme toimia tulevaisuutta varten

Lyhyen tähtäimen tarpeemme talouskasvusta ja hyvinvointivaltiosta ovat tulevaisuutemme vaatimusten kanssa ristiriidassa, kun taloutta ja kulutusta pitää sopeuttaa ekologisiin rajoihin sosiaalisesti kestävällä tavalla. Yhteiskuntamme, poliittinen järjestelmämme, taloutemme ja elämäntapamme kestävyys perustuvat kestämättömälle talouskasvulle ja ovat siksi yhteensopimattomia tulevaisuutemme vaatimusten kanssa. Kaikki menee uusiksi, jos aiomme selvitä.

Jatkamme nykyistä elämäntapaa, taloutta ja politiikkaa, vaikka ne ajavat valtiot ja kansalaiset ahdinkoon, tuottavat jatkuvasti yhä uusia kriisejä, tuhoavat elämämme perustaa ja tuhoavat lopulta myös nykyisen elämäntapamme, mutta silti emme näe tarvetta suunnanmuutokselle.

Elämäntapamme, kulttuurimme, taloutemme, politiikkamme tai yhteiskuntamme ei muutu, jos emme sitä itse muuta. Me odotamme, että ne muuttuisivat ja loisivat meille kestävän ja mahdollisen tulevaisuuden, mutta emme oivalla, että me olemme ne itse.

Parempaa aikaa tehdä elämäntapamuutos ei koskaan tule eikä se ole helppoa koskaan, joten se kannattaa tehdä nyt. Sitten se on tehty ja voi jatkaa elämäänsä rauhassa, hyvin mielin ja tehdä sitä mitä todella haluaa. Elämäntapamuutos ei ole koskaan helppoa, koska se haastaa nykyisen, tutun ja turvallisen, mutta pakotettuna muutos on paljon ahdistavampi, koska vastustamme sitä. Siksi muutos kannattaa tehdä itse ja vapaaehtoisesti, silloin siihen liittyy vähemmän negatiivista tunne-energiaa.

Meidän tulee vaihtaa nykyisen elämämme prioriteetit talous, kulutus ja kasvu elämänsuojeluun, elämänlaatuun ja ekoeettisyyteen. Näin voimme turvata kohtuulliset elämisen mahdollisuudet myös lapsillemme. Nykyiseltä elämämme perustalta syntyy vain nykyisenlaista elämää. Jos haluamme uutta kestävää ja vastuullista elämää, niin tarvitsemme uuden elämän perustan, joka keskittyy elämänsuojeluun, elämänlaadun nostamiseen ja ekoeettisyyteen kaikessa mitä teemme. Uusi syntyy uudesta.

Milloin huomaamme, että yritämme elvyttää jo saattohoitovaiheessa olevaa elämäntapaamme? Sitten kun ymmärrämme, että nykyinen elämäntapamme on mahdoton ja johtaa jopa lajimme ja luonnon eliölajien joukkokuolemaan, niin on myöhäistä katua tekemättömiä tekojamme ja elämäntapaamme. Elämä on elettävä nyt ja tavalla, jota ei tarvitse koskaan katua.

Puheet ja hyvät aikomukset ovat turhia, jos emme vaihda elämämme keskeistä prinsiippiä elämänsuojeluun. Ensin on päätettävä mitä tavoittelemme ja sen jälkeen toimittava sen mukaisesti. Elämänsuojelu on valinta ja päätös, joka meidän on tehtävä. Nykyinen ei päätöstä tarvitse.

Kun seuraa nykyistä mediaa, somea ja poliittista keskustelua, niin ei uskoisi, että olemme lähestymässä aikoja, jotka uhkaavat elämän mahdollisuuksia maapallolla ja aiheuttaa vakavia vaikeuksia elämällemme - ja että aika reagoida näihin uhkiin on kulumassa vähiin. Uskomatonta.

Emme tee valintaa elämän puolesta selvitäksemme vain elämäämme nyt uhkaavista kriiseistä, vaan se on päätös satoja ja tuhansia vuosia varten. Nykyisellä elämäntavallamme vuosia on jäljellä ehkä vain 50 vuotta ennen väistämätöntä loppua. Ihmiskuntamme kohtalosta on siis kysymys.

