Elämäntapa-addiktiomme ja kuinka voimme siitä päästä eroon

Kulutus on myös addiktio, jolla yritämme täyttää tyhjyyttä sisällämme - kuten teemme muillakin riippuvuuksilla. Kokemamme tyhjyys on syntynyt, kun olemme kadottaneet yhteyden todellisuuteen, elämään, todelliseen itseemme.

Ratkaisu ei löydy ulkopuoleltamme, mutta ei myöskään sisältämme, vaan sen oivaltamisesta, että me olemme yhtä elämän kanssa, että emme tarvitse erillisyyttä ja erityisyyttä ollaksemme olemassa.

Tämän oivaltaminen täyttää kokemamme tyhjyyden ja antaa meille elämän, joka on yksi ja kokonainen - elämän, jota emme enää jaa omaksi ja muiden elämäksi, elämän, jota ei tarvitse puolustaa muita vastaan tai kilpailla siitä muiden kanssa, elämän, jossa "se mitä on" riittää ja antaa meille kaiken sen mitä tarvitsemme hyvään ja mielekkääseen elämään, elämään, jossa tyhjyys on vaihtunut elämän täyteydeksi ja erillisyys yhteisyydeksi kaiken elämän kanssa.

Meillä on siis elämäntapa-addiktio, josta meidän tulee päästä eroon selviytyäksemme ja saadaksemme hyvän elämän ja tulevaisuuden, joka on mahdollinen.

Me yritämme tällä hetkellä ratkaista aikamme ongelmia, mutta emme siinä onnistu, koska emme ole vielä tunnistaneet ja tunnustaneet ongelmiemme todellista syytä - sitä, että nykyinen aineelliseen kulutukseen, rahaan, menestykseen, kilpailuun yms. perustuva elämäntapamme on addiktio, joka on nyt uhkaamassa koko ihmiskuntamme elämää ja tulevaisuutta - aivan kuten se tuhoaa huumeiden käyttäjien elämän.

Todellisuustietoisuus, elämäkeskisyys ja -myönteisyys, luonnollinen ja tietoinen todellisuus- ja ihmiskäsitys, evolutiivinen ja holistinen maailmankuva, elämänyhteisyys, liikkeessä paikallaan, yhdessä yhtenä, elämä siinä mitä on yms. - ovat kaikki tapoja yrittää kuvata sitä todellisuutta, jossa erillisyytemme kokemus on vaihtunut yhteydeksi elämään tavalla, jossa koemme olevamme tämä elämä itse - ja tätä kaikkea kutsumme "uudeksi ajaksi".

Näkökulmamme kaikkeen siihen mikä muodostaa kokemuksemme ja tulkintamme elämästä ja todellisuudesta vaihtuu uudelle tasolle ja antaa uuden kokemuksen ja tulkinnan maailmasta - kokemuksen ja tulkinnan, jotka eivät enää ole ristiriidassa oman itsemme, toistemme, luonnon ja maailman kanssa.

Löydämme tavan elää, joka on ekologisesti kestävä, sosiaalisesti vastuullinen, psykologisesti järkevä, fyysisesti terveellinen ja jolta pohjalta sitten luomme sen uuden maailman, joka tätä uutta elämänsuhdetta ja -tapaa ylläpitää ja vahvistaa.

Vasta kun oivallamme, että emme ole erillisiä muusta elämästä, emmekä ole erityisiä verrattuna muihin ja muuhun elämään, pystymme luopumaan jatkuvasta ja lisääntyvästä kulutuksestamme, jota emme enää tarvitse perustarpeidemme tyydyttämiseksi.

Kulutus yli perustarpeidemme - ruokaa, suojaa, ystäviä, mielekästä tekemistä - ei ole luonnollinen tarpeemme, vaan syntyy erillisyyden ja erityisyyden kokemuksestamme. Me emme pysty luopumaan nykyisestä kulutukseen perustuvasta elämäntavastamme, jos emme luovu erillisyydestämme ja erityisyydestämme, jotka molemmat ovat vain luotuja, opittuja ja omaksuttuja uskomuksia, joita sellaisiksi emme näe.

Kun näemme niiden olevan vain luotuja uskomuksia ja oivallamme uuden elämäkeskeisen yhteyden itseemme, toisiimme. luontoon ja maailmaan, niin ylimääräinen ja turha kulutus supistuu itsestään, sillä osana elämää emme sitä enää tarvitse - se on enemmänkin vain turhaa huolenpitoa, työtä ja vaivaa aiheuttavaa "painolastia", josta haluamme eroon. Elämä ja sen kokeminen sellaisenaan riittää tekemään meidät onnellisiksi ja tyytyväisiksi elämäämme, joita nyt olemme turhaan etsineet kulutuksesta.

Koska erillisyys ja erityisyys ovat vain luotuja uskomuksia, ei niiden synnyttämä kulutus - tarve ylläpitää ja vahvistaa erillisyyttämme ja erityisyyttämme - luo elämäämme todellista elämäniloa, vaan tyhjyyden tunnetta, jota sitten pyrimme poistamaan kulutuksella.

Mutta koska tämä kulutus perustuu luotuihin uskomuksiin, ei tyhjyys siitä täyty, vaan tarvitsemme koko ajan yhä enemmän ja enemmän kulutusta. Kysymys on riippuvuudesta, jota erillisyytemme ja erityisyytemme luovat, eikä siitä pysty luopumaan, ellemme näe näitä uskomuksiamme vain uskomuksista ja vaihda elämämme näkökulmaa kulutuksesta elämään.