Uuden ajan elämänfilosofia

Uusi aika on elämänfilosofina haastava ja vaatii lähes kaiken totutun ja itsemme uudella tavalla näkemistä, mutta haastava on ihmiskuntaamme uhkaava ilmastonmuutos ja ekokriisikin - ne vaativat lähes koko elämämme uudelleen arviointia, jos aiomme selvitä edes kohtuullisesti.

Tarvitsemme nyt vahvaa joka tason kansalaisaktiivisuutta, -rohkeutta ja -tottelemattomuutta tarvittavan muutoksen aikaansaamiseksi.

Myös meidän itsemme on alettava elää toisin, tehtävä tästä välttämättömyydestä hyve ja saada näin uuden maailman luomisemme näkyväksi ja todeksi.

Uusi ”uusi aika”

Valistuksen aika 1700-luvulla korvasi järjellä ja tiedolla keskiajan tunteen ja uskon todellisuuden selittäjinä. Nyt tarvitsemme 2. valistuksen aikaa, jossa järjen ja tiedon kyvyttömyys ratkaista aikamme haasteita korvataan elämätietoudella ja -yhteisyydellä, uudella ajalla.

Olemme eläneet 1500-luvulta ns. uutta aikaa, joka on ollut yksi ihmiskunnan historiallinen vaihe antiikin ja keskiajan ohella. Nyt olemme lähestymässä uutta ”uutta aikaa”, joka toivottavasti aloittaa uuden elämäkeskeisen vaiheen ihmiskunnan historiassa ja pelastaa meidät jatkoon.

Ensimmäinen ihmiskunnan elämää määrittänyt auktoriteetti oli luonnonvoimat ja luonto, joka määritti elämisen mahdollisuudet ja selviytyminen oli kiinni kyvystämme sopeutua osaksi luontoa. Toinen auktoriteetti oli yliluonnollinen kaikkivoipainen jumala ja kirkko, joka määritti ihmisen paikan elämässä ja selviytyminen oli kiinni kyvystämme uskoa ja sopeutua kirkon vallan alle. Ja nyt olemme lähestymässä kolmatta auktoriteettia eli elämää ja evoluutiota, joka määrittää sen, miten elämme ja kehitymme ja sopeudumme muuttuviin elinolosuhteisiin laajenevan tietoisuutemme ja sitä ilmentävien maailmankuvien ja arvojen avulla.

Tämän jälkeen ei uutta auktoriteettia enää tule, vaan me olemme itse yhtä kaiken kanssa, jossa olemme yhtä aikaa se mistä olemme tietoisia eli todellisuudesta ja elämästä ja se, mikä on tietoinen eli itse tietoisuus, ja nämä ovat siis yksi ja sama olevaisuus. Elämme yhtä aikaa elämän auktoriteetin ja auktoriteetittomuuden todeksi. Nämä kolmas ja neljäs vaihe ovat yhdessä ”uusi aika”. Uusi aika on siis heräämistä tähän neljänteen vaiheeseen ja juuri sen "historiallisuuden" vuoksi se on niin vaikeaa.

Luonto, uskonto / ihminen, elämä, tietoisuus ja koska kehitys on eksponentiaalista, niin jokainen uusi vaihe on edellistä merkittävästi lyhyempi - satojatuhansia vuosia, tuhansia vuosia, satoja ja kymmeniä vuosia. Tietoisuus on koko ajan ollut pohjalla kaikissa aiemmissa vaiheissa, mutta vasta nyt se yhdistyy elämän auktoriteettiin tavalla, jossa voidaan molemmat elää todeksi ilman "hengen ja materian" välistä dualismia.

Haaste on se, että miten tämän pystyisi sanoittamaan ja tekemään tavoiteltavaksi, jotakin, jolle halutaan "antautua" ja näin voisimme pelastaa itsemme uuteen elämään ja jatkoon lajina.

Elämän auktoriteetin omaksuminen edellyttää itsestä ainakin osittaista luopumista ja tämä avaa siten myös tien tietoisuuden oivaltamiseen kaiken perustana ja siksi uusi aika yhdistää nämä lopulta yhdeksi.

Nyt me elämme vielä toisen vaiheen eli uskonnosta, kirkosta ja ihmisen vallasta irrottautumisen loppuvaiheita, vaikka siltä se ei aina näytäkään. Tiede ja humanismi eli moderni ja postmoderni ovat tätä irrottautumista, kunnes uusi elämän auktoriteetti pistää pelin uusiksi.

1. vaihe Valloita ja alista niin luonto kuin ihminenkin - metsästäjä, heimopäällikkö, sotapäällikkö jne.

2. vaihe Käytä valtaa ja hallitse muita alamaisina - faaraot, keisarit, kirkkoisät, kuninkaat, lääninherrat, diktaattorit, valtioiden päämiehet jne.

3. vaihe Ymmärrä elämää ja elä yhdessä - maailmankansalainen, alueelliset yhteisöt, valistuneet neuvostot, kansankokoukset yms.

1. ja 2. vaihe olivat taistelua luontoa ja ihmistä vastaan, 3. vaihe on elämistä osana elämää ja siihen sopeutumista, ja jossa valta luontoa ja ihmistä kohtaan päättyy. Siksi tämä on ”viimeinen vallankumous”, jossa valta kumoutuu eikä vaihdu toisenlaiseksi vallaksi. David C. Korten kirjassaan The Great Turning kuvaa tätä 6000-vuotisen imperiumin ja miesvallan vaihtumista maailmanyhteisöön ja ”äiti maa” eli elämäkeskeiseen vaiheeseen.

Tässä on myös teesi-antiteesi-synteesi:

§ luonto + ihminen = elämä tai materia + henki = elämä

§ ihminen + elämä = tietoisuus

§ elämä + tietoisuus = olevaisuus

Luonnon vastapainoksi syntyi ihmisten luomat uskonnot, henkisyys, tiede, humanismi, joiden vastapainoksi syntyy elämäkeskeisyys, jonka vastapainoksi syntyy tietoisuus ja lopulta kaikki ovat vain yhtä ja samaa olevaisuutta.

Mikä on uuden ajan sanoma

Nykyiselle menolle on vaihtoehto, me voimme vaihtaa suuntaa, emme ole tuomittuja vääjäämättömään mikä on edessämme, me voimme vielä valita elämällemme uuden elämämyönteisen perustan ja luoda kestävä, vastuullinen, hyvä ja mielekäs elämä kaikille.

Uuden ajan elämäkeskeiset arvot ja maailmankuvat avautuvat meille, kun etenemme nykyisestä modernista ja postmodernista eteenpäin, vaihdamme näkökulmamme itsestä elämään ja alamme elää todellisuudessa ja ratkaisemme haasteemme todellisuudesta käsin, ei uskomuksistamme käsin.

Vaikeus on, että emme voi sovittaa uutta aikaa nykyisiin käsityksiimme ihmisyydestämme, todellisuudesta ja elämästä, vaan meidän on altistettava itsemme uuden ajan "kielikylvylle" ja alettava elää kuin se olisi jo totta. Silloin huomiomme kääntyy elämään ja siitä tulee totta.

Uusi aika tarjoaa uuden elämän paradigman, kuvaa mille perustalle uusi elämäntapamme ja yhteiskuntamme syntyy. Mutta olennaista on järjestys - ensin uudet elämämyönteiset arvot, niiden eläminen todeksi ja sitten luomme yhdessä uuden mahdollisen maailman meille kaikille.