Aika toimia on nyt

Miksi uhkauutiset ilmastonmuutoksesta eivät tavoita päättäjiä ja kansalaisia tavalla, joka johtaisi tilanteen todelliseen ymmärtämiseen ja sen mukaiseen toimintaan - tiedämme, mutta emme toimi, miksi? Syy tähän on selvitettävä, jos aiomme selviytyä edes kohtuullisesti.

Tiedämme paljon syitä miksi ilmastonmuutoksen luoma uhka ei saa meitä toimimaan, mutta tiedämme myös, että jonakin päivänä jokin näistä muutoksen esteistä murtuu ja herättää meidät muutokseen. Emme tiedä vielä mikä se on tai milloin se tapahtuu, mutta jonakin päivänä niin käy.

Meidän, jotka pyrimme varoittamaan, valistamaan ja herättämään niin päättäjiä kuin arjen pinteessä olevia ihmisiäkin ilmastonmuutoksen ja ekokriisin luomaan uhkaan, on luotettava siihen, että jonakin päivänä "ajan henki" vastaa ja muutos käynnistyy.

Kansat heräävät yhteiseen rintamaan puolustamaan tulevaisuuttaan, kun ulkoinen vaara uhkaa tai kaipuu vapauteen murtavat nykyisyyden sietokyvyn. Koko ihmiskunnan pitäisi nyt herätä nykyisyyden lumosta ilmastonmuutoksen luoman uhan, mutta myös uuden elämän mahdollisuuden takia.

Pelkäämme, että elintasomme laskee, jos teemme ilmastonmuutosta ja ekokriisiä torjuvia tekoja ja siksi vastustamme niitä, mutta unohdamme, että niin käy varmasti, jos emme näitä tekoja tee. Jos haluat ylläpitää edes jonkinlaista elintasoa, niin kannata ilmastotekoja.

Mitä nopeammin teemme riittäviä ilmasto- ja ekotekoja, niin sitä paremmat mahdollisuudet meillä on elää edes kohtuullisella elintasolla. Mutta jos viivyttelemme, niin menetämme tämän mahdollisuuden ja elämästämme tulee vain siedettävää ja lapsillemme sietämätöntä.

Kuvitelmalle, että voisimme ylläpitää nykyistä elintasoamme, ei ole perusteita. Kysymys on siitä kuinka paljon elintasomme tulee alentumaan, teemmekö sen vapaaehtoisesti vai vasta pakon edessä ja kuinka paljon kärsimystä haluamme tuottaa itsellemme, toisillemme ja lapsillemme.

Ristiriita sen välillä mitä teemme ja mitä pitäisi tehdä on suuri ja se kasvaa mitä pitempään jätämme ilmasto- ja ekoteot tekemättä. Jos viivyttelemme liian pitkään, niin tämä ristiriita ratkeaa hallitsemattomasti, kun luonnon ekoperusta murtuu.

Nykyinen elämämme muuttuu joka tapauksessa

Ilmastonmuutos ja ekokriisi ovat haasteellisia ongelmia, koska ne pitää estää silloin kun ei ole akuuttia hätää ja kaikki näyttää olevan hyvin - pitää toimia kymmeniä vuosia ennen kuin tuhot näkyvät omassa elinympäristössämme tavalla, joka ei jätä jossittelun varaa. Siis nyt.

Pitää myös varautua ja valmistautua henkisesti siihen, että jos emme toimi nyt kun asiat ovat vielä hyvin, niin tämä johtaa siihen, että joudumme kohtaamaan ilmastonmuutoksen ja ekokriisin paniikissa ja silloin toimenpiteet ovat kovia ja karuja ja kärjistävät tuhoja entisestään.

Pelkäämme, että kun talous supistuu sopeutuessamme ekologisiin rajoihin, niin heikompiosaisista ei pidetä huolta, sairaat jäävät hoitamatta, luontoa tuhotaan enemmän jne. Tämä perustuu oletukseen, että elämme edelleen maailmassa, jossa raha määrittää kaiken mitä teemme.

