Tarvitsemme uuden alun elämällemme

Meidän on ajateltava koko elämämme uudestaan ja vaihdettava onnellisuuden ja paremman elämän etsimisemme "kuolleesta tavarasta" elävään elämään.

Saamme itsellemme hyvän ja mielekkään elämän ja samalla ratkaisemme meitä uhkaavaa ekokatastrofia.

Kaksi hyvää yhdellä päätöksellä.

Emme halua luopua nykyisestä

Meillä on luja uskomus, että voimme luoda ekologisesti kestävän, mutta nykyiseen kulutukseen ja luonnonvarojen käyttöön perustuvan elämäntavan kiertotalouden ja uusiutuvan energian avulla. Mutta onko tämä vain uskomus, joka estää tarvitsemamme elämäntapamme muuttamisen?

Meillä ei ole enää aikaa sille, että luomme uuden kestävän infran fossiilisten tilalle ja siten pääsisimme niistä eroon. Tarvitsemme toki kaiken uuden kestävän infran, mutta ennen sitä meidän tulee luopua fossiilisista ja luonnon tuhoamisesta ja se edellyttää "alasajoa".

Fossiilisten alasajo ja muu luonnon tuhon lopettaminen edellyttävät aivan toisenlaista vähäkulutuksellista elämäntapaa ja luonnonvarojen käytön radikaalia vähentämistä, joka tulee omaksua ja elää todeksi. Nyt emme tätä vielä "halua", mutta kohta se on pakko.

Keskittyminen mm. kiertotalouteen ja uusiutuviin ei tule ongelmiamme ratkaisemaan siinä aikaikkunassa, joka meillä on käytettävissä - tarvitsemme "alasajon" ja uuden elämäntavan niiden lisäksi ja nopeasti.

Alasajo tarkoittaa luonnollisesti nykyisen talouden rakenteiden murtumista ja romahtamista, mutta tämäkin olisi parempi tehdä suunnitellusti ja harkiten (ja luoda uudet) eikä hallitsemattoman kaaoksen kautta, jota kohti nyt menemme.

Nytkin koronapandemian vallitessa olisimme voineet toimia niin, että elvytämme taloudesta sen kulutuksen mikä on välttämätöntä ja tarpeellista, jättäneet elvyttämättä sen mikä on turhaa ja vahingollista ja jakaneet näin jäljelle jääneet työt kaikkien työhön kykenevien kesken - ja perälaudaksi perustulo.

Välttämätöntä on mitä kehomme tarvitsee elääkseen ja suojakseen, tarpeellista mitä psyykemme tarvitsee mielenrauhaan - yhdessä luovat mahdollisuuden hyvään ja mielekkääseen elämään. Turha ja vahingollinen on tarpeetonta riippuvuudestamme syntynyttä "tyhjän täyttämistä".

Elvytämme kulutusta ja taloutta takaisin tasolle, joka aiheuttaa mm. kiihtyvää ilmastonmuutosta, luonnon elinvoiman ja monimuotoisuuden heikentymistä, jotka meidän tulee lähivuosikymmenten aikana saada käännettyä toisinpäin. Nyt lisäämme sitä mitä meidän tulee vähentää.

Miksi emme halua luoda hyvää ja mielekästä elämää ja sopeuttaa talous ja yhteiskunta tämän tavoitteen toteuttamiseksi? Meillä on väärä oletus siitä mikä tuottaa hyvää ja onnellista elämää - uskomme sen tulevan "kuolleesta tavarasta", vaikka tiedämme että se on "elävä elämä".

Pitäisi puhua ja valmistautua fossiilitalouden ja haitallisen kulutuksen alasajoon, koska se on joka tapauksessa edessämme. Nyt se voisi ehkä vielä tapahtua ilman "väkivaltaisia toimia" ja jotenkin hallitusti. Tämä mahdollisuus menetetään uskoakseni n. 10–15 vuoden kuluttua.

Ja samaan aikaan pitäisi puhua siitä, että alempi kulutus- ja elintaso ei ole "kurjuutta ja luopumisen tuskaa", vaan mahdollisuus elämänlaadun ja -ilon kasvattamiseen, kunhan vain oivallamme sen. Kulutuksen alentamisen välttämättömyydestä pitäisi tehdä hyve ja keskittyä siihen.

Pitäisi puhua elämänlaadusta, eikä vain taloudesta. Talous, joka ei tuota elämänlaatua, onnellisuutta ihmisille, ei ole järkevää kuin niille, jotka siitä taloudellisesti hyötyvät. Taloudesta on tullut itseisarvoista, kun hyvän elämän pitäisi olla itsearvoista ja tavoiteltavaa.