Me olemme luoneet yhdessä aiempien sukupolvien kanssa elämisen- ja maailmanmallin, joka ei ole enää mahdollinen. Olemme velkaa lapsillemme ja tuleville sukupolville, että käännämme suuntaa, lopetamme tuhotyömme ja alamme aidosti elämän elvyttämisen.

Edelleen julkinen keskustelu pyörii nykyisen systeemin sisällä ja sen ongelmissa, vaikka maailma ympärillämme on hajoamassa ja luonto luhistumassa. Olemme lähestymässä kuilun reunaa, mutta vauhtia vain kiihdytetään. Homo Destructivus on elementissään.

Nykyinen systeemi pitää meidät otteessaan luomalla jatkuvasti ongelmia ja niistä käytävää kiistakeskustelua, joka pitää huomiomme näissä ongelmissa ja nykyisessä systeemissä. Emme ehdi pysähtymään edes sen vertaa, että näkisimme tämän.

Me tarvitsemme nyt uutta ihmisyyttä ratkaistaksemme nykyisen maailmamme ja sen perustana olevien todellisuuskäsitysten ja maailmankuvien luomat, erillisyydestä kumpuavat, haasteemme. Jos emme pysty kuvittelemaan toisenlaista maailmaa ja tulevaisuutta, niin saamme sen mitä nyt vastustamme ja mitä vastaan taistelemme. Ei uusi synny vastustamalla nykyistä, vaan luomalla uusi ja keskittymällä siihen.

Tiedämme, että välttääksemme täyden ilmasto- ja ekokatastrofin meidän tulee ajaa fossiilipäästöt nollaan tulevien vuosikymmenten aikana. Tiedämme, että luonnon monimuotoisuus ja elinvoima on vakavasti uhattuna jo nyt. Mitä teemme - täysillä kohti katastrofia. Pähkähullua.

Kestävä vihreä elvytyskin on nyt valjastettu talouden kilpailukyvyn parantamiseen, työpaikkojen luomiseen ja uskoon, että talouskasvun ja kulutuksen avulla voimme ratkaista talouskasvun ja kulutuksen luomat ongelmat. Eikä tässä nähdä edes mitään loogista kuperkeikkaa.

Tai kyllähän me sen näemme ja ymmärrämme, mutta vihreä elvytys on hyvä tarina ja "sumuverho", joiden avulla voimme jatkaa nykyistä tuhoavaa elämäämme ja talouttamme. Kestävä kehitys oli vastaava mantra 80-luvulla, jolla oikeutettiin talouden jatkuva kasvu.

Valitettavasti "hiilivapaasta yhteiskunnasta" on tulossa vastaava mantra, johon keskittymällä voimme unohtaa luonnon elonkirjon radikaalin vähentymisen, joka uhkaa elinmahdollisuuksiamme, jonka aiheuttaa ylikulutuksemme, jota emme halua vähentää.

Emme halua luopua nykyisestä kulutuskeskeisestä, luontoa tuhoavasta ja ilmastonmuutosta aiheuttavasta elämäntavastamme, vaan olemme valmiita kohtaamaan kaiken sen kurjuuden ja kaaoksen, joka meitä uhkaa tulevien vuosikymmenten aikana. Selkeä valinta, vaikka en sitä ymmärräkään.

Mitään muuta johtopäätöstä ei nykytilanteesta voi tehdä. Puhumme kauniisti tulevien sukupolvien ihmisoikeuksista, luontoarvoista ja kuinka ihmeellinen elonkehä, elonkirjo ja elinvoima maapallolla on. Silti jatkamme tuhoa emmekä aio vaihtaa suuntaa vaikka sen pakosta puhummekin.

Ilmastoliike, luonnonsuojelu, rauhanliike, ihmisoikeudet, eläintenoikeudet yms. ─ nämä erillisliikkeet pitäisi saada yhteen, sillä jos emme nyt suojele elämää ja elinmahdollisuuksiamme, niin nuo muut tavoitteet jäävät myös saavuttamatta. Nyt tarvitaan "Elämän puolesta” -liikettä.

Ongelma erillisliikkeissä on, että ne eivät riittävästi haasta ongelmiemme todellisia syitä eli omaa kulutuskeskeistä elämäntapaamme, eriarvoisuutta ylläpitävää taloudellista ja poliittista järjestelmää ja tietoisuutemme merkitystä. Elämän puolesta -liike pureutuu näihin syihin.

Aika on nyt käymässä vähiin ja siksi meidän tulisi keskittyä valistukseen ja toimintaan "ei ketään eikä mitään vastaan, vaan elämän puolesta" ja tekoihin omassa elämässämme ja laajemmin yhteiskunnassa, missä siellä sitten toimimmekin. Vain yhdessä voimme selviytyä.

Aika ei enää riitä siihen, että tuemme, kannatamme ja luomme vain sitä mikä on kestävää ja vastuullista, jos emme samanaikaisesti luovu kestämättömistä ja vastuuttomista tavoistamme, rakenteista ja järjestelmistä. "Hyvän" luominen ei poista riittävän nopeasti "huonoa".

Uusiutuvat energiat ja luonnonsuojelu eivät pelasta meitä, jos emme luovu samanaikaisesti fossiilisista ja luonnon tuhoamisesta. Köyhyys ja väkivalta eivät lopu, jos taloudellista ja sosiaalista eriarvoisuutta ei radikaalisti vähennetä.

Eläinten oikeudet eivät toteudu lisäämällä kasvissyöntiä, jos emme samanaikaisesti lakkaa syömästä ja tappamasta tuotanto- ja villieläimiä. Elämäntapamme ei muutu, jos uskomuksemme hyvästä ja onnellisesta elämästä eivät muutu.

Tietoisuutemme ei vaihdu "itsestä elämään", jos emme ole valmiita luopumaan erillisyydestämme ja näkemään elämäyhteisyytemme. Me emme ehdi siirtyä kestävään ja vastuulliseen maailmaan, jos luomme vain uutta "hyvää", mutta emme samalla poista nykyistä "huonoa". Sekä että.

Miksi korostan niin paljon sitä, että meidän itsemme on ensiksi alettava elää ja toimia siten kuin haluamme muidenkin elävän? Siksi, että vasta kun näin teemme, niin tiedämme, että se on mahdollista ja hyvää elämää - lisäksi se voimaannuttaa meidät toimimaan elämän puolesta.

Kun alamme elää vähemmällä aineellisella kulutuksella ja vähemmän ilmastopäästöjä aiheuttavalla tavalla, niin ihmeitä alkaa tapahtua. Huomiomme ja energiamme alkavat suuntautua pois itsestä, luonto ja elämä alkavat näyttäytyä paljon rikkaampana jne. Alamme elää siinä mitä on.

Elämäkeskeisyys luo uuden maailman

2. valistuksen ajan aloittava uuden ajan elämänfilosofia ja sen "todellisuustietoisuuteen ja elämäyhteisyyteen" perustuva luottamus elämään lupaa meille ”itsestä, luodusta omakuvasta" ja nykyisestä elämäntavastamme luopumisesta palkkioksi hyvän ja mielekkään elämän tässä ja nyt.

Uuden ajan elämänfilosofia määrittää elämäkeskeisesti ja tietoisesti suhteen itseemme, toisiimme ja luontoon - elämään ja sen elinvoimaan tavalla, joka mahdollistaa ihmiskunnan tarinan jatkumisen ja itsellemme hyvän ja mielekkään elämän. Uusi aika on uuden ihmisyytemme alku.

