OSA II Uuden ajan todellisuus ja sen kokeminen

Todellisuuden näkeminen avaa tien uuteen

Nykyinen tietoisuutemme, se miten näemme ja tulkitsemme todellisuutta ja elämäämme ja koemme todellisuuden, ei riitä kohtaamaan aikamme globaaleja ongelmia. Itse- ja ihmiskeskeisyytemme unohtaa luonnon keskittyessään itsemme menestymiseen luonnon kustannuksella.

Tieteen mekanistinen ja materialistinen paradigma, joka nyt määrittää maailmankaikkeuden ja myös todellisuuden ja elämän tulkintaa, on laajentumassa orgaaniseen ja tietoiseen paradigmaan, jossa kuvamme maailmankaikkeudesta ja todellisuudesta muuttuvat perustavanlaatuisella tavalla. Emme näe enää itseämme muusta luonnosta ja elämästä erillisinä, vaan osana elämän elinvoimaa ja kudosta. Tämä muuttaa itsemme ja elämämme.

Myös perinteinen henkisyyden tavoittelumme on muuttumassa "erillisyydessä tapahtuvasta itsemme pelastamisesta ja korkeamman tietoisuuden tavoittelusta" todellisuuden suoran näkemisen oivaltamiseksi, jossa me itse, tietoisuutemme on se, mitä yritämme oivaltaa.

Tietoisuuden evolutiivinen kehitys näyttää, että se on mahdollista, mutta yllättääkö elämä meidät ja "pakottaa" meidät uuteen elämän paradigmaan, todellisuuteen ja elämäkeskeiseen tietoisuuteen, joiden näen olevan elämäämme uhkaavien ongelmiemme ratkaisun avain?

Onko elinolosuhteidemme muutos liian nopea ihmisyytemme muutokselle ja siten kyvyllemme reagoida ja toimia riittävällä tavalla pelastaaksemme elämämme ja tulevaisuutemme? Tämä on kysymys, johon emme valitettavasti voi tietää vastausta.

Ihmisyytemme itse- ja ihmiskeskeisyyden ja tietoisuuden on laajennuttava elämäkeskeisyyteen. Tällöin alamme nähdä todellisuutta ja elämää "elämän silmin", jolloin todellisuuden ja elämämme näkeminen ei enää rajoitu vain oman itsemme luomaan kuvaan todellisuudesta, vaan näemme sen mitä on, sellaisenaan. Tämä laajentaa näkökulmamme kattamaan koko ihmiskunnan, maapallon ja luonnon ja tavalla, jossa nämä ovat osa omaa itseämme. Näkemys itsestämme muuttuu ja koemme olevamme osa kaikkea elämää.

Itsestä vapaa tietoisuus

Vapautuminen itsestä, erillisyyden kokemuksemme luomasta itsestä, omakuvasta, minuudesta, on se mitä tapahtuu, kun tietoisuutemme laajenee ja koemme elämäyhteisyyden todellisena.

Nyt pidämme erillisyyttämme totena ja muuttumattomana oletuksena itsestämme, mutta erillisyyden kokemuksemme on vain ajatus, ei muuta. Näemme tämän ajatuksen vain ajatuksena ja oivallamme itsemme elämänä, jossa elämä on totta, ei siitä luomamme ajatukset, uskomukset yms.

Erillisyydestä vapautuminen ei luo mitään uutta, vaan paljastaa sen mitä olemme aina olleet. Olemme elämää ilmentävää tietoisuutta, josta olemme tietoisia. Ilman tietoisuutta ei ole mitään. Ennen kuin tämä "ikiaikainen totuus" paljastuu, koemme usein selittämätöntä tyhjyyttä sisällämme, koemme kaipausta todelliseen itseemme, joka erillisyyden hävitessä meille paljastuu, mutta emme osaa tämän syytä nähdä, koska erillisyyden luoma itsemme peittää sen alleen.

Itsekeskeinen minäkuva ja erillisyyden harha häviävät, kun elämä täyttää koetun tyhjyyden ja elämäyhteisyyden kokemus luo uuden näkökulman kaikkeen ja hävittää erillisyyden kokemuksemme.

