Ilmastonmuutos on haaste ihmisyydellemme

Me tiedämme, että emme voi ihmiskuntana, yhteiskuntana ja yksilöinä jatkaa nykyistä kestämätöntä elämäämme.

Tiedämme myös, ettei kukaan tule meitä ”pelastamaan”, jos emme sitä itse tee.

Tiedämme, että olemme suuren muutoksen ja murroksen edessä − muutoksen, joka meidän on välttämättä tehtävä. Meidän on muutettava elämämme ekologisesti ja sisäisesti kestäväksi − mahdolliseksi.

Onko katastrofi vältettävissä, paljonko on aikaa

Ympäristönsuojelun ja kestävän kehityksen haasteisiin ei ole menneinä vuosikymmeninä pystytty vastaamaan ja näyttää myös siltä, että myöskään ilmastonmuutoksen haasteeseen ei pystytä vastaamaan siten, että nykyinen kehitys kohti globaalia ekologista ja inhimillistä katastrofia kohti pystyttäisiin välttämään.

Tämän vuoksi tulisi nopeasti siirtyä puhumaan ja tekemään tekoja, jotka myös todellisuudessa turvaavat elämän säilymistä ja luoda edellytyksiä myös uuden ihmisyyden syntymisen edistämiseksi.

1960-70-luvuilla – YMPÄRISTÖNSUOJELU – tavoitteena oli ihmisten elinympäristön suojeleminen saasteilta ja tekeminen turvallisemmaksi.

1980-90-luvuilla – KESTÄVÄ KEHITYS – tavoitteena oli kestävän talouden luominen ja luonnon biodiversiteetin suojeleminen.

2000-2010-luvuilla – ILMASTONMUUTOS – tavoitteena oli estää ilmastonmuutoksen kärjistymistä ja luonnon ekosysteemien tuhoutumista, jotta elinolosuhteet pystyttäisiin turvaamaan ihmisille eri puolilla maailmaa.

2020-luvulla – ELÄMÄN SÄILYTTÄMINEN – tavoitteena on turvata elämän edellytykset sekä ihmisille että muulle luonnolle ja estää ajautuminen eloonjäämiskamppailuun ja taisteluun luonnonvaroista toistemme kanssa. Tämä edellyttää evolutiivisen ja elämäkeskeisen maailmankuvan ja arvojen heräämistä ja niiden tulemista elämäämme määrittäviksi periaatteiksi.

2030-luvulla – UUSI IHMISYYS – tavoitteena on luoda uusi ekologinen ja elämäkeskeinen perusta ihmiskunnalle ja tietoiselle uudelle ihmisyydelle ja turvata näin elämän mahdollisuus kaikelle elämälle myös pitkälle tulevaisuuteen. Tämä edellyttää holistisen maailmankuvan ja arvojen heräämistä ja niiden tulemista elämäämme määrittäviksi periaatteiksi.

Todennäköisesti ilman ilmastonmuutosta emme heräisi siihen, että olemme tekemässä lajina kuolemaa tai ainakin ajautumassa eloonjäämistaisteluun tuhotessamme yhä kiihtyvällä tahdilla elämämme luonnollista perustaa. Ilman ilmastonmuutosta elämämme perusta murtuisi ehkä pikkuhiljaa pala kerrallaan, eikä koskaan tulisi sitä hetkeä, että olisi pakko herätä – elämämme näivettyisi ja kurjistuisi, kunnes olisi liian myöhäistä.

Yleensä ekologiset kriisit ja katastrofit ovat aina paikallisia tai alueellisia korkeintaan, eivätkä näin ollen uhkaa koko ihmiskuntaa, vain niitä, jotka joutuvat näiden kriisien uhreiksi. Mutta ilmastonmuutos on aidosti globaali, eksistentiaalinen uhka, joka koskettaa meitä kaikkia maapallolla ja uhkaa ihmiskunnan selviytymistä ja tulevaisuutta. Me kaikki hengitämme samaa ilmaa.

