Alkusanat

Nykyinen maailma on jo kuollut – se on elossa vain vanhasta tottumuksesta ja pinnalta tarkastellen, mutta henki siitä on jo hävinnyt. Kulissit ovat paikallaan ja näytelmä jatkuu, mutta juoni on kadonnut.

Me elämme nyt maailmassa, joka on ajautunut jyrkkään ristiriitaan luonnon kanssa. Meidän tulee aloittaa kestävä vetäytyminen ja annettava luonnolle takaisin siltä lainaamamme ja hyväksikäyttämämme maa-alueet ja luonnonvarat ja annettava luonnon itsensä palautua entiseen loistoonsa.

Tämä tarkoittaa kestävää vetäytymistä nykyisestä yltiökuluttamiseen perustuvasta elämäntavastamme uuteen, elämälle myönteiseen, elämäniloiseen ja kestävään elämäntapaan – ei sen takia, että haluamme sitä, vaan siksi, että nyt on pakko.

Me voimme päästä irti nykyisestä kestämättömästä elämäntavastamme ja maailmastamme ja luoda uuden maailman, joka ei ole enää ristiriidassa oman itsemme ja tulevaisuutemme kanssa.

Nyt on aika valita hyvä elämä ja tulevaisuus, joka on mahdollinen.

Nyt on aika valita

Olemme lähestymässä vääjäämättä hetkeä, jolloin joudumme tekemään valinnan: alammeko radikaalisti sopeuttaa länsimaista elämäntapaamme luonnon ja elämää ylläpitävien järjestelmien kantokykyyn ja uusiutuvien luonnonvarojen mahdollistamalle kestävälle tasolle, vai annammeko luonnon ja oman elämämme perustan tuhoutua ja tehdä lopulta elämästämme kamppailua eloonjäämisestä? Myös se on valinta, jos emme tee mitään, vaan jatkamme kuten tähänkin asti ja kasvatamme luonnon rasitustamme entisestään.

Kollektiivinen itsesuojeluvaistomme ei ole vielä herännyt siinä määrin, että tämä valinta olisi meille kaikille itsestään selvä. Siksi yhä useammat meistä joutuvat tekemään tämän valinnan epäitsekkäästi, vastoin omaa maailmankuvaansa ja totuttua elämäntapaansa, jota he pitävät itsestäänselvyytenä ja oikeutenaan. Mutta valinta on tehtävä pian, sillä muuten ajaudumme ihmisten, kansakuntien, valtioiden ja jopa maanosien välisiin resurssisotiin, joissa jokainen pyrkii varmistamaan itselleen osansa jäljellä olevista luonnonvaroista, kun ne eivät enää riitä kaikille.

Tällä hetkellä jo miljardit ihmiset joutuvat elämään ilman puhdasta vettä ja riittävää ravintoa, mutta he ovat liian heikkoja aloittaakseen kamppailun länsimaita ja muita kehittyviä maita kohtaan, jotka yhä kasvavassa määrin käyttävät uusiutuvia ja uusiutumattomia luonnonvaroja yli oman osuutensa. Mutta kun puhdas vesi, ravinto ja muut välttämättömät, elämän edellytyksenä olevat luonnonvarat alkavat käydä vähiin länsimaissa ja kehittyvissä maissa, niin silloin resurssisodat ovat vääjäämättä edessämme.

Konkreettisen tästä tekee arvio siitä, että nykyisellä ilmastonmuutoksen tahdilla maapallomme lämpötila nousee noin neljä astetta, ja tämä tarkoittaa, että maapallomme kykenee elättämään vain 2−4 miljardia ihmistä. Onpa Nasan entinen tutkija James Lovelock ennustanut, että se olisi vain 1 miljardi. Ja tämä väestön vähentyminen ei varmasti tapahdu rauhaisasti ja sovussa. Se on kaikkien sotaa kaikkia vastaan – se on kamppailua eloonjäämisestä voimalla, jota emme ole aiemmin nähneet ja kokeneet.

Jokainen meistä voi tehdä tämän valinnan vain omasta puolestaan, ja jos se vaatii erityistä epäitsekkyyttä ja uhrautumista, niin sitä arvokkaampi ja kunnioitettavampi tämä valinta elämän puolesta on. Meidän, jotka olemme jo eläneet modernin maailmankuvamme loppuun asti ja pystymme kulutuksemme ja elämäntapamme muuttamaan omasta sisäisestä tahdostamme ja välttämättömyydestä mahdollisimman kestäväksi, pitää ymmärtää, että kaikille tämä valinta ei tule olemaan helppo.  Siksi meidän tehtävämme on toimia esimerkkeinä ja kannustaa muita tähän vaativaan valintaan, josta lastemme ja tulevien sukupolvien elämä on kiinni.

Kun tarpeeksi moni valitsee oman elämänsä aineellisen kulutuksen kohtuullistamisen, niin taloudellinen järjestelmä ja yhteiskunnallinen rakenne hyvinvointipalveluineen joutuvat sopeutumaan tähän uuteen elämäntapaan. Luonnollisesti kohtuullistaminen tarkoittaa aineellisen elintasomme pudotusta ja oman vastuumme kasvamista elämästämme ja läheisimmistämme, mutta se ei tee elämästämme onnettomampaa tai merkityksettömämpää, päinvastoin. Kun vapaudumme materialistisesta maailmankuvastamme ja arvoistamme, niin alamme huomata, mikä elämässä on olennaista ja mistä se todellinen onnellisuus löytyy. Se löytyy elämästä itsestänsä, joka on vapaata, luonnollista ja kestävää. Sillä on tulevaisuus, joka on mahdollinen.

Lopultahan on kyse siitä, keitä varten elämme. Elämmekö mahdollistaaksemme tuleville sukupolville myös oikeuden elää turvallista ja perustarpeet tyydyttävää elämää maailmassa, joka on kestävä ja sosiaalisesti vastuullinen, vai elämmekö nauttiaksemme itse elämästä, jonka muilta ja tulevilta sukupolvilta elämäntapamme vuoksi kiellämme?

Valinta ei ole helppo, mutta me itse päätämme ihmiskuntamme tulevaisuudesta – onko se kestävä ja mahdollinen vai jatkammeko katkeraan loppuun asti. Toki maailmassamme on paljon muitakin lyhyentähtäimen ongelmia ja haasteita, mutta jos tuhoamme elämämme perustan käyttäessämme maapallon luonnonvarat loppuun, niiden ratkaisemisella ei ole enää merkitystä. Nyt on aika keskittyä olennaiseen ja tehdä valinta elämän puolesta.