Uuden ajan todellisuus ja tietoisuus

Kaikki oleva eli mistä olemme tietoisia, näkyvä eli mitä sanomme todellisuudeksi, ja elävä, jota sanomme elämäksi, ovat yhtä ja samaa elämän tapahtumisen ja kokemisen virtaa.

Kaikki on tässä.

Todellisuuden näkökulma – se miten asiat ovat

Monesti kuvittelemme ja jopa uskomme, että todellisuus, se miten näemme maailman ja miten sitä tulkitsemme, on meille kaikille sama todellisuus. Perinteinen tiedehän sanoo, että me tarkastelemme objektiivista todellisuutta ja teemme siitä havaintoja ulkopuolisena.

Mikä määrittää näkemämme ja tulkitsemamme todellisuuden? Se on näkökulma. Joko tiedostettu tai tiedostamaton näkökulma.

Kun teemme havaintoja todellisuudesta ja tulkitsemme sitä, niin teemme sen aina omasta subjektiivisesta kokemuksestamme käsin, johon vaikuttavat niin koko eletty elämämme, sen kokemukset ja tapahtumat, vallitsevat arvomme ja maailmankuvamme kuin todellisuus- ja ihmiskäsityksemmekin. Todellisuus, josta teemme tulkinnan, arvion ja muodostamme mielipiteen, on aina tämän kaiken vaikutuksesta syntynyt näkemys siitä mikä on totta ja todellista juuri meille. Jokaisella meistä on oma näkökulmamme ja oma todellisuutemme, jonka pohjalta sitten teemme elämänvalintojamme ja päätöksiä siitä miten elämme.

Ongelmia tulee jos tämä näkökulmamme ja sen mukaan tehty tulkintamme todellisuudesta on vahvasti ristiriidassa sen kanssa mitä tämä todellisuus on ilman tätä tekemäämme tulkintaa ja arvottamista. Pitää muistaa, että todellisuus ilman tulkintaa ja näkökulman ottamista, on yksi ja sama todellisuus.

Ristiriita ratkeaa, kun ymmärrämme, että näin on ja pyrimme näkemään todellisen todellisuuden ja toimimaan sen mukaisesti. Tämä edellyttää sitä, että ”osaamme” olla läsnä sille mitä on, oivallamme tietoisuuden mikä on tietoinen kaikesta siitä mitä koemme ja näemme, mutta ei osallinen siihen mitä koemme ja näemme. Näemme todellisuuden sellaisenaan ja elämme siitä käsin.

Emme halua yksinkertaisia ratkaisuja

Todelliset ratkaisut todellisiin ongelmiin ovat yksinkertaisia, mutta mielen luomiin uskomuksiin perustuvien ongelmien ratkaisu on monimutkaista ja vaikeaa. Todellisuus on yksinkertainen, mieli on monimutkainen.

Todellinen todellisuus tapahtuu aina tässä ja nyt, mielen todellisuus aina jossain muualla eli menneessä tai tulevassa. Sellaisen ongelman ratkaiseminen, joka ei ole tässä ja nyt todellisuutta, on vaikeaa, koska sitä ongelmaa ei ole muualla kuin mielessämme eli ajatuksissamme ja uskomuksissamme. Yritämme ratkoa mielen luomaa ongelmaa mielemme avulla ja mielessämme, yritämme ratkoa ongelmaa sillä ja siellä mikä on sen aiheuttanut. Toki joskus osuu kohdilleen ja ratkaisu löytyy, mutta yleensä ei.

Kun elämme ja toimimme todellisuudesta käsin, niin kohtaamme eteemme tulevat ongelmat sellaisina kuin ne ovat. Ongelmat ovat silloin van ratkaisuaan odottavia, eikä niitä tarvitse muuten arvioida tai arvottaa, verrata uskomuksiimme tai pohtia mitä etua ja hyötyä tai haittaa tästä ratkaisusta on itsellemme tai jollekin muulle, jonka etua haluamme edistää. Ratkaisemme ongelman parhaan kykymme mukaan todellisuuteen pohjautuen ja siten, että ratkaisu vastaa todellisuutta, ei uskomuksiamme.