Perinteisesti henkisyyden ja todellisen itsemme etsiminen on johtanut meidät erilaisten henkisten oppien ja idän mystiikan pariin, jotka eivät kuitenkaan ole pystyneet tarjoamaan sitä mitä todella etsimme, todellista erillisyydestä vapaata itseämme. Uusi aika kertoo, että etsijän tietä ei ole, kaikki on jo tässä.

Mitä tämä tarkoittaa, miten voimme oivaltaa todellisen itsemme, jos emme sitä etsi, eikö henkisistä opeista ole mitään hyötyä?

Nämä henkiset opit ja näkemykset tapahtuvat, tulkintamme niistä, erillisen itsemme luomassa todellisuudessa, emmekä siksi pysty näkemään sitä missä tätä erillistä itseä ei ole. Erillisyys ei pysty näkemään elämäyhteisyyttä ilman erillisyyttä.

Me oivallamme todellisen itsemme, kun meillä on siihen valmius. Milloin ja miksi se tapahtuu, ei ole tiedettävissä. Monesti siihen liittyy jokin elämässämme tapahtunut kriisi tai olemme kokeneet elämäyhteisyyden vahvasti esimerkiksi luonnossa. Näitä erillisyyttä purkavia tapahtumia on usein monia ja pala palalta ne paljastavat yhä enemmän todellista itseämme elämää ilmentävänä tietoisuutena. Sitten jonakin päivänä todellisuus, elämä ja tietoisuus tulevat yhdeksi ja sinä olet tämä yksi.

Paras tapa oivaltaa todellinen itse, on lopettaa sen odottaminen, että niin tulee joskus tapahtumaan. Miksi? Koska me olemme elämää ilmentävä tietoisuus ja olemme aina olleet, vaikka emme ole sitä tiedostaneet. Tietoisuus on se missä kaikki on ja tapahtuu ja me olemme tämä tietoisuus, joka on tietoinen kaikesta. Vain odottaminen, että olisi jotakin muuta saavutettavissa tai löydettävissä, on este, joka estää meitä oivaltamasta todellista itseyttämme.

Mitä hyötyä on lukea uudesta ajasta?

Uusi aika kertoo mistä tässä kaikessa on kysymys ja auttaa näkemään sen, että nykyinen erillisyyden luoma itsen todellisuus ja elämä eivät ole ainoa vaihtoehto itsellemme ja elämällemme, voimme olla, elää ja toimia toisin.

Uusi aika ja tämä manifesti kuvaavat sen miksi olemme ihmiskuntana pulassa, miten olemme tähän pulaan ajautuneet ja miten voisimme päästä siitä pois, ja erityisesti sitä miksi nykyisyytemme ja siihen perustuva elämäntapamme ja maailmanjärjestyksemme eivät ole enää kauan mahdollisia, vaan johtavat vääjäämättömästi tuhoon, jopa lajimme tuhoon asti.

Kun ymmärrämme tämän, niin uusi aika kertoo myös sen mitä voisimme tehdä nyt heti, miten elää ja toimia, että niin ei tapahtuisi. Jos ja kun oivallamme uuden ajan kuvaaman itsestä ja erillisyydestä vapaan tietoisuuden, niin saamme hyvän ja mielekkään elämän itsellemme, joka tekee ekologisesti ja eettisesti kestävästä elämästä luonnollista ja vapaata.

Henkiset opit, jotka kuvaavat todellista erillisyydestä vapaata itseämme (on paljon muunkinlaista henkistä oppia) ovat hyödyksi jälkikäteen, jolloin ne avaavat meille sitä mitä on tapahtunut. Mutta itse oivallukseen todellisesta itseydestämme ja luonteestamme elämää ilmentävänä tietoisuutena emme niitä tarvitse. Itsestä ja erillisyydestä vapaa tietoisuus näyttää sitten uuden ajan todellisuuden ja elämän ja tekee niistä totta ja elävää elämää meille.

Elämä siinä mitä on – mikä muuttuu?