Me voimme luoda maailman, joka ajaa köyhät ja heikot kuolemaan (johon olemme nyt ajautumassa) tai sitten me voimme luoda maailman, joka on meille kaikille hyvä ja oikeudenmukainen. Kysymys on tahdostamme ja valinnastamme, ei muusta.

Luopuessamme luonnolle ja itsellemme vahingollisesta kulutuksesta, elämästämme tulee hyvää ja mielekästä. Miksi? Koska me olemme osa elämää ja elämän vastainen toiminta tuottaa vahinkoa elämälle ja kun siitä luovumme, niin tämä vahingollisuus häviää. Hyvä on elämän ominaisuus.

Yleisesti ottaen emme taida vielä hahmottaa kuinka iso ja kaikenkattava muutos meillä on edessämme, jos todella aiomme torjua ilmastonmuutosta ja ekotuhoa riittävällä tavalla ja varsinkin jos emme niin tee. Sitä on vaikea edes kuvitella.

Koska poliittinen järjestelmä on kykenemätön ilmasto- ja ekotekoihin, niin meidän itsemme on ne tehtävä. Jotta pystyisimme siihen pitäisi meidän arvostaa luontoa ja elämää enemmän kuin sen hyödyntämisestä syntyviä tavaroita ja resursseja. Enemmän elämää, vähemmän tavaraa.

Toivottavasti nykyinen maailmamme ja elämäntapamme kriisiytyvät ja pakottavat meitä muuttamaan elämäntapaamme kestävämmäksi siten, että sopeudumme alasajoon tavalla, joka estää täyden romahduksen. Ilman kriisejä (koska päättäjät ja me emme toimi) tilanne johtaa romahdukseen.

Jos ja kun kriisit jäävät ainoaksi tavaksemme sopeutua ekologisempaan elämään, niin siirrymme "pelastautukoon ken voi" -vaiheeseen, jolloin valmistaudumme ja varaudumme itse kukin kriiseihin ja niiden luomiin muutoksiin ja toivottavasti myös yhdessä toistemme kanssa.

Jos ja kun emme pysty muuttamaan elämäntapaamme kestävämmäksi kansalaisvalistuksen ja poliittisen vaikuttamisen kautta, niin elämänsuojelijoiden tehtäväksi tulee sopeutumisen edistäminen kriisiytyvään ja vaarallisempaan maailmaan. Elämää pitää suojella aina.

Uuden ajan näkökulmasta tavat estää ilmastonmuutosta ja ekotuhoa ovat samat kuin mitä meidän tulee tehdä sopeutuaksemme kriisiytyvään ja vaarallisempaan maailmaan eli oma elämä ekokuntoon, psyyken valmistaminen muutoksiin tietoisuutta laajentamalla, toiminta yhdessä muiden kanssa.

Suhtautumisessamme ilmastonmuutokseen ja erityisesti ekokriisiin yliarvioimme käytettävissämme ajan, aliarvioimme uhkat, aliarvioimme tarvittavat muutokset niihin vastataksemme ja niiden vaikutukset elämäämme, talouteen ja yhteiskuntaan. Emme vielä ymmärrä haasteemme suuruutta.

Uhraamme lastemme tulevaisuuden, luomme kuuman, ahtaan ja vaarallisen maailman ja annamme luonnon tuhoutua silmiemme edessä, koska haluamme jatkaa nykyistä elämäntapaamme vielä 10 vuotta. Ja teemme tuhoa jo nyt, kun emme toimi ilmastonmuutoksen kärjistymisen estämiseksi.

Miksi ilmastonmuutoksen kärjistymisen estämiseksi on aikaa todennäköisesti vain 5–10 vuotta? Siksi, että kehitys ei ole lineaarista ja tasaista, jota voimme hallita, vaan voimme ajautua tilanteeseen, jossa luonnon omat keikahduspisteet aktivoituvat ja peli on silloin menetetty.

Tätä ei ymmärretä lähes lainkaan. Kuvitellaan, että kun päästöt vähenevät, niin CO2-pitoisuudet ilmakehässä alkavat laskea ja lämpötila sen mukana. Mutta vasta kun päästöt ja nielut yhdessä saavat päästöt nollaan ja sitten negatiiviseksi, alkaa CO2-pitoisuus vähentyä.