Jos kulutuksemme on ongelma, niin pienennämme kulutustamme, jos terveydentilamme ei ole hyvä, niin kohennamme sitä, jos syömme huonosti, alamme syödä terveellisemmin, jos rahat eivät riitä, niin pienennämme rahan käyttöämme tai hankimme sitä jostakin lisää jne.

Ja sama kollektiivisesti. Jos aineellinen kulutuksemme aiheuttaa ilmastonmuutosta ja edistää luonnon tuhoa, niin pienennämme aineellista kulutustamme, jos luonnontila ei ole hyvä, niin autamme sitä kohentumaan, jos energiankäyttömme ei ole kestävää, niin teemme siitä kestävää, jos rahat eivät riitä talouden ylläpitämiseen, niin pienennämme rahan käyttöä tai hankimme sitä lisää jne.

Nämä kuulostavat itsestään selviltä ja helpoilta, jopa naiiveilta, että eivät asiat ja ongelmat ole näin yksinkertaisia ja helppoja todellisuudessa. Eivät ole luodussa uskomustemme luomassa todellisuudessa, mutta todellisessa todellisuudessa ovat. Ero on siinä mistä näkökulmasta niitä katsomme ja ratkomme. Kun ratkomme niitä todellisuudesta käsin, niin näemme ongelman sellaisenaan ja pystymme näkemään mikä tämän ongelman todellisuudessa aiheuttaa ja siksi pystymme siihen myös ratkaisun löytämään.

Ratkaisu sinänsä voi olla vaikea toteuttaa ja vaatii monimutkaisiakin keinoja, mutta todellisuudesta käsin ratkomme ainakin todellista ongelmaa, emmekä ajaudu eri uskomusten väliseen ristivetoon ja väittelyyn, jotka yleensä vain pahentavat alkuperäistä ongelmaa ja sen ratkaisua ja luovat vain uusia ongelmia ratkaistaviksi.

Emme oivalla vielä, että muutoksen aikaansaamiseksi tulisi tukea meidän yksilöllistä ja kollektiivista tietoisuuttamme ja kasvua kohti elämäkeskeisyyttä. Tätä tapahtuu kyllä, mutta se jää vielä tiedon tasolle, eikä mene sitä syvemmälle tunteen ja tietoisuuden tasolle. Nyt muutosta haluavien pitää vielä kokeilla "helpommat" ja perinteisemmät konstit ja kun niissä epäonnistutaan ja tuho vain kiihtyy, niin silloin avautuu tarve uudelle näkökulmalle. Silloin on uuden ajan aika.

Nyt olemme vielä kiinni nykyisyyden ja pysyvyyden illuusiossamme, harhakäsityksessä, että asiat ratkaistaan ja ratkeavat nykyisyydestä käsin ilman radikaalia muutosta tietoisuudessamme. Se, että uudessa ajassa "kaikki menee uusiksi" on sen heikkous, mutta myös vahvuus. Kyse on kokonaan uudesta tietoisuuden evolutiivisesta vaiheesta, jossa ”itse” vaihtuu elämään ja siksi se tapahtuu vasta sitten, kun olemme siihen evolutiivisesti valmiita.

Tarvitsemme luottamusta elämään

En tiedä kuinka moni todella uskoo, että voimme luoda elämäntavan, jossa "kuollut tavara" on vaihtunut "elävään elämään" ja huomiomme ja energiamme "itsestä elämään", elämäntavan, jossa erillisyytemme ja oma etumme on vaihtunut elämäyhteisyyteen ja yhteiseen etuun. Moni meistä todella haluaa uutta elämäntapaa, mutta onko tämä halumme todellista, jos emme kuitenkaan niin tee, emme ole valmiita vähentämään turhaa ja vahingollista kulutustamme ja elämää toisin kuin mihin olemme tottuneet.

Vasta kun uskomme tai epäuskomme on vaihtunut "luottamukseksi elämään" ja halumme "sisäiseen välttämättömyyteen" elää toisin, voimme tehdä nyt mahdottomalta tuntuvan elämäntapamuutoksen ja ymmärtää, että se on tie hyvään ja onnelliseen elämään.