Uuden ajan elämänfilosofia tarkoittaa sitä, että näemme todellisuuden sellaisena kuin se on, elämme siinä mitä on ja toimimme sen mukaan ja ymmärrämme, että olemme yhtä ja samaa elämää kuin muukin luonto ja sen eliölajit. Näkökulmamme todellisuuteen vaihtuu itsestä elämään.

Kun elämme siinä mitä on, niin tunne, että jotakin puuttuu, häviää. Kaikki on siksi hyvin ja se mitä on riittää. Silloin hankimme vain sen mitä todella tarvitsemme, kun tämän tarpeen huomaamme. Siksi kulutuksemme pienenee ja keskittyy vain välttämättömään ja tarvittavaan.

Kun elämme siinä mitä on, niin huomiomme ja energiamme on siinä mitä on eikä huomiomme ja energiamme huku jatkuvaan ajatusvirtaan, menneen tai tulevan pohtimiseen, ellemme niin halua varta vasten tehdä. Olemme tehokkaita siinä mitä teemme tai emme tee. Elämme tässä ja nyt.

Uuden ajan elämänfilosofia on monesti hankala ymmärtää, koska sitä ei voi sovittaa nykyiseen näkemykseemme itsestämme ja elämästä. Se ei avaudu nykyisestä käsin, vaan vasta kun siitä tulee totta omassa tietoisuudessamme, kun elämän näkökulma korvaa erillisen itsen näkökulmamme.

Uuden ajan elämänfilosofia puhuttelee jotakin syvällä itsessämme, kun avaudumme sille hiljaisuudessa ja avoimesti. Erillinen itse, joka yrittää sitä järjellä ymmärtää ja kokee sen hankalaksi, ei ole todellinen ihmisyytemme, se ei ole se mikä uuden ajan sanoman "kuulee".

Uusi aika on elämänfilosofina haastava ja vaatii lähes kaiken totutun ja itsemme uudella tavalla näkemistä, mutta haastava on ihmiskuntaamme uhkaava ilmastonmuutos ja ekokriisikin. Ne vaativat lähes koko elämämme uudelleen arviointia, jos aiomme selvitä edes kohtuullisesti.

Uuden ajan ydin

Me kuvaamme kaikkea sitä uutta ja hyvää mitä nyt pitäisi tapahtua ja tehdä, jotta selviytyisimme, erillisen itsen kontekstissa ja näkökulmasta. Sitä kuinka meidän pitäisi kehittyä, laajentaa näkökulmaamme, tehdä elämäntapamuutoksia jne. Loputon määrä ”pitäisi”.

Uuden ajan näkökulmasta ratkaisu on yksinkertainen ja helppo. Kun erillinen itse vaihtuu elämään, niin asiat tapahtuvat lähes itsestään, alamme toimia uudella tavalla jne. Erillisen itsen ei tarvitse kehittyä tai muuttua, koska sitä ei enää ole. Tietoisuutemme laajenee, mutta itsen tietoisuus ei laajene, koska se on vain ajatus.

Ilman näkökulman vaihtamista ja vaihtumista itsestä elämään, olemme jatkuvassa tarpeessa tehdä sitä ja tätä, jotta selviytyisimme, kun taas elämän kautta eläessämme näin tapahtuu itsestään ja on paljon helpompaa.

Jos emme pysähdy, hiljenny ja anna tämän muutoksen itsestä elämään tapahtua, niin emme pääse eteenpäin. Itse ei tule meitä pelastamaan, vain elämä ja sen ottaminen elämämme perustaksi voi sen tehdä.

Tämä on uuden ajan ydin.

Elämänsuojelu on ihmisyytemme ydintä

Heikompiosaisista, luonnosta ja elämämme edellytyksistä huolehtimisen tulee olla ihmisyytemme ydintä ja koskea meitä kaikkia. Ilman tämän tunnistamista ja tunnustamista emme tule selviytymään. Kaiken elämän suojelu on edellytys ja tie tulevaisuuteen, joka on mahdollinen.

Elämänsuojelu ei voi eikä saa olla jotakin mitä teemme, jos siihen on varaa, kiinnostusta tai kun ehdimme muilta toimiltamme, vaan sen tulee olla perusta, jolle rakennamme kaiken sen mitä teemme, miten elämme ja toimimme yhdessä. Silloin elämällämme on hyvä ja vankka perusta.

Elämäkeskeinen elämänsuojelun näkökulma luo uuden suhteen itseemme, toisiimme, luontoon, kaikkeen. Se hävittää ristiriidan itsemme, toistemme ja luonnon väliltä, koska se paljastaa, että olemme samaa elämää ja, että vain yhdessä voimme selviytyä edessämme olevista haasteista.

Elämänsuojelua ei pidä antaa minkään puolueen, eturyhmän, uskonnon tai minkään muunkaan tahon etuoikeudeksi tai supistaa se vain jonkun näistä asiaksi ja agendaksi. Elämänsuojelu on ihmisyytemme perusta ja perustelu ja se kuuluu meille kaikille. Sen tulee olla yhteinen asiamme.

Elämäkeskeisen suhteen oivallettuamme ja tehtyämme siitä elämämme uuden perustan, niin luottamus, rohkeus ja voima elää, niin kuin meidän nyt tulee elää, herää ja elämästämme tulee uuden elämäntavan ja yhteiskunnan mielekästä tekemistä yhdessä toistemme kanssa.

Elämä on hyvän elämän ainoa lähde

Parasta luonnonsuojelua ei ole se mitä teet, vaan se mitä jätät tekemättä. Ei luontoa tarvitse suojella. vaan lopettaa sen tuhoaminen ja jättää se rauhaan. Luonnonsuojelu luo valheellista mielikuvaa siitä, että pystyisimme luontoa suojelemaan, paikallisesti kyllä, mutta isossa kuvassa tuhoaminen on vain kiihtynyt. Luonnonsuojelu on "lohturuokaa", kun emme halua kohdata todellisuutta ja lopettaa tuhoamista.

Me olemme luoneet erillistä ihmisen keinotekoista maailmaa, joka ei ole perustunut luonnon arvostamiselle ja kunnioittamiselle, vaan sen julmalle hyväksikäytölle ja kaatopaikkana pitämisenä ja nyt alamme maksaa siitä kovaa hintaa. Olemme tuhonneet luontoa ja itseämme.

Me olemme samaa elämää kuin muukin luonto. Voimme pysyä hengissä ja elää hyvää ja mielekästä elämää vain, kun tunnistamme ja tunnustamme kaiken elämän itseisarvon ja elämme sopusoinnussa luonnon ja itsemme kanssa. Elämä on hyvän elämän ainoa lähde.

Olemme menettäneet herkkyyden elämälle ja sen kokemiselle: linnunlaulu aamusella, kärpänen katossa, tuoksu mullan ja tuulen, maku makean mansikan. Ei elämäniloa ja herkkyyttä voi luoda, sille pitää antautua.

En usko, että löydämme taloudellista, teknologista, poliittista, yhteiskunnallista tai muutakaan ratkaisua aikamme haasteisiin ja ongelmiin ennen kuin löydämme itsemme elämästä ja elämänä. Tarvitsemme tämän tiedostamista ja siihen heräämistä yksilöinä ja yhteisöinä.

Meidän tulee löytyy uusi elämämyönteinen, -iloinen ja -keskeinen suhde omaan itseemme, toisiimme ja kaikkeen elämään ja ratkaista näin ristiriita itsemme, toistemme ja luonnon välillä, joka on johtamassa nyt elämään, jota kukaan ei todellisuudessa halua.