Kun omaksumme uuden ajan itsestä vapaan tietoisuuden, todellisuuden sellaisena kuin se on ja näkökulmamme maailmaan vaihtuu itsestä elämään, niin elämämme alkaa muuttua. Elämällämme on nyt uusi perusta mikä ilmentää itseään elämässämme.

Muutokset eivät tapahdu itsestään, vaan meidän tulee olla jatkuvasti valppaana ja hereillä, sillä monet asiat tapahtuvat ns. vanhasta muistista ja ovat selkäytimessämme. Mutta koska todellisuutemme on vaihtunut, niin silloin kun toimimme entiseen tapaan, koemme jonkin jumittavan meitä ja tämä ilmenee niin kehossamme kuin mielessämmekin erilaisina tuntemuksina ja ajatuksina. Silloin meidän tulee pysähtyä ja huomata tämä entinen toimintatapamme ja lopettaa sen tekeminen. Hiljentymällä saamme uudestaan yhteyden siihen mitä on ja koemme läsnäoloa kaikessa.

Ahdistumme, kun sisäisen ja ulkoisen todellisuutemme välillä on ristiriita, kun emme ole tyytyväisiä siihen mitä on, vaan haluamme, että olisi toisin. Kun ristiriita häviää, niin ahdistus häviää. Elämällä siinä mitä on ahdistus häviää, koska silloin ei ole enää ristiriitaa. Kun olemme ahdistuneita, niin huomiomme ja energiamme on tässä ahdistuksessa. Kun elämme siinä mitä on, todellisuudessa, niin ahdistusta ei ole ja huomiomme ja energiamme kohdistuu elämään, siihen mitä on ja tapahtuu. Kun elämme siinä mitä on, niin silloin pystymme tekemään sen mitä tarvitsee tehdä ja tekemään ne muutokset elämäämme mitä tarvitsee tehdä.

Elämä siinä mitä on luo hyvän ja mielekkään elämän, koska silloin se mitä on, riittää ja kaikki on hyvin. Elämällä siinä mitä on, ahdistus, tyytymättömyys, vastustaminen, kieltäminen yms. häviävät ja huomiomme ja energiamme kohdistuvat elämään, toisiimme, tekemiseen, luontoon, uuden luomiseen, ja näin se mitä haluamme myös toteutuu. Näkökulmamme siirtyy itsestä elämään.

Elämä todellisuudessa ei ole ajatusten, tunteiden, uskomusten, toiveiden ja halujen määrittämää elämää, vaan todellisuuden ohjaamaa elämää siinä mitä on. Silloin myös ajatukset ja tunteet palvelevat elämää ja uskomukset, toiveet ja halut ovat paremmin nähtävissä ja hallittavissa.

Miksi teemme elämästämme niin raskasta - miksi emme tee siitä vaivatonta ja mielekästä? Miksi valitsemme rahan emmekä elämää?

Vähemmän ajattelua, enemmän elämää - kun ajattelemme vähemmän, niin huomiomme ja energiamme eivät mene ajatustemme kanssa "painimiseen", vaan kohdistuvat elämään. Ajatuksemme tekevät elämästämme monimutkaista, vähempi ajattelu tekee siitä yksinkertaisempaa ja helpompaa.

Ajatuksemme haluavat koko ajan enemmän, lisää, parempaa - ajatuksillemme ei koskaan riitä se mitä on. Kun elämme siinä mitä on, niin se riittää mitä on, koska silloin ajatuksemme eivät ohjaa elämäämme jatkuvasti enempään, vaan elämä ohjaa meitä vähempään ja tyytyväisyyteen.

Meidän pitää pysähtyä löytääksemme uuden perustan elämällemme

Monesti ajattelemme, että jos tahdomme jotakin uutta, muutosta elämäämme, niin meidän pitää tehdä jotakin uudella tavalla, muuttaa jotakin elämässämme. Ja näinhän se tietenkin on arkisia elämänvalintojamme tehdessämme. Mutta jos haluamme löytää uuden perustan elämällemme, jota uusi aika tarjoaa, niin tämä ei onnistu.

