Onko meillä tarpeeksi viisautta estää tuhomme?
Onko ihmiskunta menossa parempaan vai huonompaan suuntaan, olemmeko ratkaisemassa elämäämme määrittäviä rajoja uudella tavalla - teknologia, tekoäly, biotekniikka yms. - vai ovatko nämä lopullista otteen menetystä, joka tuhoaa meidät?
Pystymmekö ratkaisemaan ihmiskuntaamme uhkaavat kehityskulut - ilmasto- ja ekokriisi, ydinsodan uhka, tietoinen tekoäly yms. - vai onko meidän tehtävä kestävä vetäytyminen vähemmän haitalliselle tasolle ekologisesti ja teknologisesti?
Olemmeko jonkin uuden kehittyneemmän aikakauden partaalla, joka ratkaisee elämäämme uhkaavat kehityskulut vai onko edessämme sivilisaatiomme romahtaminen karkaavan ilmastonmuutoksen ja ekologisen katastrofin takia?
Jos emme ratkaise ajoissa ilmasto- ja ekokriisiä, tulee keksiä miten tuotamme ruoan, veden, meille soveltuvat elinolosuhteet ja turvaamme itsemme sään ääri-ilmiöiltä - eli pystymmekö luomaan merkittäviltä osin muusta elävästä luonnosta riippumattoman elämän infrastruktuurin?
Vai onko ratkaisu se, että tietoisuutemme - se miten näemme, koemme ja ymmärrämme itsemme, kulttuurimme ja maailman - laajenee itse- ja ihmiskeskeisyydestä elämäkeskeiseen elämää suojelevaan tietoisuuteen?
Näemme nykyisen yhteensopimattomuutemme muun luonnon kanssa, mutta näemmekö miten voisimme tulla yhteensopiviksi muun luonnon kanssa - se ratkaisee kohtalomme.
Haluatko muuttua, kehittyä, laajentaa tietoisuuttasi, päästä irti itsekeskeisyydestäsi - olla osa laajempaa muutosta kohti elämäkeskeisyyttä?
Ei sen takia, että saat hyvän ja mielekkään elämän itsellesi, vaan ennen kaikkea siksi, että silloin se on mahdollista myös muille - me olemme samaa ihmisyyttä, elämää, tietoisuutta, jonka erillisyytemme on peittänyt meiltä - mikä on mahdollista yhdelle, on mahdollista kaikille.
Jos tietoisuutemme - se miten näemme, koemme ja ymmärrämme sisäisen ja ulkoisen todellisuutemme, joka määrittää miten elämme ja toimimme - ei muutu riittävästi, niin mitään ei ole tehtävissä. Vain laajemmin tiedostaen, pystymme itsemme pelastamaan.
UUSI AIKA -kirjat
Kirjat ovat syntyneet vuosien 2007-2020 välisenä aikana kirjoittamistani teksteistä ja muokattu nyt 5 kirjaksi.
Kirjat ovat luettavissa vain näillä sivuilla.
Kirjat kuvaavat eri näkökulmista sitä mitä uuden ajan tietoisuus ja todellisuus tarkoittavat elämässämme ja miten uuden ajan voi oivaltaa.
Uuden ajan tavoite
Uuden ajan tavoitteena on mahdollistaa ekologisesti, eettisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävä, hyvä ja mielekäs elämä, yhteiskunta ja maailma ja ottaa vastuu sen toteutumisesta omassa elämässämme. Tämä toteutuu, kun vapaudumme erillisyytemme luomista uskomuksistamme ja kohtaamme ne tekemällä tekoja omassa elämässämme ja laajentamalla tietoisuuttamme elämästä ja ihmisestä.
Kuinka tehdä elämästämme hyvää ja mielekästä ja tehdä se tavalla, jolla maailmastamme tulee ekologisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävä ja mahdollinen – se on haasteemme.