Vastustaminen ei luo uutta

Vaikka vastustaminen on nykyisin muodissa ja vastustamisen kohteita on runsaasti, niin se on kuitenkin haitallista. Se tekee elämästämme negatiivisuuteen keskittyvää, mikä ei ole meille hyväksi. Vastustamisemme kiinnittää huomiomme vastustamiseen ja vie energiaamme muulta. Vastustaminen sulkee meidät pois todellisuudesta.

Todellisuuden kohtaaminen vapauttaa energiamme siihen, mitä oikeasti haluamme tehdä ja edistää elämässämme. Vastustus on pakoa elämästä, jota haluaisimme elää. Todellisuuden kohtaaminen on irtiotto todelliseen elämään.

Kun vastustamme jotakin, niin se kohdistaa huomiomme siihen ongelmaan mitä vastustamme, ei tarvitsemaamme ratkaisuun. Se palvelee vain sitä mitä vastustamme, se antaa sille tarvitsemansa vastavoiman, joka pitää sen voimissaan.

Vastustaminen vie energiaa muutokselta ja sen tekemiseltä. Se vie meidät pois tästä hetkestä, siitä mitä on. Se aiheuttaa tyytymättömyyttä ja ahdistusta. Vastustaminen tekee elämästämme jatkuvaa kamppailua, ei itse muutos. Vastustamalla ylläpidämme ja voimistamme vain sitä mitä vastustamme, estämme muutoksen ja teemme elämästämme kurjaa.

Kun lopetamme vastustamisen, niin energiamme ja huomiomme vapautuvat ja voimme suunnata ne ratkaisuun, sen edistämiseen ja elämään siinä mitä on, todellisuuteen. Vastustamisen lopettaminen mahdollistaa muutoksen ja hyvän elämän. Vapaus on vastustamisen poissaoloa.

Kun emme hukkaa energiaamme ja huomiotamme vastustamiseen, niin silloin energiamme ja huomiomme on siinä mitä on, elämässä. Silloin energiamme ei häviä, vaan sitä tulee lisää ja alamme nähdä elämää laajemmin, avoimemmin ja positiivisemmin. Negatiivisuus häviää ja tilalle tulee elämänilo, joka kumpuaa suoraan elämästä ja sen elinvoimasta. Silloin elämä on elämää eikä sen vastustamista.

Ilmastonmuutos on ihmisyytemme kriisi

Ilmastonmuutos ei ole taloudellinen, teknologinen tai yhteiskunnallinen ongelma, joka niiden avulla voidaan ratkaista, vaan syvälle ihmisyyteemme menevä haaste, joka haastaa sen miten olemme tottuneet elämään ja toimimaan yhdessä ja miten näemme itsemme, toisemme ja elämän.

Me emme löydä tietä ulos jatkuvasti pahenevista ongelmistamme, jos emme vaihda näkökulmaa itseemme, toisiimme ja elämään elämäkeskeisiksi. Silloin katsomme ja näemme todellisuuden ja maailman "elämän ja evoluution silmin", ei itsestä ja omasta luodusta todellisuudestamme käsin.

Kun katsomme "elämän silmin", elämme todellisuudessa kiinni, niin silloin näemme sen mitä pitää tehdä ja löydämme myös uusia sellaisia ratkaisuja, jotka luodulle omakuvallemme ovat mahdottomia, koska ne haastavat juuri tämän "itsemme". Ratkaisu elämäämme löytyy elämästä.

Ei ketään eikä mitään vastaan, vaan elämän puolesta. Silloin huomiomme ja energiamme on ratkaisussa, elämämme on mielekästä, luovaa ja aitoa tekemisen ja elämisen riemua ja muutoksista ja muuttumisesta tulee elinvoimamme ja elämää eteenpäin vievä voima. Me olemme evoluutio.

Valinta elämän puolesta

Kun teemme valinnan "elämän puolesta" ja jätämme nykyisen elämän taaksemme, niin se aiheuttaa luopumisen tuskaa ja surua, sillä jätämmehän taaksemme sen mille olemme elämämme aiemmin rakentaneet. Meidän tulee tämä suru ja tuska kohdata ja kokea, jotta pääsemme eteenpäin.

Hyvästien jälkeen suuntaamme tulevaan ja sen tekemiseen todeksi. Toimimme uuden mahdollisen maailman ja elämäntavan puolesta ja tämä tuo uuden merkityksen ja tarkoituksen elämäämme. Näemme, että kyse ei olekaan luopumisesta, vaan uuden löytämisestä ja aidosta elämänilosta.

Kun teemme valinnan "elämän puolesta,", elämämme saa aivan uuden suunnan, perustan ja perustelun, joka voimaannuttaa meidät elämämyönteiseen ja terveeseen elämään ja toimimaan myös muiden hyvän elämän puolesta kaikessa mitä teemmekin.

Jos olemme aidosti elämänsuojelijoita ja haluamme jättää tuleville sukupolville maan ja maailman, joka on elämisen arvoinen - ja itsellemme jo nyt - niin pitää tehdä merkittäviä elämäntapamuutoksia omassa elämässämme ja poliittisissa teoissa. Nyt ei vähempi riitä.

Mitä luonnon elonkirjon etusijalle laittaminen tarkoittaisi meillä?

Avohakkuiden lopettamista, hakkuiden vähentämistä merkittävästi ja metsien ennallistamista, soiden energiakäytön lopettamista ja ennallistamista, vesistöjen ja jokien ennallistamista, maatalouden ravinnekuormituksen reilua vähentämistä rannikolla ja vesistöjen äärellä, teholihatuotannon ja turkistarhauksen lopettamista, fossiilienergian käytön nopeaa vähentämistä, energiansäästöä ja uusiutuvien lisäämistä, riistokantojen palauttamista luonnollisimmiksi eläinekosysteemeiksi, kaupunkipuistojen ja muiden ruohoalueiden muuttamista niittyvaltaisiksi ja monimuotoisimmiksi, tuholaismyrkkyjen ja muiden torjunta-aineiden radikaalia vähentämistä, kaivostoiminnan ja sen aiheuttamien ympäristöhaittojen merkittävää vähentämistä, luonnonsuojelualueiden ja kansallispuistojen lisäämistä jne. Näillä päästäisiin jo pitkälle luonnon elonkirjon palauttamisessa. Alentaisi luonnollisesti meidän luontorasitustamme ja elintasoa.

Mitä luonnon elonkirjon etusijalle laittaminen tarkoittaisi omassa elämässämme?

Lomalentämisen lopettamista, kotimaan matkailua, autoilun vähentämistä käyttämällä julkisia, lyhyillä matkoilla korvaamista kävelyllä ja pyöräilyllä, pikamuodista ja muusta kertakäyttötavarasta luopumista, lihansyönnin vaihtamista kasvis- ja vegaaniseen ravintoon, tavaroiden yhteiskäyttöä ja lainaamista, velaksi elämisen lopettamista, työajan vähentämistä ja vapaa-ajan lisäämistä, harrastusten vaihtamista rakennetuista liikuntapaikoista ulos ja vuodenaikojen mukaisiksi, mielekkään tekemisen lisäämistä, jossa voimme toteuttaa itseämme luontaisesti, turhasta ja vahingollisesta kulutuksesta luopumista ja ennen kaikkea nauttimista luonnosta, vuodenajoista ja elämästä. Elämäniloa ja nautintoa elävästä elämästä eikä kuolleesta tavarasta.