Ilmastonmuutos on kuin kehomme kuume, joka tappaa kehoamme uhkaavia pöpöjä ja auttaa meitä tervehtymään.  Nyt ilmastonmuutos on maapallon kuume, joka "tappaa" haitallisiksi muuttuneita ajatustapoja, tottumuksia, arvoja ja niitä edustavia maailmankuvia ja auttaa meitä kollektiivisesti muuttamaan näitä arvoja ja maailmankuviamme. Ilmastonmuutos toimii samanlaisena herättävänä shokkina ihmiskunnalle kuin omassa tai läheistemme elämässä kohtaamamme kriisit – avioero, vakava sairaus, läheisen kuolema, taloudellinen vararikko yms. Ne pysäyttävät meidät ja saavat meidät pohtimaan elämämme tarkoitusta ja tulevaisuutta aivan uudella tavalla. Nyt koko ihmiskunta on kollektiivisesti kohtaamassa elämäämme muuttavan herätysshokin ja se auttaa meitä määrittämään uudet elämänarvomme ja tapamme elää sopusoinnussa itsemme, toistemme ja luonnon kanssa.

Ja vaikka ilmastonmuutos ja sen aiheuttamat tuhot luonnolle ovatkin koko ajan yhä pahempia ja laajempia, niin tämä hinta, jonka luonto nyt maksaa vuoksemme, on välttämätön, mikäli se saa meidät heräämään ja muuttamaan suuntaamme. Tämän vuoksi ilmastonmuutos on hyvä asia – se pakottaa meidät heräämään "uuteen aikaan" ja elämään. Ilmastonmuutos on todellinen mahdollisuus pelastaa sekä itsemme että maapallomme luonto.

Analyysi ilmastonmuutoksen hoidosta nyt

Nyt ei ole kyse vain siitä, kuinka "nykyisiä huonekaluja siirretään nykyisessä asunnossa", vaan siitä, että "talo palaa jo" ja palo on leviämässä ja uhkaa tuhota koko korttelin.

Pihalla kuitenkin pohditaan vielä, miten paloa olisi hyvä sammuttaa, millä tavalla ja minkä kokoisilla ja värisillä letkuilla ja kenen toimesta.

Myöskään se ei riitä, että evakuoimme talon asukkaat pihalle, sillä uusi talo on kuitenkin heillekin rakennettava – emmehän toki heitä pihalle voi jättää, vaikka jotkut sitäkin ehdottavat.

Niin ja onhan tietenkin myös niitä, jotka eivät paloa näe lainkaan tai eivät siihen usko, vaikka näkevätkin ja sitten niitä, joiden mielestä antaa palaa poroksi vaan, kun oma talo ei ole vielä tulessa.

Nuoret huutavat yhteen ääneen palomiehille, että "nyt on pakko", sammuttakaa ja tehkää se nopeasti – se on meidän talomme, joka palaa. Katsomassa olevat sedät ja tädit tuumaavat, että "kyllä noi nuoret ovat aina äänessä, vaatimassa aina sitä ja tätä, mikään ei ole koskaan hyvin".

Tällä hetkellä päättäjien suuri huoli on se, kuinka saamme lisää työvoimaa vaikkapa ulkomailta, jotta saadaan työllisyysastetta nostettua, jotta saadaan lisää talouskasvua, jotta saadaan lisää kulutusta ja ostovoimaa, jotta saadaan lisää veroeuroja, jotta voidaan ylläpitää hyvinvointivaltiota, mutta samaan aikaan on suuri huoli siitä, kuinka saataisiin ilmastopäästöjä alas, luonnon tuhoutumista estettyä ja että pystyisimme turvaamaan tulevaisuutemme ja edes eloonjäämisemme. 

Suurin hämmästykseni on se, että tässä ei nähdä mitään keskinäistä ristiriitaa – halutaan lisää taloutta ja kulutusta mikä aiheuttaa lisää päästöjä ja luonnon tuhoutumista, joita meidän pitäisi ehdottomasti ja nopeasti vähentää. 

