Alkusanat

Me olemme itsemme suurin haaste ja uhka. Meidän tulee muuttaa elämäntapamme ja näkökulmamme "itsestä elämään", jos haluamme tämän haasteemme ratkaista.

Tämä on uuden ajan sanoma.

Me olemme ihmiskunnan suurin haaste

Onko koronapandemia, ilmastonmuutos, 6. sukupuuttoaalto tai luonnon ekosysteemien hajoaminen ihmiskunnan suurin haaste? Ei ole. Ihmiskunnan suurin haaste on ihminen itse. Se miten elämme ja muutamme elävää luontoa kuolleeksi tavaraksi, jätteiksi, ilmansaasteiksi, elottomaksi asfaltiksi, kuiviksi joiksi, puupelloiksi. Jos haluamme estää elävän luonnon ja oman elämämme perustan jatkuvan ja kiihtyvän tuhon, on meidän muutettava elämäntapamme täysin.

Jotta pystyisimme elämäntapamme muuttamaan, on meidän muutettava näkemyksemme itsestämme: olemmeko erillisiä muusta luonnosta ja elämästä, jonka pitää puolustaa itseänsä luontoa ja muita ihmisiä vastaan vai olemmeko osa elämää ja sen elinvoimaa, jolloin elämme luonnollisesti "siivosti ja sovussa".

Vain näkökulmamme vaihtuminen "itsestä elämään", elämäkeskeiseksi, voi luoda sellaisen uuden suhteen itseemme, toisiimme, luontoon ja elämään, jossa ristiriita meidän itsemme, toistemme ja luonnon väliltä häviää ja lopetamme itsemme, toistemme ja luonnon tuhon.

Nyt pitäisi toimia oikein ja tehdä päätös "elämän puolesta, ei ketään eikä mitään vastaan". Tämä on aikaamme ja tulevaisuuttamme määrittävä valinta, jonka jälkeen kaikki muu asettuu paikoilleen ja saa perustelunsa.

Jos emme tee valintaa "elämän puolesta, ei ketään eikä mitään vastaan", niin muut valinnat menettävät merkityksensä elämämme perustan murtuessa tulevien vuosikymmenten aikana. Tämän valinnan voi jokainen meistä tehdä tykönään, eikä odottaa, että joku muu sen tekisi puolestaan.

Valinta "elämän puolesta, ei ketään eikä mitään vastaan" suuntaa näkökulmamme pois itsestämme ja kokemastamme erillisyydestä, sillä elämä on meille kaikille yhteinen ja jakamaton ihmisyytemme perusta ja lähde, josta ei tarvitse kilpailla tai taistella toistemme kanssa.

Ilman tätä valintaa emme pysty toimimaan siten, että ilmastonmuutos, luonnontuho, taloudellinen ja sosiaalinen eriarvoisuus tai väkivalta vähenisivät, sillä ne edellyttävät elämän edun laittamista oman etumme ja itsemme edelle.

Kun teemme valinnan "elämän puolesta, ei ketään eikä mitään vastaan", niin elämämme saa aivan uuden suunnan, perustan ja perustelun, joka voimaannuttaa meidät elämämyönteiseen ja terveeseen elämään ja toimimaan myös muiden hyvän elämän puolesta kaikessa mitä teemmekin.

"Jotakin vastaan", vaikkakin hyvästä ja oikeutetusta syystä, ylläpitää vastakkainasettelua eikä johda yhteisymmärryksen lisääntymiseen ja elämän puolesta toimimiseen. "Jotakin vastaan" pitää meidät kiinni nykyisessä ja estää ongelmiemme ratkaisua. Siksi valinta "elämän puolesta".

Haluamme elämän ja maailman, joka on ekologisesti kestävä, sosiaalisesti vastuullinen ja oikeudenmukainen, mutta emme ole valmiita luopumaan nykyisestä kestämättömästä ja eriarvoisesta maailmasta, joka on uuden paremman elämän edellytys. Emme voi saada molempia - on valittava.

Aina on jotakin tärkeämpää ja kiireellisempää hoidettavaa, mutta joskus on vain pysähdyttävä ja asetettava prioriteetit kohdilleen. Mitä kauemmin viivyttelemme sitä vaikeammaksi tilanne käy. Nyt on aika valita "elämän puolesta" - sen jälkeen muutkin asiat hoituvat helpommin.

Yritämme epätoivoisesti pelastaa nykyistä elämäntapaamme, mutta kaivaudumme vain yhä syvemmälle kuoppaan - pitäisi lopettaa kaivaminen ja miettiä miten pääsemme kuopasta pois ennen kuin reunat murtuvat ja peittävät meidät alleen. Nyt lapiot pois ja tikapuita rakentamaan.

Kukaanhan ei varsinaisesti halua aiheuttaa ilmastonmuutosta ja tuhota luontoa tai taistella toisiamme vastaan. Ne ovat erillisyyden kokemuksemme ja tyhjyyden tunteemme luomaa oheisvahinkoa, kun pyrimme tätä erillisyyttämme ja tyhjyyttämme hallitsemaan ja poistamaan kulutuksemme avulla. Tarve ylikulutukselle syntyy ihmisyytemme vajavaisuudesta, kehittymättömyydestä – sen itsekeskeisyydestä ja elämäyhteisyyden puutteesta.

Todellinen vahinko tapahtuu itsellemme menetettynä elämänilona ja tyytymättömyytenä, jota emme pysty edes ymmärtämään tahi poistamaan ja elämämme perustan tuhoutumisena.

Vasta kun tunnistamme tämän nykyisestä ihmisyydestämme kumpuavan syyn sille miksi kulutamme enemmän kuin olisi tarpeen, voimme lähteä tätä ratkaisemaan.