Miksi ei? Vaikka voimme ymmärtää uuden ajan todellisuutta ja elämää kuvaavat sanat ja määritteet, niin tämän ymmärtämisemme perustana on kuitenkin aina oma todellisuuden tulkintamme ja sen luomat ajatukset ja uskomukset, jotka yleensä poikkeavat uuden ajan näkemyksistä. Uuden ajan ymmärtäminen nykyisen todellisuuskäsityksemme luoman ajattelun ja sanojen tasolla ei avaa uutta aikaa, koska näiden sanojen ja ajatusten takana ei ole todellista uuden ajan ymmärtämiseen tarvittavaa tietoa, joka syntyy uuden ajan todellisuuden oivaltaneesta tietoisuudesta.

Kun tätä tietoa uudesta ei ole, niin silloin myös tekemisemme toistaa vain vallitsevaa todellisuuttamme ja sen perustana olevia arvoja ja maailmankuvaa. Kuinka sitten voimme oivaltaa uuden ajan tietoisuuden ja todellisuuden?

Nykyistä elämäämme määrittävät ”pinnan alla” olevat arvomme ja maailmankuvamme, jotka ovat monesti meille itsellemme tiedostamattomia. Yllättävää on se, että tämä elämäämme määrittävä perusta muodostuu uskomuksistamme, eikä ole siis mikään pysyvä totuus tai asiantila. Näkemällä, että elämämme perusta muodostuu uskomuksistamme, voimme ymmärtää, että voimme myös näitä uskomuksiamme vaihtaa.

On pysähdyttävä ja hiljennyttävä

Tämä edellyttää, että pysähdymme ja hiljennymme, jolloin pääsemme ajatustemme takaiseen tietoisuuteen. Hiljaisuudesta käsin voimme nähdä uskomuksemme ja nähdä niiden vaikutuksen elämäämme ja oivaltaa niiden väliaikainen luonne. Hiljaisuudesta käsin voimme luoda uuden elämän itsellemme perustuen uuden ajan ”uskomuksiin”, jotka kuitenkin tiedämme uskomuksiksi.

Toinen paljon rajumpi tapa oivaltaa uuden ajan tietoisuus ja todellisuus, on konfliktin tai kriisin kautta tapahtuva pakkopysähtyminen ja oman luodun omakuvan romahtaminen, sen näkeminen vain luoduksi ajatukseksi ja uskomukseksi. Silloin näemme todellisuuden sellaisenaan ilman tämän luodun omakuvamme luomaa erillisyyttä. Tämä avaa mahdollisuuden tietoisuutemme laajentumiselle ja elämämme perustan muuttumiselle ─ mikä sitten muuttaa elämämme ja sen miten siinä toimimme.

Tätä pakkopysähtymistä ja oivaltamista kutsutaan yleisesti heräämiseksi. Herääminen aloittaa uuden elämän opettelun ja uusien elämänvalintojemme tekemisen. Voimme pysähtymällä ja hiljentymällä ja olemalla avoin uuden ajan tiedolle ja uudelle todellisuudelle tai kokemalla jonkin vakavan kriisin elämässämme, joka pakkopysäyttää meidät, oivaltaa uuden ajan tarjoama uusi todellisuus ja elämä.

Kumpikaan näistä vaihtoehdoista ei ole helppo tai nopea tie uuteen aikaan, mutta mahdollinen. Pysähtyminen luo tilaa hiljentymiselle ja mietiskelylle. Kun pysähdymme tai meidät pakkopysäytetään jonkin kriisin takia, niin meille avautuu mahdollisuus ja tilaa hiljentymiselle ja hiljaisuudessa tapahtuvalle mietiskelylle.

Hiljaisuudessa näemme kaiken

Hiljaisuus on tila, jossa pakonomainen ajatusvirtamme on hidastunut ja oivallamme olevamme se tietoisuus, joka on ajatuksistamme, tunteistamme ja aistiemme tekemistä havainnoista tietoinen.