Nykyinen pyrkimyksemme tuottaa hyvää ja mielekästä elämää itsellemme aineellisen kulutuksemme ja talouskasvun avulla on ajamassa maapallomme monimuotoisuuden ja elinvoiman ja samalla meidät itsemme uhan alle, ilman että saavutamme itsellemme hyvää ja mielekästä elämää muuta kuin hetkellisesti.
Meidän tulee ratkaista nämä molemmat haasteemme nyt yhtä aikaa. Tämä edellyttää perustavanlaatuista muutosta tavassamme elää ja järjestää elämämme ja yhteiskuntamme. Meillä on nyt oltava rohkeutta katsoa sisäistä ja ulkoista todellisuuttamme suoraan silmiin ja nähdä se, että emme voi enää jatkaa nykyisellä kestämättömällä elämäntavallamme.
Me tarvitsemme nyt vapautta ja tietoa, tehdäksemme tekoja, jotka ovat vastuullisia ja luovat uuden, kestävän maailman.
VAPAUS
Me tarvitsemme rohkeutta ja vakaata tahtoa kohdata oma itsemme, ja maailmamme todellisuus sellaisena kuin se on tällä hetkellä. Mahdollistaaksemme tämän meidän tulee vapautua erillisyyden kokemuksen luomista uskomuksistamme − uskomuksistamme, jotka estävät meitä elämästä hyvää, mielekästä ja kestävää elämää siten kuin sitä haluaisimme elää. Meidän tulee samalla luoda maapallollemme ja meille kaikille tulevaisuus, joka on mahdollinen.
VASTUU
Meidän on itse otettava vastuu omasta elämästämme, ihmiskuntamme ja maapallomme tulevaisuudesta, sillä kukaan muukaan ei sitä tule puolestamme ottamaan. Me olemme se muutos, jonka haluamme maailmassamme nähdä, me olemme vastaus aikamme haasteisiin ja ratkaisu oman elämämme muuttamiseksi hyväksi, mielekkääksi ja kestäväksi.
TIETOA
Me tarvitsemme uusinta tietoa ihmisestä, elämästä ja maailmastamme − itsestämme − jotta pystymme ymmärtämään ja viestimään sitä, miten vapautemme ja tekomme luovat aidosti uutta maailmaa. Meidän on luotettava siihen tietoon, jonka vapautemme meille näyttää, ja tehtävä se näkyväksi ja eläväksi meille itsellemme ja muille. Silloin myös järkemme ja tunteidemme kautta voimme ymmärtää vapauden ja vastuun, joka meidän kohdallemme nyt ihmiskunnan historiassa tulee.
TEKOJA
Meidän on tehtävä konkreettisia tekoja omassa elämässämme ja yhteiskunnallisessa vaikuttamisessamme askel kerrallaan − vastuullisia tekoja, jotka luovat uuden maailman. Vain tekojemme myötä uusi maailma tulee näkyväksi ja eläväksi todellisuudeksi niin itsellemme kuin muillekin.
Me tarvitsemme nämä kaikki neljä − vapautta, vastuuta, tietoa ja tekoja. Ne luovat yhdessä uuden elämäntavan ja maailman peruspilarit.
Miten luomme oman "maailmamme"?
Se, miten näemme todellisuuden ja tulkitsemme sitä, miten näemme itsemme ja elämän, miten luomme elämäntapamme ja yhteiskunnalliset rakenteet ovat monen eri tekijän summa.
”Pintaa syvemmälle” katsoen voidaan nähdä seuraavanlainen evolutiivinen kehitys ja rakenne ja miten se muodostuu ns. uudessa ajassa:
- Käsitys maailmankaikkeudesta – maailmankaikkeus ei ole maagismyyttinen, mekanistismaterialistinen tai ihmiskeskeinen todellisuus, vaan elävä, orgaaninen, kehittyvä ja tietoinen olevaisuus, joka ilmenee todellisuutena, elämänä ja tätä kaikkea eteenpäin vievänä evoluutiona (todellisuuskäsitys).