Kun elämä riittää

Rakkaus luontoon ja elämään syntyy, kun oivallamme olevamme samaa elämää kuin kaikki muukin elämä ja luovumme omasta erillisyydestämme, joka pitää meitä erillään elämästä. Aito luontorakkaus ei synny erillisyydessä, vaan elämäyhteisyydessämme.

Erillisyydessä eläessämme nautimme luonnosta kokeaksemme jonkin erityisen luontokokemuksen tai -elämyksen, mutta elämäyhteisyydessä eläessämme elämä on nautinnollista itsessään ja sellaisenaan eikä vaadi mitään erityistä luontokokemusta tai -elämystä. Elämä riittää.

Kun elämä riittää tuottaakseen meille nautittavan elämän, niin silloin myös muut elämän korvikkeet ja niiden tarve häviävät, emme tarvitse niitä enää. Silloin kulutuksemme on vain sitä mikä on välttämätöntä ja tarpeellista, mutta muuten se ei saa huomiotamme tai energiaamme.

Elämäyhteisyydestä syntyvä luonto- ja elämärakkautemme on se mitä nyt tarvitsemme. Silloin monet nykyiset haasteemme ratkeavat kuin itsestään, kun kiinnitämme huomiomme ja energiamme elämään, silloin elämme "siivosti ja sovussa", koska se mikä on "lähellä ja tärkeää", on elämä.

Alkuperäisessä luonnossa ja erityisesti suolla kulkiessa on ikuisuuden ja valmiin tunne läsnä, eikä ole kiire mihinkään. Kaupungissa on väliaikaisuuden ja keskeneräisyyden tunne läsnä ja aina kiire jonnekin. Me tunnistamme aidon ja alkuperäisen, siellä tunnemme olevamme kotona.

Lapin puuttomalla tunturin laella kulkiessa, kun tuuli tuivertaa, näköala on esteetön eikä ketään muuta ole paikalla, tuntee olevansa yhtä kaiken kanssa ja läsnä elämälle tavalla, jonka saman saavuttaa vain hiljaisuudessa, kun itse on hävinnyt. Me olemme elämä itse.

Voimme kokea saman elämäyhteisyyden, ikuisuuden ja läsnäolon tunteen, jonka koemme koskemattomalla suolla tai tunturissa kulkiessamme, kun oivallamme, että kokemamme erillisyys on vain opittua ja jota ei ole muualla kuin ajatuksessa ja uskomuksessa, että olemme erillisiä.

Elämänsuojelijan ”uskontunnustus”

Elämänsuojelijan "uskontunnustus" ”elämän puolesta, ei ketään eikä mitään vastaan” ei tarvitse pyhiä tekstejä, idän mystiikkaa, tiedettä tai humanismia sitä selittämään. Löydämme sen elämästä, kun luovumme erillisyydestämme ja tunnustamme elämäyhteisyytemme muun elämän kanssa.

Jos emme tunnista, että "teemme kuolemaa" ja tunnusta, että "teemme sen itse", niin jatkamme itsepetostamme ja ajaudumme maailmaan, jota kukaan ei halua. Meidän on tunnistettava elämäyhteisyytemme muun elämän kanssa ja pelastettava itsemme muun elämän kanssa. Yksin emme selviä.

Kauniit puheet eivät riitä. On tehtävä konkreettisia tekoja omassa elämässämme ja poliittisessa toiminnassa. Emme voi piiloutua sen taakse, että ilmastopäästöjen tai luonnon elonkirjon vähenemisen torjunta olisi vaikeaa tai monimutkaista. Ei se ole, ellemme niin halua sen olevan.

Elämänsuojelija elää vähällä aineellisella kulutuksella ja luontorasituksella, vaikka siihen ei olisikaan tarvetta ilmastonmuutoksen tai elonkirjon vähenemisen takia, koska se on hyvää ja mielekästä elämää. Se ei siis ole luopumista, vaan elämäniloa tuottavaa osallisuutta, siksi. Selviytymisestä tulee tehdä kaikkia yhdistävä tekijä niin meillä kuin muuallakin, jotta onnistumme.

Me emme ratkaise vakavia elämäämme uhkaavia ongelmiamme, jos tavoitteena ei ole selviytyminen yhdessä. Kukaan ei voi selviytyä yksin tai varmistaa vain oman ryhmänsä selviytymistä. Me olemme tässä yhdessä ja vain yhdessä voimme tästä selviytyä. Vastakkainasettelun aika on ohi.

Olemme erilaisia, meillä on erilaisia arvoja ja mielipiteitä, haluamme eri asioita ja haluamme elää omalla tavallamme. Mutta tämä ei saa olla syy vastakkainasettelulle tai toistemme voittamiselle. Meidän tulee nähdä nyt yhteinen ihmisyytemme ja halumme elää ja keskittyä siihen.

Itsekeskeisyytemme saa virtaa kilpailusta ja taistelusta omamme todistamiseksi oikeaksi ja hyväksi ja muiden vääräksi ja pahaksi. Elämäkeskeisyydessä eläessämme saamme virtaa kilvoittelusta ja yhteisestä tavoitteestamme ja elämän omasta elinvoimasta ja halustamme elää.

Nyt on elämänsuojelun aika

On niin paljon oikeutettua ja tarpeellista korjattavaa nykyisessä systeemissä ja siinä kuinka kohtelemme toisiamme, että emme ehdi korjaamaan sitä mikä meitä uhkaa koko ihmiskuntana. Nämä pitäisi saada yhdistettyä Elämän puolesta -liikkeeksi, jotta voimme säilyttää ihmisyytemme.

Luotan siihen, että kun me tavalliset ihmiset oivallamme elämän puolesta -asenteen ja alamme vaatia itseltämme, toisiltamme kuin päättäjiltäkin todellisia ratkaisuja, niin suunta kääntyy. Kun yleinen ajanhenki vaihtuu elämän ja tulevaisuuden puolelle, niin muutos käynnistyy.

Elämän ja tulevaisuuden puolesta toimiminen pitää saada näkyväksi. Jokainen voi luoda oman elämän puolesta -juttunsa, jossa jokin itselle tärkeä teema, ja ryhmän sitä tukemaan ja pitämään ääntä. Jokainen voi valita miten edistää elämän ja tulevaisuuden asiaa. Tyyli on vapaa.

Jos emme korjaa sitä mikä on perustavalla tavalla rikki elämän- ja maailmanmallissamme, niin muutkaan ihmisyystavoitteemme eivät toteudu. Nyt on löydettävä yhteinen "ihmisyytemme sävel ja laulu".

Meidän tulee yhdistää ihmisyytemme puolustaminen eriarvoisuutta ja vallankäyttöä vastaan elämämme perustan turvaamiseksi tapahtuvaan luonnonsuojeluun.

Nyt on elämänsuojelun aika. Meidän tulee nyt ottaa vastuu elämästä ja tulevaisuudesta, "tulla ulos kaapista" ja tunnustaa "Olen elämänsuojelija ja ylpeä siitä." Se on vapauttavaa ja päätös, joka määrittää koko elämäämme eteenpäin. Nyt on oltava rohkeasti "elämän puolesta, ei ketään eikä mitään vastaan".

"Halun suojella kaikkea elämää" edistämiseksi meidän tulee pitää ääntä ja tehdä työtä sen eteen. Oma esimerkki on paras tapa siihen ja sen kertominen muille. Pitää julkisesti tunnustaa olevansa elämänsuojelija ja näyttää, että elää sen mukaisesti. Ei pidä enää pettää itseään.