Monimuotoinen luonto on pelastuksemme

Ilmastonmuutos etenee nyt, mutta luonnon monimuotoisuuden ja elinvoiman elvyttäminen auttavat suoraan sopeutumisessamme kuumempaan ilmastoon. Siksi suot, metsät, vesistöt, joet yms. tulee elvyttää, jotta ne pystyvät paremmin sopeutumaan muutokseen ja turvaamaan myös meitä.

Vaikka ilmastonmuutos etenee, niin luonnon monimuotoisuuden ja elinvoiman suhteen peli ei ole koskaan menetetty. Mitä elinvoimaisempi ja monimuotoisempi luonto meillä on, sitä paremmin se pystyy sopeutumaan muutokseen ja hidastamaan muutoksen luomia uhkia.

Monimuotoinen ja elinvoimainen luonto auttaa meitä sopeutumaan tuleviin muutoksiin. Aito luonto tarjoaa meille fyysistä ja psyykkistä terveyttä, virikkeellisen elinympäristön ja auttaa meitä ymmärtämään, että ilman luontoa emme pärjää. Ja tuottaa tarvittavia hiilinieluja.

Monimuotoinen ja elinvoimainen luonto auttaa meitä myös vähentämään aineellista kulutustamme, ekorasitustamme ja ilmastopäästöjä, koska elävä luonto ja elämä siinä luovat aitoa hyvinvointia ja vähentävät riippuvuuttamme "kuolleeseen tavaraan" ja rahan luomaan illuusioon turvasta.

Yksinkertaisesti elävä, monimuotoinen ja elinvoimainen luonto ja yhteytemme siihen ovat paras "lääkkeemme" tulevaan kuumempaan ja vaarallisempaan maailmaan, jossa psyykemme joutuu kriisien ja muutosten keskellä koville, ja auttaa meitä myös tekemään sen mitä pitää tehdä.

Olemme parhaillaan todistamassa luonnon ekosysteemien ja eläin- ja eliöpopulaatioiden ja -lajien kuolinkamppailuja lähes kaikkialla maapallolla, joka tulee johtamaan ihmissivilisaatiomme kuolinkamppailuun. Todistamme 6. sukupuuttoaaltoa, joka koskee myös omaa lajiamme.

Aikataulu tälle on osaltamme vielä epävarma, mutta jos täyskäännöstä suhteessamme ja suhtautumisessamme luontoon ja elämään ei tapahdu, niin 2050–2100 on todennäköinen aikataulu. Tämän vahvistaa tiede ja tutkimus, mutta ääneen sitä ei saa sanoa.

Tämä arvio ei ole siis pessimismiä tai yliarvioitua reagointia, vaan todennäköinen ja realistinen kuvaus siitä mitä kohti menemme, jos ja kun uskomme tiedettä ja sen tekemiä arvioita, jotka usein tosin ovat osoittautuneet optimistisiksi ja liian varovaisiksi.

Miksi tämä näkemys: IPCC:n ja YK:n raportit ilmastonmuutoksesta ja luontokadosta, toteutunut kehitys nopeampaa kuin ennustettu, keikahduspisteiden aktivoitumisen riski lähellä, lineaarisuusharha, poliitikkojen ja kansalaisten haluttomuus muutokseen yms.

Olen seurannut tätä kehitystä jo kauan ja eniten hämmästyttää se kuinka lähellä tilanteen muuttuminen katastrofiksi on. Emme ole enää lineaarisen rauhallisen kehityksen vaiheessa, vaan kiihdytysvaiheessa, jossa kehitys nopeutuu ja johtaa epäjatkuvuuskohtiin, kaaokseen ja ...

Jos aiomme pelastautua ekokatastrofilta, tulee määrittää uudelleen oikeudet ja velvollisuudet niin ihmisten, eläinten kuin muunkin luonnon suhteen. Määrittää ne siten, että ne mahdollistavat kestävän ja oikeudenmukaisen elämän kaikelle elämälle ja elottomalle luonnolle myös.