- Käsitys ihmisyydestämme – me emme ole erillisiä muusta luonnosta, vaan olemme yhtä ja samaa elämää kuin muukin luonto, mikä avautuu kun vapaudumme itsekeskeisestä tietoisuudestamme ja se laajenee elämäkeskeisyyteen ja -yhteisyyteen (ihmiskäsitys / todellisuustietoisuus).
- Kokemus elämästä – emme koe elämää omana ja erillisenä, sisäisenä ja ulkoisena todellisuutena, vaan elämäyhteisyyden kokemuksena kaiken elämän kanssa, ja jossa syväekologiset periaatteet luovat perustan elämällemme ja uudelle elämäntavallemme (elämän kokeminen /elämäyhteisyys).
- Maailman tulkinta ja merkityksen luominen – emme tulkitse ja määritä maailmaa traditionaalisen, modernin tai postmodernin maailmankuvamme kautta, vaan evolutiivisen ja holistisen maailmankuvan kautta, jossa elämä ja sen evolutiivisen prosessin ymmärtäminen itsemme ja yhteiskuntiemme kehityksessä ja koko ihmiskunnan ja maapallon kattava tietoisuutemme luo perustan elämällemme ja sen ilmaisemiselle (maailmankuva ja arvot / uusi aika).
- Elämän eläminen ja elämäntapa – elämämme ei ole ulkoisen ”korkeamman totuuden” ohjaamaa, itsetuntomme ulkoisen kulutuksen, menestymisen tai ilmiasun kehittämisen tai itsemme ja oman kutsumuksemme toteuttamisen määrittämää, vaan ”vähemmän on enemmän” -elämäntapa on ekologisesti ja eettisesti kestävä, sosiaalisesti vastuullinen, fyysisesti ja psyykkisesti terveellinen, ja joka tähtää hyvän ja mielekkään elämän toteuttamiseen, elämän elinvoiman kasvattamiseen ja elämän suojelemiseen kaikessa elämässä (elämäntapa / uusi aika).
Tältä ”uuden ajan” perustalta syntyvät sitten tarvittavat yhteiskunnan, politiikan, talouden, tuotannon, teknologian, koulutuksen, terveydenhoidon yms. ratkaisut ja sisällöt tukemaan ja edistämään uutta elämäntapaamme.
Sitä, minkälaisiksi nämä muodostuvat, ei tarvitse tietää etukäteen, emmekä voi tarkemmin tietää, sillä niiden perustan ollessa uusi kehittyvä näkemys ihmisyydestämme ja elämästämme, myös nämä toteutusmallit tulevat olemaan todennäköisesti uusia, ei vielä nähtävissä olevia. Olen näitä kuitenkin hahmotellut uuden ajan kirjoissani.
Mitä uusi aika on ja ei ole?
Uusi aika ei ole minäkeskeinen. Se ei tulkitse maailmaa itsestämme, luodusta omakuvastamme käsin, vaan ymmärtäen, että luomamme omakuva on vain uskomuksiemme luoma kuva itsestämme ja maailmasta, ei itse todellisuus.
Uusi aika ei perustu uskomuksiin tai luotuihin "totuuksiin" ihmisyydestä, elämästämme tai maailmasta, vaan siihen miten asiat ovat, miltä ne todellisuudessa näyttävät olevan ilman niihin liitettyjä arvokäsityksiä tai uskomuksia.
Uusi aika ei lähesty yksilöllisiä, yhteiskuntamme tai maailmamme ongelmia niistä itsestänsä käsin, vaan pyrkii ensin ymmärtämään niiden taustalla olevia todellisia, evolutiivisia yksilöllisiä tai yhteisöllisiä syitä, ja tämän kautta hakemaan niihin uusia ratkaisuja uuden ajan tietoisuudesta käsin.