Nykyisen talouden ja kulutuksen määrä aiheuttaa sen, että lähivuosikymmeninä yhä useamman ihmisen hyvinvointi maailmassa katoaa kokonaan, tulee kuolema. Nyt pitäisi nähdä iso kuva eikä katsoa tätä yhden ihmisen tai talouden näkökulmasta. Taloutta tarvitaan, mutta ei näin paljon.

Seuraavien vuosikymmenten aikana joudumme sopeutumaan siihen, että voimme saada vain elämällemme välttämättömän ja tarpeellisen, mutta kaikesta turhasta ja vahingollisesta on luovuttava.

Demokratian loppumisen estämiseksi tarvitsemme vahvaa kansalais- ja rauhanliikettä, joka puolustaa väkivallatonta siirtymistä fossiilitalouden jälkeiseen aikakauteen ja myös itse omalla elämällään näyttää, että muutos on mahdollinen.

Keskustelu muutettava taloudesta elämään

Me odotamme nyt "muutoshalua" ja muutosta väärältä suunnalta, ei sitä tee talous- eikä poliittinen järjestelmä, sen teemme me ihmiset, jos niin päätämme. Kysehän on meidän elämästämme ja maailmasta, ei järjestelmien.

Ei taloudelta voi odottaa ratkaisuja elämäntapaamme ja tulevaisuuteemme liittyvistä asioista, se ei kuulu talouden agendaan. Ongelma on siinä, että annamme talouden määrittää keskustelun agendaa, jolloin emme pääse keskustelemaan siitä mikä olisi nyt ehdottoman tarpeellista: Miten luomme sellaisen elämäntavan ja yhteiskunnan, joka on mahdollinen eli ekologisesti kestävä, sosiaalisesti vastuullinen ja psykologisesti mielekäs.

Miksi julkinen keskustelu eri areenoilla on nykyään lähes pelkkää "sirkusta", jota hämmästellen seuraamme? Koska nykyinen elämän- ja maailmanmallimme lähestyy loppuaan eikä uutta suuntaa ja vaihtoehtoa vielä nähdä. Pyrimme tällä "sirkuksella" peittämään sen, että näin on.

Emme halua keskustella todellisista ongelmistamme ja niiden vaatimista ratkaisuista, koska ne haastavat tämän nykyisen elämän- ja maailmanmallimme ja paljastaisi sen, että nykyisillä näkemyksillämme ja toimilla emme siihen pysty vastaamaan. On turvallisempaa puhua "niitä näitä".

Emme ole valmiita kohtaamaan sitä mitä kohti olemme menossa ja kuinka suuren, radikaalin muutoksen se vaatii elämäntapaamme, yhteisten asioidemme hoitoon ja talouteen, jotta tästä haasteestamme selviäisimme "kuivin jaloin".

Mutta kohta meidän on pakko tämä "sirkuksemme" lopettaa ja keskittyä todellisiin elämäämme ja tulevaisuuttamme uhkaaviin haasteisiin. Mitä aiemmin sitä parempi.

Me emme nyt "näe metsää puilta". Monet tahot tekevät pyyteettömästi ja hyvin aikomuksin työtä paremman tulevaisuuden eteen, mutta koska se on lukittu olemassa olevaan elämän- ja maailmanmalliin, niin emme löydä tietä eteenpäin. Nyt pitää nähdä nykyisen tuolle puolen.

Me emme voi ulkoistaa tulevaisuuttamme ympäristöjärjestöjen, päättäjien tai valtiovallan tehtäväksi. Se on meidän tehtävämme, ja varsinkin nyt, kun tarvitsemme kokonaan uuden tavan elää kestävästi ja vastuullisesti ja luodaksemme yhteiskunnan, joka tätä uutta tukee ja ylläpitää.

Järjestöt, päättäjät ja valtiovalta keskittyvät siihen mitä varten ne ovat olemassa eli nykyisen elämän- ja maailmanmallin ylläpitoon, uudistamiseen ja sen ongelmien korjaamiseen. Järjestelmät ja rakenteet ovat itsetarkoituksellisia ja elävät vain säilyttääkseen itsensä ja nykyisen. Nyt tarvitsemme kuitenkin kokonaan uuden elämän- ja maailmanmallin ja siksi tulevaisuuden varmistaminen ja uuden luominen on meidän itsemme tehtävä.

Kun otamme tulevaisuuden ja uuden luomisen omiin käsiimme ja teemme sen yhdessä muiden kanssa, niin saamme aivan uutta merkitystä elämäämme. Voimaannumme ja elämästämme tulee hyvää ja mielekästä. Emme vastusta muutosta tai kiellä sen tarvetta, vaan muutoksesta ja uuden luomisesta tulee elämänilomme ja elinvoimamme lähde, josta nautimme yhdessä toistemme kanssa.