Olemme ns. tarkkaileva tietoisuus, joka on kaikesta tietoinen, mutta ei itsessään ole mitään muuta kuin tämä tietoisena oleminen. Tällöin syntyy välimatkaa ja etäisyyttä näihin ajatuksiimme ja muihin tietoisuudessamme oleviin havaintoihin ja pystymme ne näkemään itsestämme erillisinä tietoisuuden sisältöinä. Näemme, että luotu omakuvamme on myös näistä ajatuksista ja niiden luomista uskomuksista luotu, mutta ei olekaan se todellinen itse, vaan se on tämä tarkkaileva tietoisuus, joka on niistä tietoinen.

Tämä on usein mullistava oivallus ja johtaa todelliseen itsetutkisteluun. Hiljaisuudessa pystymme mietiskelemään eli tuomaan tietoisuuteemme erilaisia uskomuksiamme, sitä mikä todellisuuttamme määrittää ja näkemään ovatko nämä uskomuksemme meille tarpeellisia ja sellaisia, että ne tuottavat sitä hyvää elämää ja onnellisuutta, jota yleensä itsellemme haluamme. Pystymme suhteuttamaan näitä uskomuksiamme ja luotua omakuvaamme siihen maailmaan ja elinolosuhteisiin, jossa juuri nyt elämme ja näemme olisiko näitä uskomuksiamme muutettava paremmin vallitsevaan maailmaan sopivimmiksi.

Tietoisuuden evoluutiossa ja evoluutiossa yleisestikin on kyse vallitseviin elinolosuhteisiin sopeutumisesta tai näiden olosuhteiden muuttamisesta sellaisiksi, että ne vastaavat uskomuksin luotuja arvojamme ja maailmankuvaamme. Kun arvomme ja maailmankuvamme ovat sopusoinnussa sen kanssa missä ja miten elämme, niin silloin koemme tyytyväisyyttä ja mielenrauhaa elämässämme.

Tällä hetkellä vallitseva maailmantila ja elämänmallimme edellyttävät tämän elämänharmonian saavuttamiseksi uusia elämäkeskeisiä arvoja ja maailmankuvaa, jota uudeksi ajaksi kutsumme. Ilman pysähtymistä ja hiljentymistä emme pysty poistamaan ristiriitaa oman itsemme, elämämme ja maailman väliltä ja tekemään tarvittavia muutoksia elämäämme.

Hiljaisuuteen ei ole tietä, vaan hiljaisuus on tie uuteen elämään.

Uuden ajan kokeminen

Elämäyhteisyys ja -eettisyys ovat uuden ajan elämän moraalinen perusta

Uuden ajan kokeminen on yhtä luonnollista kuin nykyinenkin erillisyyteen ja itseen perustuva todellisuutemme kokeminen, mutta täysin erilaista.

Uuden ajan elämän moraalinen perusta on hyvin erilainen verrattuna nykyiseen, jossa erillisyyden kokeminen muusta elämästä saa meidät kilpailemaan toistemme kanssa ja puolustamaan omaamme toisiamme vastaan jopa väkivalloin ja, jossa moraalin erilaisuus riippuen maailmankuvasta ja sen arvoista, ovat elämäämme määrittäviä.

Eli jokaisella maailmankuvalla on oma moraalinen koodistonsa, joka perustuu ajattelulle "me olemme oikeassa, muut väärässä". Tämä tietenkin ylläpitää jatkuvaa eri maailmankuvien välistä kamppailua.

Uudessa ajassa erillisyyden kokemuksemme on vaihtunut elämäyhteisyyden kokemukseen, jossa koemme olevamme samaa elämää kuin muukin elämä. Tämä lopettaa jatkuvan kilpailun ja oman puolustamisen ja tekee meistä kaiken elämän suojelijoita. Elämäyhteisyyden kokemus auttaa meitä myös ymmärtämään, että me olemme elämää ilmentävää tietoisuutta, jossa kaikki on ja tapahtuu eikä rajaa itsemme ja muiden välillä näin ollen enää ole, olemme yhtä.