Uusi aika ei näe aikamme järjestelmiä meidän itsemme luomina, vaan ymmärrämme, että ne ilmentävät sitä todellisuus- ja ihmiskäsitystä ja maailmankuvaa, joihin perustuen ne ovat syntyneet. Ne ovat evolutiivisen prosessin tuottamia, mutta ihmisten toimeenpanemia ja ovat nyt joutuneet ristiriitaan vallitsevien elinolosuhteidemme kanssa.
Uusi aika ei syyllistä meitä, eliittiä, päättäjiä tai johtajia aikamme haasteista henkilökohtaisesti, vaan ymmärrämme että toimimme näiden syntyneiden järjestelmien ja niiden perustana olevien todellisuus- ja ihmiskäsitysten ja maailmankuvien pohjalta, ja usein tiedostamatta tätä evolutiivista syytä käyttäytymisellemme. Syy on puutteellisessa ja rajallisessa tietoisuudessamme, ei meissä.
Uusi aika ei keskity rakentamaan uutta maailmaa ja sen talous- ja yhteiskuntajärjestystä, vaan ymmärrämme, että ne syntyvät meidän toimestamme luonnollisesti ja elämästä käsin, kunhan olemme uuden ajan maailmankuvat ja arvot sisäistäneet. Uusi maailma ei voi syntyä nykyiseltä pohjalta, nykyisellä tietoisuudella, vaan edellyttää ensin suurta murrosta uuteen aikaan.
Tarvitsemme todellista elämäyhteisyyttä
Perimmäinen ongelmiemme syy on erillisyys. Kokemus ja tunne siitä, että olemme erillisiä muista ihmisistä ja luonnosta, että meidän pitää puolustaa itseämme ja turvata omaamme, jonka tämä erillisyyden kokemuksemme on meille luonut. Vasta kun ymmärrämme tämän ja sen miten se ilmenee, voimme päästä irti tästä erillisyydestämme.
Tämä erillisyytemme, kokemus siitä, ilmenee sitten elämässämme tyhjyyden tunteena. Tunteena, että se mitä on, ei riitä, että jotakin puuttuu. Tarvitsemme koko ajan jotakin lisää, enemmän, erilaista, uutta, jotta tämä sisällämme oleva, monesti tiedostamaton, tyhjyys täyttyisi ja toisi tyytyväisyyttä ja onnellisuutta elämäämme. Näin ei kuitenkaan yleensä tapahdu kuin hetkeksi, sitten tyhjyyden tunne palaa.
Pyrkimyksemme poistaa tyhjyyden tunnettamme, luo sitten kaikki eri elämäntapa-addiktiomme ilmentymät: tarpeettoman ylikulutuksen, elämysten saalistamisen, fanaattisuuden ja suorittamisen ilmentymät sekä päihteiden käytön.
Erillisyyden kokemuksemme ja uskomuksemme johtavat myös kilpailuun toistemme kanssa, koska koemme tarpeen puolustaa omaamme ja sitä mitä meillä on tai mitä haluamme. Toiset pärjäävät tässä ”itsepuolustustaistelussa” paremmin ja toiset huonommin. Tämä johtaa sosiaaliseen ja taloudelliseen eriarvoisuuteen, joka sitten vielä kärjistää tätä kamppailua toistemme kanssa ja johtaa vallankäyttöön, väkivaltaan ja luonnon tuhoamiseen. Ja jatkuessaan globaaliin resurssisotaan ja taisteluun vähenevistä luonnonvaroista, joka lopulta voi johtaa jopa ihmiskuntamme sukupuuttoon.
Vasta kun oivallamme, että emme ole erillisiä muusta elämästä, emmekä ole erityisiä verrattuna muihin ja muuhun elämään, pystymme luopumaan jatkuvasta ja lisääntyvästä kulutuksesta, jota emme enää tarvitse yli perustarpeidemme tyydyttämisen.