Vaikka talous ja sitä edustavat tahot ovatkin saaneet merkittävän aseman yhteiskunnassamme, niin talous on kuitenkin ja pitää olla aina renki, ei isäntä kuten muutkin luomamme järjestelmät. Eteneminen uuteen tulee olla järjestyksessä me, kansalaisyhteiskunta, järjestöt, päättäjät, valtio, talous. Meidän tulee ensin kertoa minkälaisen tulevaisuuden haluamme, elää itse sen mukaisesti ja sen jälkeen luoda ja vaatia uudet systeemit tätä tulevaisuuttamme tukemaan.

Ei enemmistödemokratia voi koskaan turvata tulevien sukupolvien elämää. Sen tekevät vain ihmiset, jotka eivät odota muiden tekevän uutta maailmaa, vaan tekevät sen itse. Se ei synny enemmistön tai nykyisen valtarakenteen toimesta, jotka tästä nykyisestä elävät. Uusi syntyy vain vähemmistön ja ihmisten toimesta, jotka päättävät elää ja toimia toisin. Jos jäämme odottamaan enemmistön heräämistä, niin kohtalomme on varma. Nyt tarvitaan edelläkävijöitä, suunnannäyttäjiä.

Muut tulevat kyllä sitten perässä, kun ymmärtävät, että uusi kestävä, vastuullinen elämäntapa onkin paljon parempi ja mukavampi tapa elää. Pitää keskittyä uuteen eikä sitä vastustaviin, vastustaminen ei luo uutta.

Uuden ratkaisun näkeminen edellyttää, että näemme ne uskomukset ja oletukset, jotka ovat nykyisen elämänmallimme luoneet ja tunnistaa ja tunnustaa, että ne eivät nyt enää toimi ja auta meitä pulasta. Maailmamme ja elinympäristömme on kulkenut nyt uskomustemme ylitse. Onneksi elämä ja sen evolutiivinen prosessi näyttävät meille, että voimme näistä uskomuksistamme luopua ja löytää elämäkeskeisen perustan itsellemme ja elämäämme ja laajentaa tietoisuuttamme tarvittavissa määrin.

Valta ja talous tarvitsevat opposition

Me kuvittelemme usein, että kun vastustamme esimerkiksi nykyistä taloudellista ja poliittista järjestelmäämme, niin silloin heikennämme sitä ja saamme sen jopa muuttumaan haluamaamme suuntaan. Mutta näinhän ei käy kuin hyvin harvoin.

Valta ja talous tarvitsevat näkyvän opposition. Ne saavat siltä tarvitsemansa energian ja huomion, joka pitää sen agendaa esillä. Ja mikä tärkeintä, ne pitävät näin opposition kiinni omassa agendassaan. Monesti valta luo myös itse oman oppositionsa edellä mainituista syistä.

Jos emme halua tukea nykyistä taloutta ja valtaa, niin meidän tulee lakata olemasta sille oppositio ja ”pakottaa” se meidän omaan agendaamme. Meidän tulee vetää huomio ja energiamme pois sieltä mitä vastustamme, siihen mitä kannatamme ja haluamme. Elämän puolesta, ei ketään eikä mitään vastaan.

Tämä sama pätee tietenkin myös omaan itseemme – ”joka vaivojansa vaikertaa, on vaivojensa vanki”.

Tarvitsemme elämänpuolustajia

Olemme luoneet itseämme edustamaan poliittisen järjestelmän, joka mahdollistaa varallisuuden kasautumisen harvojen käsiin ja luonnon tuhoamisen jatkumisen, vaikka molempia pidetään ongelmina. Jokin on selvästi mennyt pieleen ja tarvitsemme uuden tavan ratkaista ongelmamme.

Taloudellinen ja poliittinen järjestelmä, jonka tehtävä on luoda ja turvata hyvinvointiamme, on nyt muodostunut uhaksi elämällemme kieltäytyessään tarvittavien muutosten tekemisestä ja salliessaan etujemme ja elämän vastaisen toiminnan jatkumisen.

Tarvitsemme nyt vahvaa joka tason kansalaisaktiivisuutta, -rohkeutta ja -tottelemattomuutta tarvittavan muutoksen aikaansaamiseksi. Myös meidän itsemme on alettava elää toisin, tehtävä tästä välttämättömyydestä hyve ja saada näin uuden maailman luomisemme näkyväksi ja todeksi.

