Mitä uusi aika on ja ei ole
Uusi aika kuvaa uutta alkavaa elämäkeskeistä aikakautta, jossa vapaudumme nykyisestä itse- ja ihmiskeskeisyydestämme ja mekanistisesta ja materialistisesta todellisuus- ja ihmiskäsityksestä ja tältä perustalta luomastamme nykyisyydestä ja elämän- ja maailmanmallista, joka on jo melko lailla globaalia todellisuutta.
Uusi aika on uusi evolutiivinen vaihe ihmiskunnan historiassa sitten itsetietoisuutemme synnyn n. 70 000-100 000 vuotta sitten ja luo vapaan ihmisyyden, joka antaa mahdollisuuden luoda elämän ja maailman, joilla on tulevaisuus, ja kykenee vielä jossain määrin torjumaan ekokatastrofin pahimpia uhkakuvia.
Uusi aika antaa myös erillisyydestä ja itsestä vapaan tietoisuuden ja kyvyn nähdä todellisuuden sellaisenaan, jotka yhdessä luovat hyvän ja mielekkään elämän siinä mitä on. Se on myös pysyvän onnellisuuden lähde, joka ei tarvitse mitään erityistä syytä.
Uusi aika ei ole minäkeskeinen. Se ei tulkitse maailmaa itsestämme, luodusta omakuvastamme käsin, vaan ymmärtäen, että luomamme omakuva on vain uskomuksiemme luoma kuva itsestämme, ei itse todellisuus.
Uusi aika ei perustu uskomuksiin tai luotuihin ”totuuksiin” ihmisyydestä, elämästämme tai maailmasta, vaan siihen miten asiat ovat, miltä ne todellisuudessa näyttävät olevan ilman niihin liitettyjä arvokäsityksiä tai uskomuksia.
Uusi aika ei lähesty yksilöllisiä, yhteiskuntamme tai maailmamme ongelmia niistä itsestänsä käsin, vaan pyrkii ensin ymmärtämään niiden taustalla olevia todellisia, evolutiivisia, yksilöllisiä tai yhteisöllisiä syitä, ja tämän kautta hakemaan niihin uusia ratkaisuja uuden ajan tietoisuudesta käsin.
Uusi aika ei näe aikamme järjestelmiä meidän itsemme luomina, vaan ymmärrämme, että ne ilmentävät sitä todellisuus- ja ihmiskäsitystä ja maailmankuvaa, joihin perustuen ne ovat syntyneet. Ne ovat evolutiivisen prosessin tuottamia, mutta ihmisten toimeenpanemia ja ovat nyt joutuneet ristiriitaan vallitsevien elinolosuhteidemme kanssa.
Uusi aika ei syyllistä meitä, eliittiä, päättäjiä tai johtajia aikamme haasteista henkilökohtaisesti, vaan ymmärrämme että toimimme näiden syntyneiden järjestelmien ja niiden perustana olevien todellisuus- ja ihmiskäsitysten ja maailmankuvien pohjalta, ja usein tiedostamatta tätä evolutiivista syytä käyttäytymisellemme. Syy on puutteellisessa ja rajallisessa tietoisuudessamme, ei varsinaisesti meissä.
Uusi aika ei keskity rakentamaan uutta maailmaa tai esimerkiksi sen talous- ja yhteiskuntajärjestystä, vaan ymmärrämme, että ne syntyvät meidän toimestamme luonnollisesti ja elämästä käsin, kunhan olemme uuden ajan maailmankuvat ja arvot sisäistäneet.
Uusi maailma ei voi syntyä nykyiseltä pohjalta, nykyisellä tietoisuudella, vaan edellyttää ensin suurta murrosta uuteen aikaan.
Se, miten näemme todellisuuden ja tulkitsemme sitä, miten näemme itsemme ja elämän, miten luomme elämäntapamme ja yhteiskunnalliset rakenteet ovat monen eri tekijän summa.
Kun katsomme todellisuutemme, maailmankuvamme ja elämisen kokemisemme muodostumista, niin näemme niiden evolutiivisen kehityksen ja rakenteen ja miten ne muodostuvat uudessa ajassa.
Käsitys maailmankaikkeudesta – maailmankaikkeus ei ole maagismyyttinen, mekanistismaterialistinen tai ihmiskeskeinen todellisuus, vaan elävä, orgaaninen, kehittyvä ja tietoinen olevaisuus, joka ilmenee todellisuutena, elämänä ja tätä kaikkea eteenpäin vievänä evoluutiona.
Käsitys ihmisyydestämme – me emme ole erillisiä muusta luonnosta, vaan olemme yhtä ja samaa elämää kuin muukin luonto, mikä avautuu kun vapaudumme itsekeskeisestä tietoisuudestamme ja se laajenee elämäkeskeisyyteen ja -yhteisyyteen.
Kokemus elämästä – emme koe elämää omana ja erillisenä, sisäisenä ja ulkoisena todellisuutena, vaan elämäyhteisyyden kokemuksena kaiken elämän kanssa, ja jossa syväekologiset periaatteet luovat perustan elämällemme ja uudelle elämäntavallemme.
Maailman tulkinta ja merkityksen luominen – emme tulkitse ja määritä maailmaa traditionaalisen, modernin tai postmodernin maailmankuvamme kautta, vaan evolutiivisen ja holistisen maailmankuvan kautta, jossa elämä ja sen evolutiivisen prosessin ymmärtäminen itsemme ja yhteiskuntiemme kehityksessä ja koko ihmiskunnan ja maapallon kattava tietoisuutemme, luo perustan elämällemme ja sen ilmaisemiselle.
Elämän eläminen ja elämäntapa – elämämme ei ole ulkoisen ”korkeamman totuuden” ohjaamaa, itsetuntomme ulkoisen kulutuksen, menestymisen tai ilmiasun kehittämisen tai itsemme ja oman kutsumuksemme toteuttamisen määrittämää, vaan ”vähemmän on enemmän” elämäntapa on ekologisesti ja eettisesti kestävä, sosiaalisesti vastuullinen, fyysisesti ja psyykkisesti terveellinen, ja joka tähtää hyvän ja mielekkään elämän toteuttamiseen, elämän elinvoiman kasvattamiseen ja elämän suojelemiseen kaikessa elämässä.