Kuten aiemmin jo totesin, niin erillisyyden kokemuksen häviäminen tuottaa meille pysyvää tyytyväisyyttä ja onnellisuutta, jotka eivät tarvitse erityistä syytä ollakseen elämämme perusvire.

Liikkeessäpaikallaan, kun maisema tulee vastaan ja sinä olet paikallaan

Kun olemme oivaltaneet olevamme elämää ilmentävä tietoisuus, joka on se missä kaikki on ja tapahtuu, niin tämä oleminen tietoisuudessa ja tietoisuutena on pysyvää ja koemme siksi olevamme aina paikallaan eli siinä mitä on, eikä tämä muutu.

Kun luonnollisesti olemme "liikkeessä" elämää eläessämme, niin tämä "liike" ei muuta kokemaamme läsnäoloa tässä ja nyt. Siksi voi sanoa, että maisema tulee vastaan liikkuessamme, mutta me olemme paikallaan.

Tämä poistaa tunteen, että tulisi olla jossain muualla kuin missä on ja tekee elämästämme seesteistä ja rauhallista. Mielen jatkuva pyrkimys olla jossain muualla menneessä tai tulevassa häviää.

Ajan kokeminen häviää, kun elämä, mennyt ja tuleva tapahtuu siinä mitä on

Kun mielemme valta pitää meitä jossain muualla kuin missä olemme päättyy, niin tämä saa myös kokemuksemme ajasta muuttumaan, se häviää.

Koemme kaiken siinä mitä on, myös ajatukset menneestä ja tulevasta tapahtuvat tässä ja nyt. Merkittävä muutos on siinä, että tämä saa aktiivisen muistimme ja olemisemme keskittymään vain siihen mitä on, eikä energiaa ja huomiotamme mene muistamiseen ja turhaan ajatteluun. Elämme siinä mitä on, toki muistamme aiemman, kun niin haluamme.

Autonominen mieli hiljenee ja ajatuksista tulee työkalu vuorovaikutukseen

Kun läsnäolomme siinä mitä on ja tarve mielen avulla tapahtuvalle jatkuvalle tapahtuvan tulkinnalle ja sanoittamiselle häviää, niin lopulta myös mielen autonominen, itsenäinen ajatustulva pysähtyy kuten aikakin.

Tämä on samaa mitä olemme pyrkineet meditaation ja hiljentymisen kautta saavuttamaan, mutta nyt se on pysyvää, toki joskus mieli vielä purnaa vastaan "korvamadoillaan".

Ajattelemme silloin kun näemme siihen tarvetta, mutta muuten mielemme on hiljaa. Ajatuksista tulee työkalu vuorovaikutukseen toistemme kanssa, eikä mielemme luo enää erillistä omakuvaa tai uskomuksia, jota itseksemme kutsumme, koska tarvetta sille ei enää ole.

Todellisuustietoisuus, kun tietoisuus, elämä ja todellisuus ovat yhtä

Oivallus todellisesta itsestämme elämää ilmentävänä tietoisuutena, joka on aina paikallaan, ja kokemuksemme elämäyhteisyydestä, jossa olemme samaa elämää kuin muukin elämä, poistaa rajat tietoisuuden, todellisuuden ja elämän väliltä ja tekee niistä yhtä ja samaa olevaisuuden ilmentyvää.

Ei ole enää sitä, joka on tietoinen todellisuudesta ja siinä ilmentyvästä elämästä, vaan nämä ovat yhtä. Tätä henkisten oppien ykseys tarkoittaa, kokemus kaikesta on yhtä ja samaa kokemusta.

Nämä kaikki muutokset itsemme, todellisuuden ja elämämme kokemisena ja tietoisena olotilana, ovat sellaisia, että mitkään sanat eivät niitä oikein pysty kuvaamaan. Nämä eri oivallukset ja kokemukset voivat tulla myös eri aikaan ja eri järjestyksessä kuin mitä olen tässä kuvannut, ja niiden välillä voi olla vuosia. Näin on ollut itselläni, jonka voit hyvin todeta Matkani uuteen aikaan -kuvauksesta.