Me emme löydä "uutta elämää", jos emme vaihda itsekeskeistä näkökulmaamme itseemme, toisiimme ja luontoon elämäkeskeiseksi ja oivalla, että me olemme samaa elämää ja ihmisyyttä, että vain yhdessä voimme selviytyä ja luoda hyvän ja onnellisen elämän meille kaikille.

Tietoisuus, uskomukset, todellisuus

Kun oivallamme, että "kaikki on tässä", niin se vapauttaa meidät elämään siinä mitä on ja olemaan ja tekemään elämää tavalla, joka on juuri meille luonnollista ja luontaista. Saamme toteuttaa itseämme täysin vapaasti ilman luodun todellisuuden painolastia. Epäilys, että olisi muuta ja pelko siitä, että ei olisi muuta, ovat poissa.

Me voimme ajatella vain sellaista, jonka jo tiedämme, siksi uusi todellisuus avautuu vain hiljaisuudessa. Me voimme kysyä vain sellaista, jonka jo tiedämme, siksi kysymys sisältää aina vastauksen. Ajatukset, sanat, puhe eivät luo mitään uutta, kertovat vain sen mikä on jo tiedetty.

• Mistä tieto syntyy ja nousee ajatusten tasolle?

• Mikä luo tiedon?

• Mitä tieto on?

• Lisääkö tieto jotakin todellisuuteen?

• Mikä on tiedon rooli ja merkitys?

Tieto ilmenee tietoisuudesta. Tieto luo uskomuksia, jotka luovat todellisuuden, joka on siis näennäistä, uskomuksista syntynyttä todellisuutta. Tieto on jotakin, joka on tietoisuudessa, sisältyy siihen ennen kuin se ilmenee uskomusten kautta todellisuutena. Tämän vuoksi vain hiljaisuudesta nousee tietoa ajatusten tasolla ilmentyväksi.

Ajatus on tiedon ilmentymä muodon maailmassa. Ajatus ei itsessään pysty luomaan uutta tietoa. Kun tieto muuttuu, niin sanat muuttuvat. Sanoja tarvitaan vuorovaikutukseen toistemme kanssa ja tiedon tietoiseksi tulemiseen muodon maailmassa ajatuksina ja sanoina. Mutta jos sanat ovat ristiriidassa tiedon kanssa, niin silloin ne ovat vain sanoja.

Näen niin, että ajatuksia ja sanoja voi tulla sekä tiedosta (ilmentymättömästä) että siitä, että toistamme toisten luomia sanoja (ilmentyneestä) ymmärtämättä mikä niiden takana oleva tieto on. Olemmeko avoimia "sisäiselle" tiedolle vai ulkoisille ajatuksille, siinä on suuri ero.

Sanoja tarvitaan silloin kun omalle tiedolle halutaan saada ilmentynyt muoto ja siinä auttaa, jos löytää ne sanat valmiina jostakin. Näen, että tiedon tulee saada ilmentymänsä myös muodon maailmassa, jotta tietoisuus ja elämä tulisi täydeksi ja sitten mahdollistaisi kehityksen tietoisuuden tasossa eli maailmankuvissa ja todellisuuden tulkinnassa, kun sillä hetkellä tarvittava tieto on tullut muodoksi ja syntyy tarve uudelle tiedolle, joka sitten luo uutta muodon maailmaa jne. Kehitys kehittyy, mutta aina se tapahtuu tietoisuudessa, joka me olemme.

Hiljaisuudessa tiedämme kaiken, koska silloin on vain tietoisuus ja siihen sisältyvä tieto läsnä, olemme yhtä niiden kanssa. Tieto on tietoisuudessa olevaa potentiaalia, ennen kuin se ilmentyy uskomusten kautta todellisuutena.

Todellisuus syntyy uskomuksista

Mistä muodon maailma saa impulssinsa? Uskomuksista, jotka luovat todellisuuden ja kun nämä uskomukset vaihtuvat, niin muodon maailma muuttuu ja myös kehittyy sisäisten periaatteidensa mukaisesti. Näin esimerkiksi maailmankuvamme ja arvomme muuttuvat.