Kysymys ei ole enää siitä loppuuko nykyinen kapitalistinen talouskasvuun ja ylikulutukseen perustuva elämäntapamme vai ei, vaan kysymys on enää siitä että milloin se tapahtuu ja miten. Voimme vielä vaikuttaa tähän loppumisen tapaan, jos haluaisimme. Harkiten vai kaaoksen kautta?

Kaksi megakeikahduspistettä

Olemme lähestymässä kahta megakeikahduspistettä:

• Ekologinen keikahduspiste, jossa luonnon ekosysteemit romahtavat ja eloonjäämiskamppailu alkaa

• Tietoisuuden ja elämän keikahduspiste, jossa kollektiivinen itsesuojeluvaistomme herää ja lopetamme tuhoisan käyttäytymisemme.

Kumpi?

Nyt pitäisi tehdä työtä ekologisen keikahduksen estämiseksi eli kulutus ja päästöt alas yms. ja tietoisuuden keikahduksen edistämiseksi eli ajan ottamista hiljentymiseen, todellisuuden kohtaamista, tietouden levittämistä uhista ja ratkaisuista, aktiivista kansalaisvaikuttamista yms.

Tarvitsemme systeemisiä muutoksia talouteen, tuotantoon, energiaan, tarvitsemme isoja kulutusmuutoksia, kulutuksen vähentämistä, tarvitsemme poliittista suunnanmuutosta ja erityisesti tarvitsemme arvojemme ja maailmankuvamme muutosta elämäkeskeiseksi, jotta muutokset onnistuvat.

Uhka elämällemme, mutta myös mahdollisuus, olemme me itse. Luonto ei ole vihollisemme, vaan mahdollisuus luoda hyvä elämä itsellemme. Me emme voi voittaa luontoa, joten lopetetaan kamppailu sitä vastaan ja tehdään siitä ystävämme. Elämän puolesta, ei ketään eikä mitään vastaan.

Iso valliriutta, Amazonin sademetsät, Grönlannin jäätiköt, Siperian ikirouta, lajien 6. sukupuuttoaalto, merten ekosysteemit yms. ilmastonmuutoksen isot uhrit. Tuntemamme luonto on kuolemassa silmiemme edessä, jos emme toimi nyt.

Vaarallisin väärinkäsitys ilmastonmuutoksesta on mielestäni se, että kuvittelemme voivamme vähentää päästöjä sitä mukaan kuin tilanne huononee ja näin jarruttaa maapallon kuumenemista, jos se käy sietämättömäksi. Mutta näin se ei ole. Miksi ei ole?

Päästöjä on vähennettävä siten, että luonnon keikahduspisteet eivät aktivoidu, koska sen jälkeen luonnon omat päästöt kiihdyttävät lämpenemistä paljon enemmän kuin meidän ihmisten toiminnasta aiheutuvat. Siksi ilmastonmuutos on pysäytettävä vähintään +2 asteeseen.

Jos luonnon omat prosessit keikahduspisteissä aktivoituvat, niin emme enää pysty mitenkään estämään karkaavaa ilmastonmuutosta. Siksi tähtäin pitää olla koko ajan keikahduspisteiden aktivoitumisen estämisessä ja aikaa siihen on kovin vähän. Siksi tarvitsemme isoja ratkaisuja.

Jotta ilmastonmuutos pysähtyisi +2 asteeseen, niin nettopäästöt (päästöt - nielut) pitää saada nollaan 5–10 vuoden kuluessa tai muuten riskinä on karkaava ilmastonmuutos. Tämä tekee haasteestamme vaativan, mutta ei mahdottoman.

Onko niin, että annamme luontokadon jatkua, luonnon ekosysteemien järkkyä, ilmastonmuutoksen karata ja suuren osaa maapalloa muuttua asumiskelvottomaksi, kuumaksi ja vaaralliseksi, jos vaihtoehtona on oman elämäntapamme ja maailmamme muuttaminen sen kaikille tasoilla kestäväksi?

Toisin sanoen, jos meidän tulee tehdä isoja muutoksia talouteen, politiikkaan, asumiseen, työntekoon, liikkumiseen, syömiseen, kulutukseen yms. niin mieluummin otamme ekokriisin ja karkaavan ilmastonmuutoksen? Tätähän muutosten kieltäminen tarkoittaa.

