Me tarvitsemme paniikkia

21.5.2019

Seuraavat 10 vuotta tulevat olemaan mielenkiintoisia, sillä kaikesta ilmastonmuutoksen vastustuksesta ja jopa muutoksen tarpeen kieltämisestä huolimatta, syntyy kollektiivinen tietoisuus siitä, että ”me teemme kuolemaa”. Se miten eri ihmisryhmät reagoivat, miten politiikka, talous yms. reagoivat, tulee olemaan mielenkiintoista ja yllättävää nähtävää.

Nyt ei vielä olla sisäistetty todellista tilannetta - ei edes ne, jotka tekevät työtä tuhojen estämiseksi. Ollaan vielä jotenkin niin kuin ”viran puolesta” huolissaan. Mutta kun tilanteemme menee ns. ihon alle, niin alkaa tapahtua - ja se voi olla yllättävää mitä silloin tapahtuu.

Vielä ei panikoida, ei ole vielä sellaista pelkoa, joka on tullut pintaan. Nyt ollaan vielä puheen ja katselun vaiheessa. Mutta sillä hetkellä, kun tämä paniikkihetki tulee, niin alkaa tapahtua.

Ennen kuin tuo paniikkihetki tulee, ei millään ole oikeastaan väliä – mikään uutinen, viesti, tilasto tai tutkimus ei mene ns. ihon alle - ihmiset ovat kuin silikonia, mikään ei tartu.

Paniikkihetki on se hetki, kun oivallamme ihan oikeasti, että me teemme kuolemaa – että paljon ihmisiä tulee kuolemaan ja jopa koko ihmislaji. Se on kollektiivinen antautuminen todellisuuden ja elämän edessä ja voi ylittää myös eri maailmankuvien ja eri ihmisryhmien rajat. Silloin olemme ihmiskuntana ainakin hetken yhtä - yhtä kuolemanpelon ja mahdollisen kuoleman edessä. Silloin aloitamme pelastustoimet tosissaan – toivottavasti silloin ei ole liian myöhäistä.

Nyt me Uuden ajan ystävät hakkaamme päätämme vain vastarinnan muuriin, mutta uskon, että koko ajan syntyy myös pieniä murtumia siihen. Työtä ihmisten herättämiseksi todellisuuteen pitää siis vain jatkaa.

Tuo hetki, kun heräämme todellisuuteen, on se hetki, jonka toteutumiseksi me teemme tätä mitä teemme "uuden ajan" nimissä. Tämä aloittaa myös elämäkeskeisen vaiheen ihmisen historiassa, jota ”uudeksi ajaksi” kutsumme.