Mistä uskomukset syntyvät? Ne syntyvät tietoisuudesta ja muodon maailman sisäisestä dynamiikasta. Uskomukset ovat muodon maailman tapa etsiä tasapainoa itsensä kanssa. Toisin sanoen uskomukset luovat maailmankuvia ja arvoja ja nämä muuttuvat, kun elinympäristömme muuttuu. Tavoitteena on löytää aina tasapaino vallitsevien elinolosuhteiden sisällä. Näin ollen voisi sanoa, että uskomukset syntyvät siitä, kun muodon maailma ei ole sisäisesti tasapainossa itsensä kanssa ja uskomusten avulla pyrkii tätä tasapainoa luomaan. Ja koska elinolosuhteet ovat erilaisia eri puolilla maailma, niin meillä on hyvin erilaisia uskomuksia.

Onko olemassa mitään havaittavaa todellisuutta, johon ei liittyisi uskomusta? Ei ole.

Uskomuksemme luovat ajan, avaruuden, painovoiman, materian, tulkinnan maailmasta, itsestämme, mielestä, minästä, erillisyydestä jne. kaikesta. Ja aina kun näemme jonkin näistä uskomuksistamme vain luoduksi uskomukseksi, joka luo todellisuuttamme, niin tämä osuus todellisuudestamme häviää.

Jos pystyisimme luopumaan kaikista uskomuksistamme, niin jäljelle jäisi vain puhdas tietoisuus, tyhjyys, jossa ei ole yhtään uskomusta eikä siten todellisuutta jäljellä. Ja näinhän kvanttifysiikka juuri todistaa. Havaitsija vaikuttaa havaintoon ja luo havainnon tai kuten sen nyt sanoisin, tietoisuus luo uskomuksen, joka luo todellisuuden.

Kun esimerkiksi aika pysähtyy, kokemus ajasta häviää, niin uskomuksemme aikaan romahtaa ja sen mukana aika pysähtyy ja lakkaa olemasta todellisuutta meille. Tai kun uskomuksemme erilliseen itseen häviää, niin tämän erillisen itsen vaikutus todellisuuteen häviää. Kaikki on siis uskomuksin luotua ja vain tietoisuus on pysyvää. Toki voi olla, että sekin on vain uskomus, mutta oletetaan että se on todellista.

Biosentrismi ja kvanttifysiikka kuvaavat sitä, kuinka tietoisuus luo kaiken. Uutta tässä on se, että se ei ole itse asiassa havaitsija, vaan tietoisuudessa syntyvä uskomus, joka luo todellisuuden. Näin pääsemme kvanttifysiikassakin eroon erillisestä havaitsijasta.

Ja koska tietoisuus on yksi ja kaikille meille yhteinen, niin voi olla, että kun joku meistä näkee jonkin uskomuksen osaltaan tyhjäksi, vain uskomukseksi, niin se osaltaan purkaa kollektiivista uskomusta ja todellisuutta. Meillä on oma erillinen osuutemme tietoisuuden kentästä, mutta se ei kuitenkaan ole siitä millään lailla erotettavissa.

Mitä uskomukset ovat ja onko niitä erilaisia?

Uskomukset ovat "tietoisuuden ajatuksia" ja ne ovat uskomuksia oli niistä muodostettu tietoisia ajatuksia tai ei. Ajatusten luomat uskomukset ovat vain tietoisuuden luomien ajatusten ilmiasu eikä niillä ole itsenäistä roolia. Ilman tietoisuutta ne ovat tyhjiä. Vasta kun uskomukset nähdään tyhjiksi, niin ne häviävät ja niiden mukana niiden luoma todellisuus.