Ilmastonmuutoksen, ekokriisin, koronapandemian ja tulevien kriisien ratkaisemisen tulisi olla koko kansakuntaamme yhdistävä ja eheyttävä tekijä, ei syy vastakkainasettelulle, omien etujen ajamiselle tai yhteiskuntarauhan rikkomiselle. Yhdessä ja sovussa toimien kaikki voittavat.

Kolme tekijää, joita emme tunnista ja tunnusta:

1. elämäntapamme ja taloutemme ovat kestämättömiä ja ne pitää muuttaa

2. aikaa ratkaisuille on vähän ja toimia pitää tehdä nopeasti

3. vaikutukset luontoon ja ilmastoon tulevat vasta vuosikymmenten kuluttua siitä kun ne on tehty

Nuo kolme tekijää tarkoittavat: kulutus ja päästöt alas kohti ekologisia rajoja ja nopeasti, koska on riski, että luonnon keikahduspisteet aktivoituvat ja johtavat karkaavaan ilmastonmuutokseen, ja koska muutosten vaikutukset tulevat viiveellä, niin on toimittava nyt.

Emme tunnista ja tunnusta sitä, että luonnon keikahduspisteiden aktivoitumisen estäminen on tärkein tehtävämme. Jos siinä epäonnistumme, niin saamme karkaavan ilmastonmuutoksen ja rajusti muuttuvan maapallon, joka uhkaa elämämme mahdollisuuksia pysyvästi.

Tuhokehitys voidaan vielä kääntää

Meidän tulee luopua fossiilisista polttoaineista ja korvata ne uusiutuvilla energialähteillä. Koska aikaa energiajärjestelmän muutokselle on enää vähän, niin joudumme vähentämään energiankulutustamme siirtymävaiheen aikana, kunnes uusiutuvat riittävät kattamaan tarpeemme.

Lihakarjatuotannosta on luovuttava ja siirryttävä pääasiassa kasvispohjaiseen ruokavalioon.  Karjatalouden käytössä olevia maa-alueita tulee vapauttaa kasvistuotantoon ja puolet metsittää luonnonvaraisiksi, jotta niiden monimuotoisuus elpyy ja kyky sitoa hiiltä kasvaa.

Merten liikakalastus tulee lopettaa ja luoda valtavia rauhoitettuja merialueita, jotta kalakannat elpyvät ja pystyvät näin jatkossa tuottamaan meille tarvittavan kalaravinnon.

Luonnon monimuotoisuutta on elvytettävä koko maapallon alueella ja tämä tarkoittaa ihmiskunnan käytössä olevien maa-alueiden palauttamista luonnolle 50 % maapallon pinta-alasta. Meidän on vetäydyttävä ja annettava luonnon elpyä ja näin varmistaa myös oma elämämme.

Väestön kasvuamme on hidastettava poistamalla köyhyyttä, lisäämällä tyttöjen koulutusta ja työmahdollisuuksia sekä lisäämällä heidän mahdollisuuksiaan ehkäisyyn. Kulutusmahdollisuuksia on jaettava uudestaan köyhien ja rikkaiden maiden kesken tasaisemmin.

Näiden muutosten lisäksi meidän tulee omaksua elämäntapa, joka pysyy luonnon ekologisten rajojen sisällä myös tuhansia vuosia eteenpäin. Turhasta ja vahingollisesta kulutuksesta tulee luopua ja löytää elämänilo elävästä luonnosta ja elämästä.

Nämä toimet on aloitettava nopeasti, jotta luonnon monimuotoisuus elpyy, estämme karkaavan ilmastonmuutoksen ja luomme perustan elämäntavalle, joka on kestävä ja mahdollinen myös tulevien vuosisatojen ja -tuhansien aikana.

Jotta pystyisimme nämä isot globaalit muutokset tekemään elämäntapaamme ja maailmaamme, tulee meidän omaksua uusi elämäkeskeinen suhde itseemme ja luontoon ja nähdä luonto ja sen elämä oman elämämme perustana ja virikkeellisenä elinympäristönä.