Meitä elämänpuolustajia ei ole vielä paljon, mutta se ei saa olla syy passiivisuuteen tai hiljaisuuteen. Nyt on jokaisen pidettävä ääntä mahdollisen tulevaisuuden puolesta, josta nuoret ovat näyttäneet hienoa esimerkkiä. Vain yhdessä voimme murtaa elämää vastustavien vallan

Toimimalla itse ekologisesti kestävän ja sosiaalisesti vastuullisen elämän puolesta ja elämällä itse niin, saamme muutoksen tekemiseen tarvittavan voiman ja rohkeuden. Näemme, että toisin eläminen on hyvää ja mielekästä elämää. Ei ketään eikä mitään vastaan, vaan elämän puolesta.

Ekologisesti kestävä elämä on selvästi nykyistä vähemmän kulutusta ja ilmastopäästöjä aiheuttavaa ja sosiaalisesti vastuullinen elämä taloudellista ja sosiaalista eriarvoisuutta vähentävää ja heikompiosaisista huolta pitävää elämää. Elämme niin kuin haluamme muidenkin elävän.

Ja vaikka tulevaisuutemme ei näytäkään kovin lupaavalta, niin sekään ei saa olla este sille, että emme edes yritä luoda toisenlaista elämäntapaa. Niin kauan kuin on aikaa, niin aikaa on.

Vasta kokemamme kriisit saavat meidät heräämään ja näkemään todellisuuden ympärillämme uusin silmin ja aloittamaan uuden elämän. Näin näyttää käyvän myös kollektiivisesti, vain vakavat kriisit pystyvät pakottamaan meidät muuttamaan elämäntapaamme ja sopeutumaan luonnon ehdoille.

Näyttää olevan myös niin, että kollektiivisesti kohtaamiemme kriisien tulee olla riittävän nopeita, tulla yllättäin, aiheuttaa riittävästi lähikuolemaa, koskea meitä kaikkia, kestää riittävän kauan ja olla globaali. Olla sellaisia, että emme pysty niiltä suojautumaan mitenkään.

Ilmastonmuutos ja luonnon ekosysteemien hajoaminen eivät ole tällaisia pakottavia kriisejä, joten joudumme kohtaamaan vielä vakavan uuden pandemian tai ruokakriisin, jotta kulutuksemme ja ilmastopäästömme putoavat riittävän paljon ja tuhoavat myös luomamme elämän rakenteet.

Näyttää olevan siis niin, että sivistyksestämme, tiedoistamme ja kyvyistämme huolimatta, emme pysty sopeutumaan ajoissa maapallomme ekologisiin rajoihin ja estämään pakon kautta tapahtuvaa elämämme alasajoa, vaan se on tie, joka sopeuttaa meidät niihin.

Sitä ketkä selviytyvät ja miten, emme voi tietää, mutta uskon, että jossain vaiheessa elämämme alasajoa elämä itse ja sen evolutiivinen prosessi tulevat avuksemme ja tietoisuutemme laajenee pois itsekeskeisyydestä elämäkeskeiseksi ja alamme toimia itsemme ja elämän hyväksi.

Hinta ihmislajimme säilymiselle on kova, mutta ilmeisen välttämätön. Mitään varmuutta ei ole siitä, että selviämme, emmekä ajaudu sukupuuttoon. Me olemme laji lajien joukossa ja yleensä lajit eivät ole pystyneet pysäyttämään sukupuuttoon johtavaa kierrettä. Olemmeko poikkeus?

Elinolosuhteiden ja elämisen edellytysten huonontumisen lisäksi suuri ongelma on se, että luomamme taloudelliset rakenteet ovat sellaisia, että niitä on kovin vaikea, ellei mahdotonta, sopeuttaa rajuun talouden alasajoon, joka aiheutuu, eikä siihen ole edes varauduttu.

Tarvitsemme yhteiskunnan ja poliittisen järjestelmän, jossa elämänsuojelu, heikommista huolenpitäminen ja eriarvoisuuden poiskitkeminen ovat kaiken lähtökohta, ja jonka päällä toimii tähän sopeutunut taloudellinen järjestelmä - eikä päinvastoin kuten nyt.

Monella alkaa viimeistään nyt mennä "tajuntaan ja iholle" poliitikkojen ilmastopuheiden ja tekojen välinen ristiriita, kun taloutta tuetaan eikä ilmastonmuutoksen tai ekokriisin torjuntaa huomioida mitenkään tukipäätöksissä, vaikka niistä niin kauniisti ja vahvasti puhutaan.

Jos emme nyt päätä elää ja toimia toisin, niin milloin sitten? Minkä pitäisi muuttua, mitä pitäisi tapahtua, jotta tekisimme tuon päätöksen? Milloin on se hetki, että alamme elää ja toimia toisin? Milloin päätämme, että emme halua ajautua kaaokseen ja kurjuuteen tulevina vuosina?