Voidaan kuitenkin sanoa, että on kahdenlaisia uskomuksia, ajatusten luomia uskomuksia ja todellisuutta luovia ja hävittäviä tietoisuuden luomia uskomuksia eli pintauskomuksia ja syväuskomuksia. Tietoisuuden uskomukset ovat sellaisia, joita pidämme itsestään selvinä emmekä osaa edes niitä epäillä ja ajatuksin luodut uskomukset enemmänkin sellaisia mielipiteitä, joihin haluamme uskoa ja olemme niistä tietoisia ajatusten tasolla. Ajatusten luomat uskomukset vaihtuvat, kun vaihdamme niihin liittyviä ajatuksia, mutta tietoisuuden uskomukset vain, kun ne nähdään tyhjiksi eikä tähän näkemiseen liity ajatuksia lainkaan.

Ajatusten luomat uskomukset muuttavat vallitsevaa todellisuutta, mutta tietoisuuden uskomukset luovat ja hävittävät todellisuutta.

Kun todellisuutta hävittävä tietoisuuden luoma uskomus tulee tyhjäksi, niin silloin todellisuuskäsityksemme muuttuu. Kun todellisuuden tulkintaa muuttava ajatuksen luoma uskomus vaihtuu toiseen, niin silloin maailmankuvamme ja arvomme muuttuvat. Uusi todellisuuskäsitys sisältää vähemmän todellisuutta, kun taas uusi maailmankuva sisältää enemmän todellisuuden tulkintaa, on laajempi kuva luodusta todellisuudesta.

Lopulta maailman tulkintamme laajenee kattamaan koko luodun todellisuuden, mutta samanaikaisesti ymmärrämme, että se on vain uskomuksin luotu todellisuus. Ymmärrämme kaiken olevan vain tietoisuutta eli tietoisuudessa ilmenevää olevaisuutta.

Kvanttifysiikan mukaan havaitsija muuttaa aaltomuotoisen alkeishiukkasen partikkeliksi huomioimalla sitä. Uuden ajan näkemys tästä on, että tietoisuus muuttaa tietoisuuden kentässä olevan potentiaalin todellisuudeksi luomalla uskomuksen, joka vastaa siis tuota huomiota. Kun luomme uskomuksen, niin kiinnitämme huomion uskomuksen kohteena olevaan asiaan ja siitä tulee todellisuutta.

Tietoisuutemme tulee laajentua

Miten poistamme välinpitämättömyyden ja luomme ymmärrystä? Laajentamalla tietoisuuttamme itse- ja ihmiskeskeisyydestä elämäkeskeisyyteen, jolloin elämästä ja sen suojelusta tulee itsemme ja ihmiskunnan suojelua. Tällöin alamme elää ja toimia siten, että emme enää tuhoa luontoa.

Tietoisuus ja elämän evolutiivinen prosessi ovat hienoja siinä, että mahdottomana pitämämme asiantila voikin yhtäkkiä olla mahdollinen, kun todellisuuden kokemuksemme ja tietomme todellisuudesta muuttuvat. Tarvitsemme nyt tietoisuutemme kehitystä uudelle tasolle.

Kun tietoisuutemme laajenee, niin aiemmin mahdottomasta tulee mahdollista, kokemuksemme ja tulkintamme todellisuudesta muuttuvat ja näyttävät sen mitä aiemmin emme nähneet, uusi elämä uudessa todellisuudessa alkaa. Nyt on elämäkeskeisen todellisuuden ja elämän aika.

Miksi todellisuuden kokemuksemme ja tulkintamme muuttuu ja todellisuus näyttäytyy erilaisena? Yksi selitys on, että kaikki nykyisen todellisuutemme "energia" on käytetty loppuun, se on tullut nähdyksi ja valmius uudelle todellisuudelle on. Silloin uusi todellisuus ilmenee.

Olemme nyt nykyisten todellisuuskupliemme (maailmankuviemme) vankeina ja tie eteenpäin avautuu, kun ristiriita ja konflikti näiden todellisuuskuplien ja vallitsevien olosuhteiden välillä tulee riittävän suureksi ja kestämättömäksi. Silloin uusi todellisuus voi ilmentyä nopeasti.

