Nyt pitäisi pysähtyä

Me olemme aiemmin selviytyneet "taistelemalla", mutta nyt olemme sotkeneet elinolosuhteemme ja tehneet järjestelmistämme niin kompleksisia, että nykyinen tietoisuutemme taso ei riitä niiden kanssa selviytymiseen. Tietoisuutemme on jäljessä sitä mitä nyt tarvittaisiin.

Tarvitsemme oman elämämme todistusvoimaa

Nyt pitäisi pysähtyä ja yksinkertaistaa elämäämme, jotta tietoisuutemme saisi kiinni nykyisen maailman luomat haasteet ja sitten ratkaisisi ne. Nyt kuitenkin näyttää siltä, että emme pysähdy, vaan paahdamme aina vaan suurempiin ongelmiin, kunnes tulee sitten pakkopysähdys

On vain ajan kysymys milloin toisiinsa kytkeytynyt kompleksinen maailmanmallimme ja järjestelmämme alkavat kaatua kuin dominopalikat, koska emme enää hallitse tätä luomaamme systeemiä. Olemme koko ajan lähestymässä tätä hetkeä.

Tai sitten luonnon ekologinen systeemi hajoaa niin pahasti ja johtaa siihen, että meidän ihmisten lukumäärä vähenee radikaalisti ja siten sopeudumme luonnon ehtoihin. Vielä voisimme yhdessä ja yhteistoimin pysäyttää tämän kehityksen, mutta emme näytä sitä haluavan.

Emme voi enää odottaa, että "joku muu" tekee muutokset puolestamme. Ei ole uskottavaa, jos haluamme radikaalia muutosta, mutta emme ole itse valmiita elämään sen mukaisesti. Vaatimustemme takana tulee olla oman elämämme "todistusvoima". Silloin olemme tosissamme ja uskottavia.

Nyt ei ole kysymys vain luonnosta ja sen suojelemisesta, vaan oman elämäntapamme muuttamisesta ekologisesti kestäväksi ja vastuulliseksi, elämämyönteiseksi. Meidän tulee nyt suojella itseämme suojelemalla kaikkea elämää itseltämme ja elämäntavaltamme muuttamalla elämäntapamme.

Nyt ei kauniit puheet riitä, nyt tarvitaan tekoja.

Jatkuvasti kuulee sanottavan, että ilmastonmuutosta ja luonnontuhon estämisestä ei voi jättää yksilöiden kulutusvalintojen varaan, vaan tarvitsemme systeemisen muutoksen. No sitä on nyt odotettu 30 vuotta.

Olemme nyt tekemässä murrosta kokonaan uuteen aikakauteen ja siksi se ei nykysysteemin kautta onnistu. Meidän tulee itse olla muutos, jota nyt odotamme järjestelmältä ja pakotettava se muutokseen myös systeemisellä tasolla, mutta ilman meidän luomaa painetta se ei onnistu.

Jos me itse emme ole valmiita muuttamaan omaa elämäämme kestäväksi ja vastuulliseksi, niin miten poliittinen tai taloudellinen todellisuus silloin voisi muuttua. Sehän on kuitenkin meidän luomamme ja toteuttaa sitä mitä me haluamme. Kun me muutumme, voi maailma muuttua.

Tarvitsemme pelkoa elämän puolesta

Vaikka tiedämme mitä on edessämme, niin tämä ei johda siihen että tekisimme jotakin sen estämiseksi, koska tämä "tieto" uhasta ei vastaa omaa kokemustamme mistään vastaavasta ja siksi jää vain ajatuksen tasolla olevaksi tiedoksi, joka ei johda toimintaan. Se ei "satuta meitä".

Ilmastonmuutos ja luonnontuho ovat laajuudessaan niin massiivisia uhkia, että emme ole niitä ihmiskuntana aiemmin kokeneet. Meillä ei ole kollektiivista "muistijälkeä" vastaavasta ja siksi emme pysty niitä "pelkäämään". Vasta tietoisuutemme laajentuminen mahdollistaa sen.