Kun erillisyytemme "ratkaistaan", niin koko tämä ketju pyrkimyksestä poistaa tyhjyyden tunnettamme elämäntapa-addiktioidemme avulla ihmiskunnan mahdolliseen sukupuuttoon asti katkeaa, muuttuu ja tervehtyy. Kun emme koe olevamme erillisiä toisistamme, luonnosta ja elämästä, vaan ymmärrämme ja tunnemme vahvan yhteenkuuluvuuden tunteen kaiken elämän kanssa, niin silloin se mitä on riittää, mitään ei puutu ja kaikki on hyvin. Tämä hävittää tarpeemme elämäntapa-addiktiolle sen moninaisissa ilmentymistavoissaan, tarpeen eriarvoisuudelle, vallankäytölle, väkivallalle ja luonnonvarojen ylikulutukselle.
Nyt kierrämme kehää ja ihmettelemme, kun emme pääse mihinkään ratkaisuun. Emme osaa, halua tai pysty tuota erillisyyttämme kohtaamaan ja näkemään sen vaikutuksia.
Me emme voi vapautua erillisyydestämme siitä itsestään käsin, vaan todellisuuden näkeminen sellaisenaan hävittää erillisyyden kokemuksemme ja vapauttaa meidät elämäntapamme addiktioista. Meidän tulee herätä todellisuuteen tiedollisesti ajatusten, kokemuksellisesti tunteiden, fyysisesti kehon ja tietoisesti tietoisuuden tasolla. Meidän tulee ymmärtää, kokea, tuntea ja tiedostaa, että olemme yhtä elämän kanssa.
Meidän tulee
- oivaltaa todellisuus ja tietoisuus todellisena ihmisyytemme olemuksena,
- herätä todellisuuteen, nähdä todellisuus ns. tarkkailijan asemasta ”ulkopuolisena”
- elää ja toimia todellisuudessa sen kaikilla ilmentymisen tasoillaan eli kehollisesti, ajatuksin ja tuntein sekä tietoisesti,
- käydä läpi uskomuksiamme ja nähdä ne tyhjiksi, vain luoduiksi ajatuksiksi,
- mennä eteenpäin maailmankuvassamme ja arvoissamme kohti elämäkeskeisiä arvoja ja maailmankuvia,
- "hävittää” erillisyyden kokemuksemme ja sisäisen ja ulkoisen todellisuutemme välinen dualismi ja
- tulla yhdeksi todellisuuden ja elämän kanssa.
Ei mikään nopea ja helppo tie, mutta varma ja toteutuessaan pysyvä muutos ihmisyydessämme ja kaikessa siinä, miten elämme ja mitä teemme.
Nyt yritämme ulkoisella täyttää sisäisen tyhjyyden tunteemme, mutta ei tyhjyys siitä täyty. Ei kannettu vesi kaivossa pysy. Vasta kun ymmärrämme miksi tunnemme tyhjyyttä sisällämme, voimme löytyy tien ulos tästä riippuvuudestamme. Huumeaddiktiot ovat esimerkki äärimmäisestä riippuvuudesta, elämäntapamme on monella tapaa hienostuneempaa, mutta samaa riippuvuutta sekin on.
Oivallus, joka paljastaa riippuvuutemme ja mahdollistaa siitä irrottautumisen, on siis ehkä yllättävästikin todellisuus, sen näkeminen sellaisenaan. Se yhdistää meidät elämään ja poistaa tyhjyyden tunteemme, ahdistuksemme, riippuvuutemme ulkoiseen. Se poistaa erillisyyden kokemuksemme.
Todellisuuden oivallamme, kun pysähdymme, hiljennymme ja katsomme tarkkaan kaikkea sitä mistä olemme tietoisia ja kysymme: onko mikään tämän havaintomme ulkopuolella vai onko kaikki tässä havainnossamme? Me olemme yhtä sen kanssa mistä olemme tietoisia ja tämä tietoisuutemme ja kaikki mitä se sisältää, on me itse.