Jos ja kun ilmastonmuutoksen ja luontokadon torjunta edellyttävät elämäkeskeisen tietoisuuden ja todellisuuden ilmentymistä, niin evolutiivinen muutos käynnistyy siellä missä ollaan jo postmodernissa vaiheessa, kuten me jo osittain olemme.

Tämä asettaa meidät merkittävään ja ratkaisevaan rooliin tienavaajana ja vastuunkantajina ilmastonmuutoksen ja luontokadon torjunnassa. Me näytämme tien kestävään tulevaisuuteen. Osuutemme päästöistä ja kulutuksesta on pieni, mutta evolutiivinen vaikutuksemme voi olla suuri.

Jos todella tiedostaisimme sen mitä on tapahtumassa ja edessämme, kun luonnon monimuotoisuus vähenee, ekosysteemit kuolevat ja ilmastonmuutos etenee, niin tekisimme kaikkemme estääksemme sen. Nyt emme tätä tiedosta ja siksi jatkamme kuin mitään ei olisi tapahtumassa.

Jos tiedostaisimme sen mitä nyt on tapahtumassa, niin emme esittäisi jatkuvasti reunaehtoja ja vaatimuksia sille mitä saa tehdä tai ei saa tehdä ja pyrkisi turvaamaan nykyisyyttä, vaan loisimme uuden kestävän maailman ja keskittyisimme siihen.

Nyt käytämme energiastamme ja huomiostamme 99,9 % nykyisen elämäntapamme ja maailmamme pyörittämiseen ja turvaamiseen ja loput 0,1 % siihen, että näin emme voi jatkaa ja jotakin pitäisi tehdä muutoksen eteen, jota siis vastustamme, koska se haastaa nykyisyytemme.

Kun tietoisuutemme laajenee

Miksi lihansyöjästä tulee kasvissyöjä tai jopa vegaani, kuluttajasta elämänsuojelija? Miksi elämässämme tapahtuu isoja muutoksia ja alamme elää toisin? Koska tietoisuutemme laajenee ja muuttaa sitä miten näemme todellisuuden ja tulkitsemme sitä - alamme elää "uuden" mukaisesti.

Kun tietoisuutemme laajenee, niin käsityksemme todellisuudesta, itsestämme, elämästä muuttuvat ja näihin liittyneet uskomuksemme häviävät. Meille syntyy uusia arvoja, jotka sitten ilmenevät eri maailmankuvina, jotka puolestaan vaikuttavat siihen miten tulkitsemme maailmaa.

Se miten todellisuuden, elämän ja itsemme näemme ja tulkitsemme, vaikuttaa siihen miten käyttäydymme, miten kohtelemme toisiamme ja luontoa, minkälaista työtä haluamme tehdä ja minkälaisten ihmisten parissa viihdymme. Usein kaikki menee uusiksi, kun tietoisuutemme laajenee.

Elämäntapamme eivät muutu siksi, että päätämme elää toisella tavalla, vaan ne muuttuvat, kun todellisuutemme perusta muuttuu. Uuden todellisuuden oivallus voi olla nopea, radikaali tai tapahtua pikkuhiljaa. Mutta kun "usko joulupukkiin on mennyt", niin sitä ei saa takaisin.

Nyt olemme lähestymässä länsimaissa hetkeä, jolloin todellisuus- ja ihmiskäsityksemme vaihtuvat itse- ja ihmiskeskeisyydestä elämäkeskeisyyteen ja -yhteisyyteen. Kyse on murroksesta uuteen evolutiiviseen aikakauteen, joka onnistuessaan tulee pelastamaan lajimme tulevaisuuden.

Tyhjyyden tunne on viesti eteenpäin menosta

Ihmistä ja koko ihmiskuntaa "eteenpäin" vievä voima on se, että se mitä on ei riitä ja siksi tarvitaan koko ajan lisää. Tämä tarve lisään syntyy erillisyyden kokemuksemme luomasta tyhjyyden tunteesta, tunteesta että jotakin puuttuu.

Tyhjyyden tunne vaatii meitä jatkuvasti tätä puutetta poistamaan, mutta mikään ei kuitenkaan riitä tätä tyhjyyttä täyttämään ja poistamaan tarvetta lisään, koska se syntyy tunteesta, ei todellisesta tarpeesta, ja siksi se mitä on ei koskaan riitä.