Emme vielä "pelkää kuollaksemme", koska huomiomme keskipisteessä olemme me itse, eikä elämä. Kun tietoisuutemme laajenee elämäkeskeiseksi, niin silloin pelkäämme myös elämän puolesta ja tämä pelko menee "ihomme alle" ja johtaa toimintaan.

Me alamme torjua ilmastonmuutosta ja luontokatoa tosissamme vasta sitten, kun oivallamme, että niin tekemällä saamme paremman, kestävämmän ja elämämyönteisemmän ja -iloisemman elämän itsellemme. Mutta tämäkin mahdollisuus menetetään, jos emme oivalla ja ala toimia pian.

Jos koemme, että ilmastonmuutoksen ja luontokadon torjunta on vain luopumista ja nykyisen elämämme muuttamista, niin emme sitä tee. Mutta kun oivallamme, että se on paremman elämän luomista itsellemme ja toisillemme, niin pidän sitä aika itsestään selvänä, että niin teemme.

Kun katsomme tarvittavaa elämämme muutosta uudesta käsin, niin muutoksen pelko vaihtuu uuden luomisen innostukseen. Muutos on pelottava vain nykyisestä katsoen. Muutos ei ole uhka elämällemme, vaan mahdollisuus uuteen elämään.

Muuttumattomuus on uhka elämällemme, sillä elämä on jatkuvaa muutosta ja elinvoiman virtausta. Me olemme tätä samaa elämän virtausta, joten eletään siinä mitä on ja annetaan elinvoiman virrata ja viedä meitä eteenpäin.

On tullut aika pysähtyä, päästää irti nykyisyyden kahleista ja suunnata katse tulevaisuuteen, nähdä se kuinka voimme elää yhdessä ja sovussa, kestävästi ja vastuullisesti, elämäkeskeisesti ja sitten elää sen mukaisesti jo nyt. Näin tulevaisuuskin, jota tarvitsemme, on jo nyt.

Moni luonnollisena pitämämme asia on luonnollista nykyisestä käsin katsottuna, mutta luonnotonta, eettisesti ja ekologisesti kestämätöntä, elämää ja ihmisyyttämme tuhoavaa, kun katsomme sitä elämästä ja elämän itseisarvosta käsin. Näkökulma on ratkaiseva, vaihdetaan näkökulmaa.

Jos emme ala elämään todeksi sitä minkä haluamme olevan totta elämässämme nyt ja tulevaisuudessa ja vaihda näkökulmaamme itsestä ja nykyisyydestämme elämään ja todellisuuteen, niin emme tee sitä myöhemminkään. Voimme tehdä tämän vain nyt, koska se on se, mitä meillä vain on.

Kuunnellaan sisäistä tietoamme

Valveutunut henkisyys, tieteellinen ymmärrys, humanistinen ihmisyys tai elämäkeskeinen tietoisuus eivät auta mitään, jos emme toimi niiden mukaisesti. Vain todeksi eletty "sisäinen tietomme" muuttaa elämämme ja avaa tien eteenpäin ja uuteen elämään.

Uusi aika alkaa, kun emme anna toissijaisten tarpeidemme määrittää elämäämme, kun luovumme hyvän elämän odotuksistamme ja päätämme elää ja nauttia elämästämme siinä mitä on, tässä ja nyt. Uusi aika alkaa, kun ensisijainen tarpeemme on elää ja olla onnellinen, tässä ja nyt.

Uusi aika alkaa, kun lopetamme sen odottamisen, että joku muu tekee jotakin muuta ratkaistakseen ilmastonmuutoksen ja luontokadon kärjistymisen. Uusi aika alkaa, kun alamme elää siten kuin nämä tarvittavat ratkaisut olisivat jo tehty.

Ilmastonmuutos ja luontokato kiihtyvät. Tiedämme mitä pitää tehdä, mutta emme toimi tämän tietomme mukaisesti. Miksi? Tämä tietomme on alisteista niille uskomuksille, jotka ylläpitävät nykyisyyttämme. Tarvitsemme uutta tietoa, joka ylittää nykyiset uskomuksemme ja tietomme.