Elämän silmin

Kun katsomme maailmaa "elämän silmin", niin näemme sen mitä teemme itsellemme, toisillemme ja luonnolle, mutta myös kaiken sen mikä on kaunista, hyvää ja elämää täynnä, mahdollista. "Elämän silmin" katsoessamme uhat muuttuvat mahdollisuuksiksi ja näemme tien uuteen elämään.

Kun katsomme itseämme, toisiamme ja luontoa "elämän silmin", niin näemme kaiken olevaisuuden kauneuden. Kauneus on elämän harmonian näkemistä ja kokemista kaikessa ja myös vahva tunne, että olemme yhtä ja samaa elämää ja elämänvirtaa. "Elämän silmin" katsoen olemme aina kotona.

Meidän tulisi valita ja olla nyt "elämän puolella" ja nähdä itsemme, toisemme ja maailmamme "elämän silmin". Meidän tulisi nyt ylittää itsemme ja nähdä elämäyhteisyytemme kaiken elämän kanssa. Silloin uhat ja haasteet muuttuvat mahdollisuuksiksi ja löydämme tien uuteen elämään.

Elämän puolesta ja elämän silmin

Olemme vieraantuneet siitä mikä pitää meidät hengissä. Meillä ei ole enää kosketuspintaa luontoon mistä ruokamme ja kaikki tavaramme tulevat. Olemme erillistäneet itsemme elämästä ja nyt maksamme siitä kovaa hintaa. Meidän on löydettävä yhteytemme elämään, jos haluamme elää.

Meidän on ajateltava koko elämämme uudestaan ja vaihdettava onnellisuuden ja paremman elämän etsimisemme kuolleesta tavarasta elävään elämään. Saamme itsellemme hyvän ja mielekkään elämän ja samalla ratkaisemme meitä uhkaavaa ekokatastrofia. Kaksi hyvää yhdellä päätöksellä.

Meidän tulee löytää itsemme elämästä itsestään ja nähdä elämäyhteisyytemme kaiken elämän kanssa ja osallisuutemme ja vaikutuksemme siihen. Kun luonto, sen elonkirjo ja -voimaisuus ovat oman elämämme perusta, niin silloin luonnollisesti suojelemme elämää eli itseämme.

Ei pidä surra ja ahdistua siitä, että elämäntapamme on loppumassa, vaan oivallettava, että edessämme on mahdollisuus elämäiloisempaan ja luonnollisempaan elämään. Se luo optimismin ja toivon elämäämme ja rohkeuden ja voiman uuteen ja sen elämiseen todeksi tässä ja nyt.

"Elämän puolesta" on tekoja omassa elämässämme ja toimintaa elämän puolesta siellä missä olemmekin ja vaikutamme. "Elämän puolesta" on perusta ja lähde, josta tarvittavat tekomme ja toimintamme kumpuavat - ne kumpuavat elämästä.

Löytääksemme uuden elämämyönteisen ja -iloisen suhteen ja asenteen itseemme ja oman elämämme perustaksi, meidän tulee pysähtyä ja kohdata todellisuus sellaisena kuin se on. Silloin elämä paljastaa meille itsensä todellisena itsenämme.

Miten saamme elämäkeskeisyyden elämämme perustaksi

1) Koemme elämäyhteisyyden läsnäolon tilassa ja teemme valinnan ottaa se elämämme perustaksi tai

2) etenemme elämäkeskeiseen maailmankuvaan ja tietoisuuteen, jolloin se on todellisuutemme.

Kun elämän kokemisemme (tietoisuuden tila) laajenee elämäkeskeiseksi, vaikka todellisuuden tulkintamme (tietoisuuden taso eli maailmankuva) olisikin edelleen maailmankuvamme mukainen, voimme kokea itsemme osana elämää, vaikka sanoitamme sen oman maailmankuvamme kielellä.

Silloin voimme korvata elämämme perustana oleva "maailmankuvamme totuus" esim. ulkoinen "korkeampi" auktoriteetti elämän auktoriteetilla (traditionaalinen), ulkoinen objektiivinen todellisuus elämän todellisuudella (moderni) ja ihmisoikeudet elämänoikeuksilla (postmoderni).

Tämä edellyttää, että teemme tietoisen valinnan ja annamme kokemamme elämäyhteisyyden vaikuttaa kaikkeen mitä teemme ja miten maailmaa arvioimme, tulkitsemme ja kuvaamme, emmekä anna tämän tulkinnan erottaa meitä siitä, vaikka emme sitä aina kokisikaan.

Me voimme kokea elämäyhteisyytemme, kun pysähdymme, hiljennymme ja annamme ajatustemme olla sellaisenaan, kunnes ne lopulta loppuvat. Silloin tässä hiljaisuudessa koemme, että olemme läsnä kaikelle mitä on, me olemme läsnä oleva tietoisuus, elämä, jossa kaikki on ja tapahtuu.

Vaikka tämä hiljaisuus, läsnäolo ja elämäyhteisyyden kokemuksemme onkin usein vain hetkellinen ja kadotamme sen arjessamme, voimme ottaa sen elämämme kantavaksi voimaksi ja perustaksi. Teemme tietoisen valinnan, koska tiedämme elämäyhteisyytemme olevan totta.

Kun etenemme elämäkeskeiseen maailmankuvaan ja tietoisuuteen osana luonnollista kehitystämme, niin silloin elämäyhteisyydestämme tulee luonnollista ja kestävää, eikä se enää vaadi "hiljaisuutta" ollakseen kokemamme ja näkemämme todellisuus. Tätä kutsun ”uudeksi ajaksi”.

Voimme saada elämäkeskeisyyden elämämme perustaksi siellä missä olemme juuri nyt: tietoisuuden tilamme nousee ja teemme valinnan tai etenemme ”uuteen aikaan”. Molemmat vaativat itsemme haastamista ja luottamusta avautuvaan mahdollisuuteen luoda uusi perusta elämällemme.

Kun elämäkeskeisyys on elämämme keskus, niin keskitymme siihen mikä meitä yhdistää, emme siihen mikä meitä erottaa. Kun erillisyys on poissa ja elämäyhteisyys läsnä, haemme yhteisiä ratkaisuja ja yhteistä tulevaisuutta. Silloin elämän etu on oma etumme.

Se miten näemme itsemme, toisemme ja luonnon, määrittää sen miten kohtelemme itseämme, toisiamme ja luontoa. Kun näemme itsemme ja toisemme osana luonnon ja elämän yhteistä elinvoimaa, niin silloin emme kilpaile ja eriarvoista toisiamme, vaan toimimme yhdessä ja yhdenvertaisina.

Me olemme osa elämää, vaikka ajatus erillisyydestämme yrittääkin toisin todistaa. Me olemme elämää ilmentävä tietoisuus, ei se "itse", jonka olemme ajatuksin ja uskomuksin itsellemme luoneet. Vaikka luovumme erillisyyden ajatuksesta, niin tunto itsestämme säilyy, se ei muutu.

Monesti uskomme, että kun vaihdamme elämämme keskuksen itsestä elämään, niin luovumme itsestämme tai me häviämme johonkin. Mutta näin ei käy. Me olemme aina olleet osa elämää ja tunnemme tämän itsenämme, mutta emme ole tiedostaneet, koska ajatus itsestä ei voi sitä tunnistaa.