Vain erillisyyden kokemuksestamme irtaantuminen hävittää tyhjyyden ja puutteen tunteemme ja silloin se mitä on riittää ja tarve lisään häviää. Oivaltaessamme elämäyhteisyytemme, olemme tyytyväisiä siihen mitä on ja olemme onnellisia siinä mitä on.

Elämäyhteisyys on sitä, että koemme ja tiedostamme olevamme samaa elämää kaiken elämän kanssa, emme ole erillisiä emmekä riippumattomia luonnosta, sen elinvoimasta ja monimuotoisuudesta.

Psyykemme ei kestä todellisuuden kohtaamista eikä tietoisuutemme riitä sen näkemiseen, siksi kiellämme todellisuuden ja se pysyy tiedostamamme todellisuuden ulkopuolella. Tämän vuoksi emme pysty toimimaan esimerkiksi ilmastonmuutoksen ja ekotuhon estämiseksi.

Jotta psyykemme kestäisi todellisuuden kohtaamisen, tulee meidän ylittää itsemme ja nähdä elämäyhteisyytemme kaiken elämän kanssa. Jotta näkisimme todellisuuden, tulee meidän laajentaa todellisuuden tulkintaamme itse- ja ihmiskeskeisyydestä elämäkeskeisyyteen.

Monesti vasta jokin kriisi herättää meidät "itsemme unesta ja kuplasta" kokemaan ja näkemään todellisuus ja elämä sellaisenaan kuin mitä se on. Silloin oivallamme ja tiedostamme itsemme ja todellisuuden elämän näkökulmasta ja pystymme myös toimimaan siitä käsin.

Miksi koemme yhä useammin, että olemme kadottaneet merkityksen ja tarkoituksen elämästämme ja olemme tyytymättömiä siihen miten asiat ovat elämässämme? Koska tietoisuutemme on laajentunut eikä materialistinen elämäntapamme tuota siksi enää merkitystä ja tarkoitusta elämäämme.

Olemme siirtymässä kohti uutta maailmankuvaa ja arvoja, mutta emme vielä tiedosta sitä siten, että osaisimme luopua nykyisestä ja etsiä uutta merkitystä ja tarkoitusta, jotka vastaisivat uusia arvojamme. Elämämme "tyhjyyden kokemus" on viesti, että olemme menemässä eteenpäin.

Voimme kehittyä, kasvaa, omaksua uutta tietoa ja täydellistää itseämme ja elämän kokemistamme ja etsiä näin ratkaisuja aikamme ja elämämme haasteisiin. Tai sitten luovumme tämän erillisen itsen näkökulmasta, oivallamme elämäyhteisyytemme ja näemme tien ulos ongelmistamme.

Elämä todellisuudessa on vallankumouksellinen idea

Me yritämme sovittaa todellisuutta omiin uskomuksiimme, näkemyksiimme ja mielipiteisiimme. Entä jos toimisimmekin toisin, sovittaisimme näkemyksemme todellisuuden kanssa samaksi ja eläisimme siltä pohjalta? Elämämme olisi paljon helpompaa, kun ristiriitaa ei enää olisi.

Todellisuuden kanssa on huono neuvotella, sillä se ei välitä siitä mitä mieltä olemme, uskommeko vai emme tai mikä merkitys jollakin asialla on meille. Todellisuus on se mitä on, halusimme tai emme. Mutta todellisuuden kanssa on helppo elää, sillä silloin tietää missä mennään.

Todellisuus ei tarvitse meitä, mutta me tarvitsemme sitä pystyäksemme vastaamaan sen luomiin haasteisiin. Ilman todellisuuden näkemistä sellaisenaan elämämme on kuin varjonyrkkeilyä, emme tiedä osuimmeko oikeaan vai harhaan.

Miksi todellisuus, se miten asiat ovat, ei kiinnosta meitä? Pelkäämme todellisuutta, emmekä halua kohdata sitä, koska tiedämme sen olevan totta. Todellisuus vaatii tekoja, siinä ei pärjää pelkillä puheilla. Siksi.