Vihreä elvytys ei elvytä elämää

Vihreällä kestävällä elvytyksellä talous vauhtiin, investoinnit, kulutus ja työpaikat kasvuun, jotta voimme vastata ilmastonmuutoksen ja elonkirjon vähenemisen haasteeseen. Mantra, jota toistetaan nyt. Eikö kukaan näe tässä ristiriitaa, lisätään sitä mitä pitäisi vähentää.

Koronapandemian aikana pudonneet ilmastopäästöt ja kulutuksen eli luonnonvarojen käytön ja saasteiden lasku halutaan nopeasti takaisin entiseen vauhtiin, koska "väärin sammutettu" - päästöjä ja luonnonvarojen käyttöä tulee vähentää luomalla lisää taloutta ja kulutusta.

Poliittinen järjestelmä jatkaa entiseen malliin elvyttäen taloutta ja kulutusta eikä näin ollen tunnista ja tunnusta meneillään olevaa kärjistyvää ekokatastrofia. Johtopäätös: jos ekokatastrofia ei voida pysäyttää talouden ja kulutuksen avulla, niin sitä ei sitten tehdä.

Elämänsuojelijan näkökulmasta nykyinen politiikka on tuottamuksellista vahingontekoa.

Koronapandemia on osoittanut, että kulutus ja päästöt saadaan nopeasti alas ja niin pitäisi toimia myös ekokatastrofin kanssa, vaikka se ei juuri nyt uhkaa omaa henkeämme. Se uhkaa ihmiskunnan tulevaisuutta.

Raha / velka ei ole ongelma – eriarvoisuus on

Raha tai velka ja sen maksaminen pois tai maksamatta jättäminen ei ole todellinen ongelma globaalilla tai valtiollisella tasolla. Rahaa voidaan painaa kuinka paljon tahansa ja sitä voidaan myös mitätöidä aivan yhtä helposti. Raha on vain sopimus, bittejä tietokoneella, sillä ei ole mitään reaalista vastinetta enää.

Ongelma on tämän luodun rahan ja velan jakaantuminen / jakaminen ihmisten kesken eli eriarvoisuus, joka jakaa sitä epätasaisesti ja siihen liittyvä vallankäyttö. Kun eriarvoisuutta puretaan, niin silloin myös raha alkaa jakaantua tasaisemmin ja vallankäyttö sen myötä lievenee. Sen neuvotteluasema heikkenee, jos kaikilla on sitä sen verran, että sen avulla ei voi kiristää toista nälällä, pakkotyöllä tai muulla.

Tämä näkökulma unohtuu monesti ja se on tietenkin tavoitekin niille, jotka elävät tästä rahan ja velan luomasta eriarvoisuudesta, koska se on heille vallankäytön väline ja perusta.

Nyt suuri osa ihmisistä ja luontoa on alistettu rahalle ja sen luomalle vallankäytölle, eriarvoisuudelle ja tuhovoimalle. Mikään luonnonlaki ei tätä vaadi. Kun vähennämme eriarvoisuutta, niin myös vallankäyttö, alistaminen ja tuho vähenevät, koska meidän ei tarvitse enää kilpailla toistemme kanssa rahasta tai pelätä nälkää, pakkotyötä tai muuta alistamista.

Raha tai velka ei ole ongelma – eriarvoisuus on.

Aikaa ei ole enää hukattavaksi

Päästöt ja kulutus alas ja elämänlaatu ylös vs. päästöt ja kulutus ylös ja elinmahdollisuudet alas.

En ymmärrä miksi teemme kaikkemme päästöjen ja kulutuksen lisäämiseksi, vaikka tiedämme mihin se johtaa. Miksi poliittinen tavoite on ajaa meidät kurjuuteen? On hurjaa ajatella, että päättäjät, jotka on valittu edustamaan etuamme, ajavat politiikkaa, joka ajaa meidät ja tulevat sukupolvet pian kaaokseen ja kurjuuteen, pitäessään talouskasvua ja aineellisen elintason nostoa tärkeimpänä tavoitteenaan ja tekevät näin tietäen tämän. Ja tietäen, että olemme ehkä jo 10 vuoden kuluttua tilanteessa, josta ei ole paluuta koko maapallon elinkelpoisuuteen.

On hurjaa ajatella, että me itse jatkamme kestämätöntä elämäntapaamme, joka ajaa meidät ja tulevat sukupolvet pian kaaokseen ja kurjuuteen, pitäessämme aineellista ylikulutusta ja rahavaurautta hyvän elämän edellytyksenä - ja teemme näin tietäen tämän.

Jos ilmastonmuutosta ja luonnontuhoa torjutaan vain niillä keinoilla, jotka ovat taloudellisesti ja poliittisesti järkeviä ja mahdollisia, niin aika ei riitä ja lopputulos on varma - kuuma osittain elinkelvoton maapallo, jossa sään ääri-ilmiöt tekevät elämästämme sietämätöntä.