Oivallamme itsemme elämänä, kun tiedostamme erillisen itsemme, erillisyytemme vain ajatuksin luoduksi omakuvaksi, ei todelliseksi. Hiljentyminen paljastaa tämän, koska silloin ajatusta itsestä ei ole ja huomaamme, että emme ole hävinneet, vain ajatus itsestä on hävinnyt.

Tarvitsemme elämäyhteisyyttä ja elämänsuojelua

Tahdomme lisää taloutta, vaikka luonto tuhoutuu, ilmastonmuutos etenee, varallisuus kasautuu harvoille, toimeentulovaikeudet lisääntyvät, terveytemme on uhattuna, huomisen elannosta emme voi olla varmoja, lastemme tulevaisuus on uhan alla ... jokin tässä on pahasti pielessä.

Kannatamme talouskasvua kaikista ongelmista huolimatta, koska odotamme ja toivomme, josko jonakin päivänä olemme tarpeeksi varakkaita ja elämämme turvattua. Vaikka tiedämme, että tämä ei ole kaikille mahdollista, mutta jos kuitenkin osuisi omalle kohdalle. Siksihän lottoammekin.

Toivomme, että olemme voittajien puolella ja uhat eivät osu omalle kohdallemme, että vaikka muu maailma ajautuu sekasortoon ja ihmisiä kuolee, niin ei osu omalle kohdallemme, että vaikka luonto tuhoutuu ja tulee kuumaa ja vaarallista, niin me olemme edelleen suojassa, koska....

Pelaamme nyt "talouslottoa", jossa ei ole enää voittajia, vaan paljon häviäjiä. Se on pelin säännöissä määritelty näin.

Uuden ajan elämäkeskeisen näkemyksen ytimessä on elämänsuojelu, koska vain siten voimme varmistaa luonnon elinvoiman, elonkirjon ja ekosysteemipalvelut, joista olemme itse täysin riippuvaisia. Ilman elinvoimaista luontoa, emme selviä. Talous tai teknologia ei meitä pelasta.

Puheet ja hyvät aikomukset ovat turhia, jos emme vaihda elämämme keskeistä prinsiippiä taloudesta ja kulutuksesta elämänsuojeluun. Elämänsuojelu on valinta ja päätös, joka meidän on nyt tehtävä. Nykyinen elämäntapamme ei päätöstä tarvitse ja tiedämme mihin se johtaa.

Meidän on ajateltava koko elämämme uudestaan ja vaihdettava onnellisuuden ja paremman elämän etsimisemme "kuolleesta tavarasta" elävään elämään. Saamme itsellemme hyvän ja mielekkään elämän ja samalla ratkaisemme meitä uhkaavaa ekokatastrofia. Kaksi hyvää yhdellä päätöksellä.

Luonnollinen yhteys itseemme, toisiimme ja luontoon tarkoittaa lyhyesti sitä, että koemme olevamme yhtä ja samaa elämää kuin muutkin. Koemme elämäyhteisyyttä, osallisuutta ja yhteenkuuluvuutta kaiken elämän kanssa.

Ilman elämäyhteisyyden oivallusta erillisyyden kokemuksemme luo erillisen itsen, joka pelkää kuolemaa, mutta myös elämää, sitä mitä on, ja siksi haluaa jatkuvasti jotakin lisää turvatakseen tätä itseä. Mutta itse on vain ajatus, elämäyhteisyys ja elämä on todellisuutta.

Luonnollisen yhteyden puuttumisen luoma erillisyyden kokemuksemme on luonut meille tyhjyyden tunteen, jota pyrimme täyttämään ulkoisella kulutuksellamme siinä kuitenkaan onnistumatta kuin väliaikaisesti ja lyhyen aikaa. Tyhjyyden tunne palaa ja jatkamme kulutustamme.

Todellisuustietoisuus ja elämäyhteisyys ovat uuden ihmisyytemme ydin, näemme todellisuuden sellaisenaan ja tietoisuutemme on yhtä sen kanssa, näemme ja koemme itsemme osana elämää ja sen elinvoimaa, olemme yhtä todellisuudessa ja elämässä, erillisyytemme on päättynyt.

Lopulta tämä on hyvin yksinkertainen asia. Me joko sopeudumme luonnon ekologisiin rajoihin tai kuolemme lajina pois. Emme pysty elämään ilman elinvoimaista luontoa - kun tuhoamme sitä, tuhoamme itseämme.

Pelko oman menettämisestä estää vapauden

Pelko oman hyväosaisuutensa menettämisestä on monesti niin suuri, että sitä pitää "torjua" heikentämällä huono-osaisten elämää ja syyllistämällä heitä huono-osaisuudestaan. Terveempi reaktio olisi auttaa huono-osaiset pois huono-osaisuudestaan, jolloin pelko häviäisi.

Kun tunnustamme olevamme samaa elämää muiden ja luonnon kanssa, niin meidän ei tarvitse puolustaa omaa erillisyyttämme ja erityisyyttämme, jotka olemme uskomuksissamme itsellemme luoneet. Silloin vapaudumme arvostamaan ja kunnioittamaan toisiamme ja luontoa kuin itseämme.

Me elämme samalla maapallolla ja elämme samasta elämän lähteestä, jonka luonto ja sen elinvoimaisuus meille tarjoavat. Kaikella luonnolla, ja meillä sen osana, on yhtäläinen ja itseisarvoinen oikeus elää ja nauttia tästä elämän lähteestä kumpuavasta elinvoimasta. Se on yhteistä.

Kun pelko minkä tahansa "oman" menettämisestä määrittää elämäämme, emme pysty elämään vapaana ja vapaasti, koska pelkomme luo koko ajan uhan sen menettämisestä ja uhkaa näin itseämme. Kun luovumme "omamme puolustamisesta", pelkomme häviää ja elämä ja kaikki siinä ovat itseämme.

Tarvitsemme nyt elämäkeskeistä näkökulmaa

On vaikea katsella sivusta, kun lastemme tulevaisuus pilataan ja muualla maailmassa kärsimys ja kuolemat lisääntyvät, emmekä tee riittävästi asian eteen, vaan jopa kiihdytämme tuhoa. Pyrkimys vaikuttaa tämän estämiseksi tuo hetken helpotuksen, vaikka vaikutus vähäiseksi jääkin.

Itselleni ilmasto- ja ekoliike on "elämän puolesta, ei ketään eikä mitään vastaan". Kaikki, jotka ovat valmiita toimimaan tulevaisuutemme eteen, ovat tervetulleita mukaan. Vastustaminen, nykyisyyden puolustaminen eivät johda mihinkään, viivästyttävät vain tarpeellisia tekoja.

Me odotamme nyt muutosta sieltä mistä sitä ei ole tulossa - politiikka, talous, teknologia. Muutos tulee kun me tavalliset ihmiset alamme elää ja toimia uudella tavalla omassa arjessamme. Hidas tie, mutta varma.

Isot todelliset muutokset ovat aina tulleet vallitsevan poliittisen systeemin ulkopuolelta edelläkävijöiden toimesta, jonka jälkeen sitten massat ovat tulleet mukaan ja muuttaneet systeemin ja koko elämäntavan. Pienten ihmisten pienet teot yhdessä tekevät muutoksen.

Kyse on pohjimmiltaan elämäkeskeisen näkökulman ottamisesta itse- ja ihmiskeskeisen näkökulman, joka korostaa taloutta, kulutusta, teknologiaa yms., sijaan. Kyse on tietoisuutemme laajentumisesta "itsestä elämään" ja se luo uudet arvot, maailmankuvan ja elämäntavan.