Elämässä todellisuudessa meillä olisi yhteinen perusta ja perustelu elämällemme toistemme kanssa, eikä tarvitsisi enää tapella siitä kuka on oikeassa ja kuka väärässä, eikä tarvittaisi vallankäyttöä puolustamaan luotuja uskomuksia, koska ne häviäisivät.

Todellisuustietoisuus ja elämäyhteisyys, uuden ihmisyytemme ydin, näemme todellisuuden sellaisenaan ja tietoisuutemme on yhtä sen kanssa, näemme ja koemme itsemme osana elämää ja sen elinvoimaa, olemme yhtä todellisuudessa ja elämässä, erillisyytemme on päättynyt.

Todellisuuden kieltäminen on aikamme pahin epidemia ja pandemia, joka tappaa elämää kaikkialla niin maalla, merellä kuin ilmassakin. Ainoa rokote tätä vastaan on todellisuuden näkeminen ja sen mukaan eläminen ja toimiminen.

Antitodellisuuspandemia tuhoaa niin tuloksellisen politiikan, ilmastonmuutoksen torjunnan, ekokatastrofin estämisen, mahdollisuuden rauhaan, eriarvoisuuden poistamisen, kestävän elämäntavan luomisen kuin naapurisovunkin. Tarvitsemme todellisuuden elämämme ja tekojemme perustaksi.

Todellisuuden kieltäminen ja vääristely ovat nyt hyväksyttyä politiikkaa juuri kun tarvitsisimme todellisuuteen pohjaavia ratkaisuja. Tämäkin on yksi ilmentymä siitä, että nykyinen elämän- ja maailmanmallimme on tulossa loppuunsa. Emme kestä todellisuutta ja siksi kiellämme sen.

Poliittista systeemiä heikentävä populismi ja lyhytnäköisyys, tarkoitushakuinen todellisuuden vääristely ja sen salliminen sekä talouskasvuideologian kyseenalaistamattomuus eivät mahdollista ilmastonmuutoksen ratkaisua. Tarvittaisiin poliittinen suunnanmuutos - onko mahdollista?

Elämä on hyvää nyt

Aina ja kaikissa elämäntilanteissa, kävi miten kävi, paras tapa elää, on elää siinä mitä on, todellisuudessa. Silloin teemme tarvittavat elämäämme koskevat päätökset tosiasioihin perustuen, emmekä eksy menneisyyteen, uskomuksiimme tai tulevaisuuden unelmiimme.

Elämä siinä mitä on, todellisuudessa, on hyvää elämää, koska missään muuallakaan emme todellisuudessa voi elää. Me voimme paeta todellisuutta mielemme luomiin ajatuksiin ja tunteisiin, mutta menetämme silloin sen mitä on ja näin hyvän elämän. Nyt on hyvä elää.

Kun elämme tässä ja nyt, niin elämä on hyvää, koska kokemamme kärsimys, negatiiviset tunteet ja se miten suhtaudumme ongelmiimme tapahtuvat aina ajatuksissamme ja niistä syntyneissä tunteissa, joita todellisuus ei tarvitse. Todellisuus kertoo kaiken tarvittavan.

Mikään uusi keksintö elämä todellisuudessa ei ole. Jo 2500 vuotta sitten Buddha oivalsi, että kokemamme kärsimys syntyy erillisyydestämme. Kärsimys on erillisyyttä todellisuudesta, erillisyyttä, jonka ajatuksemme ja tunteemme luovat. Zenissä tämä sanotaan suoremmin, "pilko puita, kanna vettä", elämä arjessa, siinä mitä on, on hyvää elämää.

Puhumme kuinka koemme ja tulkitsemme todellisuutta, miten tulkintamme todellisuudesta ja sen kokemisesta laajenee, kun tietoisuutemme laajenee. Mutta oleellista on kuitenkin itse todellisuus, se miten voimme olla ja elää siinä ja tulla yhdeksi sen kanssa ilman erillisyyttä.