Eniten hämmästyttää, että emme aidosti keskustele siitä miten aiomme sopeuttaa elämäntapamme, teollisuutemme, taloutemme ja yhteiskuntamme fossiilitalouden ja luonnonvarojen ylikäytön lopettamisen jälkeiseen aikaan, vaikka se hetki lähestyy koko ajan. Kertarysäys on katastrofi.

Olemme luoneet elämäntapaamme, talouttamme ja yhteiskuntaamme satoja vuosia ja nyt se pitäisi muuttaa 10 vuodessa. Kiire on todellinen, mutta silti menemme edelleen väärään suuntaan. Kriisitietoisuutta ei ole käytännössä lainkaan ja kuvittelemme, että aikaa on vielä - ei ole.

Nykyisillä arvoilla kaaos on lähes varma

Onko talouden irtikytkentä luonnonvarojen käytöstä ja kiertotalous mahdollista toteuttaa siten, että niiden käyttö putoaa n. 50–70 % ja uusiutuvilla ja niihin perustuvilla teknologioilla korvata kokonaan fossiilienergia ja siihen perustuvat teknologiat 10–20 vuoden aikana?

Tähän irtikytkentään, kiertotalouteen ja uusiutuviin perustuu ymmärtääkseni nykyinen pyrkimys ratkaista ilmastonmuutos ja luonnonvarojen ylikäyttö talouskasvun olosuhteissa. Itse en näe, että se olisi mahdollista siinä aikataulussa, joka on käytettävissä.

Jos irtikytkentä, kiertotalous ja uusiutuvat eivät ehdi vastaamaan siihen uhkaan, joka on edessämme, niin talouskasvusta, ylikulutuksesta ja päästöistä on luovuttava. Tämä luonnollisesti tarkoittaa nykyisen elämänmallimme romahdusta ja tarvetta uudelle sen jälkeen.

Nyt ei pidä vaipua epätoivoon ilmastotekojen suhteen, emmehän ole vielä niitä edes aloittaneet. Mutta siitä kannattaa olla huolissaan, että emme aio edes tehdä riittäviä toimia estääksemme ilmastokaaoksen. Ja se on hämmentävää.

On hurjaa, että tuhoamme luontoa, ajamme lajeja sukupuuttoon, teemme ilmastosta vaarallisempaa, ihmisiä kuolee ja osasta maapalloa tulee elinkelvotonta ja näin tuhoamme oman elämämme mahdollisuuksia ja tämä kaikki laillisesti.

Jos teemme riittäviä ilmasto- ja ekotoimia, niin talousjärjestelmämme ei sitä kestä, koska ne estävät talouskasvun. Mutta jos emme niitä tee, niin talousjärjestelmän lisäksi koko elämäntapamme ja elinmahdollisuutemme tulevat romahtamaan. Pitäisi päättää, talouskasvu vai elämä?

Ilmastokaaoksen estäminen edellyttää elämäkeskeistä maailmankuvaa ja arvoja, jotka sitten luovat uudet systeemit sitä tukemaan. Mutta jos emme tätä elämäkeskeisyyttä omaksu ajoissa, niin mahdollisuus rauhanomaiseen muutokseen pienenee. Nykyisillä arvoilla kaaos on lähes varma.

Jos kuvittelemme nykyisistä moderneista ja postmoderneista arvoista ja maailmankuvasta käsin mikä uusi talous- ja yhteiskuntajärjestelmä olisi, niin emme näe sitä mitä tarvitsemme, koska se edellyttää uutta perustaa - elämäkeskeisyyttä. Siksi sen omaksuminen on oleellista.

En siis usko, että pystymme luomaan uutta kestävää talous- ja yhteiskuntajärjestelmää nykyiseltä pohjalta, vaan niiden luominen edellyttää uutta perustaa miltä ne syntyvät. Tarvitsemme elämäkeskeisyyden nykyisen itse- ja ihmiskeskeisyyden tilalle.

Nyt on hyvä aika varautua tulevaan

Entistä vakavampia uutisia ilmastonmuutoksesta, mutta poliittisessa kentässä ei mikään edes värähdä näiden vuoksi. Nyt pitäisi julistaa hätätila ja toimia kuten koronapandemiassa - päästöjä ja kulutusta rajoitettava ja nopeasti.

Koronapandemian hoito ja siihen liittyvät rajuimmat rajoitukset olivat hyvä 3 kk:n harjoitus tulevasta hätätilasta, joka ei kestä 3 kk:tta, vaan lopun elämäämme, ja jossa opettelemme uuden tavan elää ekologisesti ja sosiaalisesti kestävällä ja vastuullisella tavalla. Ja sen aika on nyt.