Tarvitsemme uutta elämäntietoutta ja elämäkeskeistä näkemystä itsestämme ja elämästä. Tätä uutta tietoa emme löydä erillisyyteen kahlitusta mielestämme ja sen luomasta omakuvastamme, vaan näkemällä ne vain luoduiksi uskomuksiksi, jolloin uusi tieto paljastaa itsensä meille.

Nykyinen tietomme itsestämme ja elämästä ovat vanhentuneita ja aiheuttaneet ristiriidan luonnon ja oman itsemme kanssa, jota emme voi ratkaista vanhentuneen tietomme avulla. Tarvitsemme uutta elämäntietoutta, joka poistaa tämän ristiriidan itsemme ja luonnon välillä.

Kun olemme avoimia uudelle elämäntietoudelle, niin löydämme ratkaisut itsellemme, elämäämme, ilmastonmuutokseen ja luontokatoon. Ne ovat ratkaisemattomia vain nykyisestä tiedostamme käsin, ei uudesta elämäntietoudesta käsin.

Mistä halu muuttua ja muuttaa elintapojamme

Elämän puolesta, ei ketään eikä mitään vastaan! Nyt on asetuttava ihmisten, luonnon ja elämän puolelle, se on sydämen sivistystä ja vastuunkantoa, joka voimaannuttaa ja elävöittää elämämme ja antaa hyvän elämän mahdollisuuden nyt ja tulevaisuudessa.

Ihminen on osa luontoa, ilman muuta luontoa ei ole ihmistä. Itsestäänselvyys, jota emme oikein ymmärrä ja siksi olemme ajautumassa olemassaoloamme uhkaavaan "kuolemankierteeseen".

Tiedämme, että olemme pulassa, tiedämme miksi olemme pulassa, tiedämme mitä pitäisi tehdä ja tiedämme, että aikaa ei ole kovin paljoa. Nyt pitäisi vielä tietää miksi emme niin tee. Tämä on tärkein ratkaistava asia.

Evolutiivisesti ihmisen tietoisuuden kehityksestä katsoen syy on selvä, tietoisuutemme ei vielä riitä.

• Maailma on näköisemme, jos me emme muutu ja muuta elintapojamme, niin maailma ei muutu.

• Luonnon tila kertoo meistä ja ihmisyytemme nykytilasta, jos emme oivalla uutta ihmisyyttä, niin luonto ei meitä pelasta.

• Haluamme muuttaa maailmaa ja luonnon tilaa paremmaksi, mutta koska emme halua itse muuttua, ei maailma ja luonnon tila muutu paremmaksi.

• Maailman ja luonnon tila eivät muutu sillä, että odotamme jonkun toisen muuttuvan, vaan sillä, että itse muutumme ja muutamme elintapojamme.

Yksinkertainen vastaus on, että emme halua tehdä niin, koska emme halua muuttua ja siten muuttaa elintapojamme. Seuraava kysymys on, että mistä tämän halun muuttua löydämme?

Mistä löydämme halun muuttua ja muuttaa elintapojamme? Kun oivallamme, että olemme yhtä ja samaa elämää kuin muukin luonnon elämä, että vain yhdessä sen kanssa voimme selviytyä. Silloin luonnon hyvinvointi ja elinvoima ovat oman hyvinvointimme ja elinvoimamme lähde ja edellytys.

Me voimme löytää halun muuttua ja muuttaa elintapojamme uudesta syvemmästä suhteestamme luontoon ja sen elämään - toinen tie on oivaltaa, että elämä tässä ja nyt, todellisuudessa, tarjoaa uuden perustan elämällemme, jota ei ajatuksemme ja uskomuksemme enää ohjaa ja hallitse.

Uuden ajan sanastossa syvempi luontosuhteemme on "elämäyhteisyys" ja elämä todellisuudessa on "todellisuustietoisuus". Kun oivallamme nämä molemmat, niin silloin elämme todellisuudessa yhdessä muun elämän kanssa, luonnollisesti, tasapainoisesti, kestävästi ja terveellisesti.