Oma elämä mahdollisimman kestäväksi, ei äänestetä niitä, jotka ovat muutosta vastaan, toimitaan itse muutoksen eteen ja pidetään ääntä muutoksen puolesta. En näe muutoksen tulevan nykyisen systeemin sisältä käsin, joten yhdessä pitäisi luoda uusi elämäntapa ja tapa toimia yhdessä.

Elämänsuojelusta ajan henki ja prinsiippi

Halumme elää tulisi ylittää nykyisyytemme luoma harha pysyvyydestä ja haluttomuutemme muuttua ja myöntää tämä mahdollisuus elää myös tuleville sukupolville. Muutos on mahdollisuus elämään, ei uhka elämällemme. Ilman muutosta elämämme on uhattuna.

Elämänsuojelusta ja halustamme elää lajina pitää tulla kaikkea elämäämme ja yhteiskuntaamme läpileikkaava tavoite, elämänasenne, kulttuuri, ajan henki ja imperatiivi. Ei pakolla, vaan oivaltamalla elämäyhteisyytemme ja luonto ja sen elinvoima oman hyvän elämämme lähteenä.

Miksi tarvitsemme koko ajan lisää tavaraa, matkoja, elämyksiä, viihdettä, päihteitä? Koska ne eivät anna meille sitä mitä niistä haemme ja kaipaamme elämäämme. Milloin oivallamme, että ne eivät koskaan sitä tule antamaankaan eli hyvää ja elämäniloista elämää tässä ja nyt.

Tie uuteen avautuu, kun tunnustamme, että nykyinen elämämme ei enää pysty tarjoamaan sitä mitä olemme uskoneet sen tuottavan, vaan on kääntymässä itseämme ja elämäämme vastaan. Olemme vakavassa ristiriidassa luonnon kanssa ja tämän ristiriidan ratkaiseminen avaa tien uuteen.

Luomalla uuden tietoisen ja elämäkeskeisen suhteen itseemme, toisiimme ja luontoon, voimme nähdä tulevaisuuden mahdollisena ja sellaisena mikä tuottaa aitoa hyvinvointia ja elämäniloa meille ja toisillemme tavalla, jossa luonnon elinvoima palautuu ja turvaa jälleen elämäämme.

Uuden ajan evolutiivinen henkisyys

Kuvittelemme, että olemme erillisiä muusta luonnosta ja pystymme päättämään elämästämme ja ylläpitämään sitä omin avuin, mutta tämä on petollista ja paljastuu meille viimeistään nyt, kun riippuvuutemme luonnosta paljastuu karmealla tavalla.

Olemme osa luontoa ja samat lainalaisuudet pätevät. Kun tuhoamme luonnon ekosysteemit, niin myös oma luomamme ekosysteemi tuhoutuu. Olemme ottaneet koko maapallon omaksi ekosysteemiksemme ja siksi tuhomme kestää kauemmin kuin muilla lajeilla, joilla on rajallisempi ekosysteemi.

Luonnonlaki määrittää fyysisen elämisemme ehdot ja mahdollisuudet, elämänlaki sen kuinka tietoisuutemme, todellisuus- ja ihmiskäsityksemme, maailmankuvamme ja arvomme, psyykemme yms. kehittyvät. Nyt elämänlaki voi pelastaa meidät fyysisesti ja henkisesti.

Uuden ajan "evolutiivinen henkisyys" vapauttaa meidät itsestä ja itsekkyydestämme elämän ja toistemme palvelemiseen ja elämäyhteisyyteen kaiken elämän ja toistemme kanssa. Henkisyys ilman elämän puolesta toimimista on edelleen itsekeskeistä itsen palvelemista.

Mikään ideologia tai aate ei onnistu lopettamaan tuhoamme, jos sen perustana ei ole todellinen elämäyhteisyyden ymmärrys ja kunnioitus, joka asettaa meidät ja ihmisyytemme osaksi muuta elämää ja luontoa.

Nyt olemme kulkemassa tätä kohti, vaikka sitä onkin vaikea uskoa.

Olen kotona

Jos meillä olisi läheisempi suhde luontoon, kokisimme sen osaksi itseämme ja elämäämme, niin suuri osa turhasta ja vahingollisesta kulutuksestamme putoaisi pois, sillä luonto täyttäisi sitä tyhjyyttä, jota koemme, kun olemme erillistäneet itsemme irti luonnon läheisyydestä.

Mitä enemmän tuhoamme luontoa, sitä vaikeammaksi tulee uuden elämäyhteisyyden luominen, jota nyt tarvitsemme, sillä me olemme se luonto, jota tuhoamme. Meidän tulee lopettaa itsemme tuhoaminen ja annettava luonnolle mahdollisuus elvyttää meidät elävään elämäyhteisyyteen.

Jatkuva kiire ja puuhastelu sulkevat luonnon kauneuden kokemisen pois elämästämme. Luonnosta ei voi nauttia kiireessä, sen pitää antaa tulla luokse omalla ajallaan.

Kauneus kaikessa on elämän harmonian näkemistä ja kokemista kaikessa ja myös vahva tunne, että olemme yhtä ja samaa elämää ja elämänvirtaa kaiken elämän kanssa.

Kun luonnon kauneus ja elämän rikkaus avautuvat meille, niin unohdamme itsemme ja kaikki on hyvin. Ei murheita, ei haaveita, vain tunne "olen kotona".

Tarvitsemme sydämen sivistystä

Omien etujen ajaminen vähemmistöjen, heikompiosaisten, köyhien yms. ja luonnon kustannuksella on itsekästä, tuhoisaa ja sivistymätöntä ja varsinkin kun sitä ajavat yhteiskuntamme vahvimmat tahot ja päättävissä asemissa olevat, kun tarvittaisiin yhteistyötä ja yhdessä sopimista.

Sivistys on huolenpitoa niistä, jotka sitä tarvitsevat ja tavalla, joka ei alista tai alenna heidän ihmisyyttään ja elämän arvoaan. Sivistystä on vähemmistöjen oikeuksien turvaaminen ja edistäminen, ei enemmistövallan käyttöä heitä vastaan.

Nyt on asetuttava ihmisten, luonnon ja elämän puolelle - se on sydämen sivistystä ja vastuunkantoa, joka voimaannuttaa ja elävöittää elämämme ja antaa elämän mahdollisuuden myös muille ja kaikille luonnon eliöille ja eläimille. Nyt on näytettävä lajiriippumatonta solidaarisuutta.

Sivistystä on heikommista ja luonnosta huolenpitäminen, rehellisyys sanomisissaan ja kunnioittava ja kohtelias käyttäytyminen toisiamme ja kaikkea elämää kohtaan. Eri mieltä saa olla ja omia näkemyksiään saa puolustaa, mutta ei sivistystä silti pidä heittää roskakoriin.

Meidän tulee kunnioittaa itseämme ja toisiamme, jotta kunnioittaisimme luontoa ja sen elämää, emmekä tuhoaisi sitä. Jos todella tuntisimme elämäyhteisyytemme muun luonnon ja elämän kanssa, emme tuhoaisi sitä, vaan arvostaisimme sitä itsenämme ja elämämme lähteenä.

Nyt pitää mennä eteenpäin ja löytää elämä itsessään oman ja yhteisen elämämme keskukseksi. Kaikista "jumalista", joita olemme itsellemme turvaksi ja kuvaksemme luoneet, on nyt luovuttava ja otettava todellisuus ja elämä tilalle - siten voimme turvata elämämme ja tulevaisuutemme.