Monet ovat sitä mieltä, että valmiuslakia ja sen luomia valtaoikeuksia rajoittaa ihmisten ja talouden toimintaa, ei tulisi enää koskaan tarvita ja käyttää. Joudun kyllä nyt tuottamaan pettymyksen näille toiveille. Se hetki on yllättävän lähellä ja hätätilan kesto pitkä.

Se merkittävä ero koronapandemiaan on, että se tuli kuitenkin jotenkin yllättäin, vaikka näistä viruspandemioista olikin varoitettu. Ilmastonmuutos ja luonnontuho ovat laajasti tiedossa, tunnistettu ja niistä on varoitettu, joten kyse on haluttomuudesta kohdata todellisuus.

Nyt on hyvä aika varautua tulevaan, opetella pois turhasta ja vahingollisesta kulutuksesta, muuttaa elämäntapojaan terveellisemmiksi, pistää rahaa jemmaan, kohdata omat uskomuksensa, jotka pistävät muutoksessa hanttiin ja valmistautua henkisesti tulevaan. Ja olla läsnä elämälle.

Ilmastonmuutos etenee ja sään yllättävätkään ääri-ilmiöt eivät enää nouse median pääuutisiksi, eivätkä saa myöskään päättäjiltä käytännössä mitään huomiota, uutiskynnys ei ylitä. Mitä tämä kertoo? Se kertoo karulla tavalla sen, että elämämme todellinen uhka ei kiinnosta.

Poliittiset päättäjät rakentavat maailmaa sellaista tulevaisuutta varten, jota ei ole eikä tule, koska meidän on alettava elää toisin. Ja jos emme ala elää tosin, niin silloin sitä tulevaisuutta ei myöskään ole. Nyt on keskityttävä ekokatastrofin ja ilmastonmuutoksen torjuntaan.

Milloin aloitamme todellisen keskustelun sivilisaatiomme romahtamisen uhasta ja sen estämisestä? Milloin ymmärrämme, että 10 vuoden päästä tätä keskustelua ei tarvitse enää käydä? Milloin ymmärrämme, että teemme kuolemaa, joka on väistämätön ilman radikaaleja toimia?

Jos lämpötila nousee +2 asteeseen, niin on todennäköistä, että se nousee +4 asteeseen. +2 astetta saavutetaan n. vuonna 2030, jos radikaalia muutosta ei nyt tehdä. +4 astetta tarkoittaa, että maapallon väestö supistuu n. 1 miljardiin eli 6,5 miljardia kuolee tavalla tai toisella.

Tiedämme, että välttääksemme täyden ilmasto- ja ekokatastrofin meidän tulee ajaa fossiilipäästöt nollaan tulevien vuosikymmenten aikana. Tiedämme, että luonnon monimuotoisuus ja elinvoima on vakavasti uhattuna jo nyt.

Mitä teemme - täysillä kohti katastrofia. Pähkähullua.

Ilmastopolitiikka on vaikeaa ja monimutkaista, koska siinä pyritään ensisijaisesti turvaamaan talouden edut ja nykyinen elämäntapamme ja vasta toissijaisesti vähentämään päästöjä ja turvaamaan elämämme. Siksi mahdollisuudet todellisiin päästövähennyksiin jäävät pieniksi.

Me emme voi ilmastopolitiikassa turvata nykyisen talouden etuja ja elämäntapaamme, koska juuri ne ovat juurisyy ilmastonmuutokselle ja muulle luonnontuholle. Todellinen ilmastopolitiikka on elämän turvaamista ja talouden ja elämäntapamme muuttamista sitä tukemaan.

Vasta kun teemme prioriteettijärjestyksen muutoksen talouden turvaamisesta elämän turvaamiseen, meillä on todellisia mahdollisuuksia vastata ilmastonmuutoksen meille asettamaan uhkaan. Ilmastonmuutosta on nyt torjuttava päättäväisesti elämän näkökulmasta.

Elämä on nyt ajateltava uusiksi

Ilman näkökulman muuttamista "taloudesta elämään", emme pääse edes alkuun ilmastonmuutoksen torjunnassa. Tämä näkökulman muutos ja erityisesti milloin sen teemme, tulee määrittämään tulevaisuutemme ja elinmahdollisuudet koko maapallolla. Ilman tätä muutosta, emme selviydy.

Elämäntapamme ja talouskasvun irtikytkentä ilmastonmuutoksen ja luonnontuhon torjunnasta on mahdotonta. Emme pysty vähentämään ilmastopäästöjä, luonnonvarojen ylikulutusta ja luontorasitustamme puuttumatta elämäntapaamme ja talouskasvun ideologiaan. Niistä on luovuttava.

Odotettavissa: elinmahdollisuutemme heikkenevät, tulee hemmetin kuuma, nälkä vaivaa, porukkaa on paljon, ihmisiä kuolee ja myös meillä jatkuvasti kasvava määrä eri pandemioissa, kuumuuteen, ympäristösairauksiin ja sään ääri-ilmiöissä. Ratkaisu: kulutus ja päästöt alas nyt.

Nyt jos tehtäisiin poliittisesti radikaaleja ilmastotoimia, niin muutaman vuoden päästä todettaisiin, että ne olivat aivan riittämättömiä alentamaan ilmastopäästöjä. Tämän päivän radikaalit ilmastotoimet ovat huomisen päivän aivan välttämättömiä ensiaskeleita todellisiin toimiin.

Jokainen nyt tekemättä jätetty ilmastotoimi, joudutaan tekemään moninkertaisena muutaman vuoden kuluttua, ja jos ne tehdään vasta 5-10 vuoden kuluttua, niin niiden merkitys häviää luonnon keikahduspisteiden aktivoituessa ja lämpötilan hakeutuessa uuteen +5–8 asteen tasapainoon.

Yksi nyt täysin poissuljettu ja epärealistinen poliittinen teko, jota joudutaan myöhemmin väistämättä tarkastelemaan ja jossa rajoitetaan omistusoikeutta, on luonnon omistusoikeus, joka sallii sen tuhoamisen ansainnan vuoksi. Koskee meillä pääasiassa metsien ja soiden tuhoamista.

Moni nyt itsestään selvänä pidettävä asia ja tapa tulee muuttumaan lähivuosikymmenten aikana, mutta se ei ole ongelma, vaan mahdollisuus uuteen elämään, uuteen elämäniloisempaan ja luonnollisempaan elämään. Muutos on ongelma vain nykyisyydelle, ei meille.

Kun vaihdamme näkökulmamme itsestä elämään, moni luonnollisena ja varmana pitämämme asia osoittautuukin vain luodun omakuvamme ja itsemme luomaksi uskomukseksi, jota olemme pitäneet totena. Elämä ilman luotuja todellisuuden kuvia on helpompaa ja varmempaa - elämää siinä mitä on.

On huomattavasti helpompaa ja mukavampaa opetella uusi vähäkulutuksellinen ja elämäniloisempi elämäntapa nyt kuin myöhemmin, jolloin poliitikot tai luonto päättävät siitä puolestamme. Nyt voimme itse päättää aikataulun ja missä järjestyksessä sen teemme, kunhan aloitamme sen nyt.

Emme uskalla hypätä pois kyydistä

Vastustamme ilmastonmuutosta puuttumatta sen todellisiin syihin ja siksi se ei onnistu, jopa kiihdytämme sitä. Toimimalla elämän puolesta ja näkökulmasta puutumme todellisiin syihin ja luomme elämäntavan, joka ei uhkaa elämäämme ja luontoa, joka sen mahdollistaa.

Torjumme ilmastonmuutosta elvyttämällä ja kiihdyttämällä taloutta, joka pahentaa sitä, koska irtikytkentää kulutuksen ja luonnonvarojen käytön välillä ja riittävää materiaalien ja raaka-aineiden kiertotaloutta ei ole. Emme siis torju ilmastonmuutosta, vaan edistämme sitä.

Kyllähän tämä poliitikkojen tuottamukselliseksi vahingonteoksi ja elämäämme uhkaavaksi katastrofiksi muodostuva välinpitämättömyys on käsittämätöntä. Taloutta kiihdytetään samalla, kun elämämme perustat murtuvat ekosysteemien hajotessa ja tuhotessa luonnon monimuotoisuutta.

Tällä hetkellä lähes koko maailma taistelee sen puolesta, että talous saataisiin nousuun, samaan aikaan kun ilmastonmuutoksen ja elonkirjon vähenemisen torjunta vaatisi ehdottomasti kulutuksen ja päästöjen eli talouden saamista laskuun.

Olemme matkalla kuumaan, vaaralliseen, levottomaan ja ahtaaseen maailmaan, mutta kukaan ei uskalla hypätä kyydistä pois, kun muutkaan ei uskalla sitä tehdä. Ja näin matka jatkuu, vaikka osaa alkaa jo meno hirvittää. Ja nopeus sen kuin vain kiihtyy eikä kohta voi enää hypätä pois.

Turha ja vahingollinen kulutus on tällä hetkellä ihmisoikeus, jonka puolesta taistellaan, vaikka luonto tuhoutuu, ilmasto lämpenee ja henki menee jo nyt monelta ja jatkossa yhä useammalta. Olemme yhteisellä päätöksellä tekemässä joukkotuhontaa hymyssä suin. No kaikki ei hymyile.