Tehokkainta ja helpointa olisi yksinkertaisesti jättää tekemättä ja sopeuttaa yhteiskunta ja talous tähän vähenevään talouteen ja kulutukseen, vaikka se olisikin vaikeaa. Kysehän on kuitenkin jopa eloonjäämisestämme seuraavan ehkä sadan vuoden aikajänteellä.

Tämä tietenkin edellyttäisi sitä, että niillä, joilla on, jakaisivat sitä niille, joilla ei ole. Jos tätä ei hyväksytä, niin ajaudumme kaaokseen ja vahvimman pakkovaltaan.

Tai sitten huoli ympäristöstä, luonnosta, ilmastosta ja tulevaisuudestamme ei ole aitoa ja todellista, vaan vain sosiaalisen paineen luomaa näennäishuolta, jolle ei todellisuudessa aiotakaan tehdä mitään niin radikaalia, että voisimme tämän eloonjäämishaasteemme ratkaista.

Vaikka tietoa, tutkimustuloksia, raportteja, uutisia, kirjoja, puheenvuoroja yms. on ollut viime aikoina ja menneidenkin vuosien ja vuosikymmenten aikana todella paljon koskien luonnon tuhoa, nykyisen talousjärjestelmämme ja kulutukseen perustuvan elämäntapamme vaikutusta luonnon monimuotoisuuteen ja elinvoimaan, niin silti edelleen puskemme yhä kiihtyvällä tahdilla kohti luonnon ja oman itsemme tuhoa.

Mutta siitä, mikä on uuden ajan, uuden ihmisyyden ja uuden maailman sanomamme, ei ole ollut oikeastaan ollenkaan näkemyksiä. Siitä, että meidän tulee herätä "itsemme ja itsekkyytemme unesta" todellisuuteen, elää toisin ja luoda uusi kestävä maailma. Tätä itsestä ja itsekkyydestä luopumisen ja todellisuuteen heräämisen tarvetta, ei ole oikeastaan missään yhdistetty uuden maailman luomiseen paitsi sivulauseessa tai sitten niin, että meidän pitää kyllä muuttaa käyttäytymistämme, mutta ei ole kerrottu miten se muuttuisi.

Idän perinteisille ja nondual-opeille, jotka tätä itsestä ja itsekkyydestä luopumista ovat esittäneet, on riittänyt se, että näemme todellisuuden ja todellisen olemuksemme tietoisuutena, mutta siihen se aina jää – maailma jätetään ulkopuolelle ja heräämisen vaikutuksiakin kuvataan vain yksilötasolla. Tämä tietenkin johtuu siitä, että näiden oppien maailman tulkinta eli maailmankuva on hyvin erilainen kuin uuden ajan evolutiivisen ja holistisen maailmankuvan.

Meidän tulee herätä "itsemme unesta" todellisuuteen, elää ja toimia toisin ja luoda uusi kestävä maailma – tässä on sanomamme ydin. Ja koska tätä ensimmäistä osaa ei ole ymmärretty, niin siksi puskemme edelleen kohti vääjäämätöntä tuhoa.

Kysymys lienee siitä, milloin olemme valmiita luopumaan itsekkyydestämme elämän ja tulevaisuutemme vuoksi. Kuinka pitkälle olemme valmiita menemään ja uhraamaan oman elämämme perustan, oman itsekkyytemme vuoksi. Milloin tulee raja vastaan ja sanomme – nyt on pakko tehdä muutos ja nähdä elämän etu ja toimia sen eduksi.

Nyt ei ehkä olisi vielä liian myöhäistä.

Ilmastonmuutos on haaste ihmisyydellemme

Ja sitten odotellaan uutta raporttia. Ja uutisia siitä kuinka +2 astettakaan ei ole enää mahdollinen – nyt kun tuo 1,5 astetta alkaa olla taputeltu.

Edelleen on suuri huoli talouskasvun jatkumisesta, työllisyydestä, kestävyysvajeesta, palkankorotusvarasta, ostovoiman kehityksestä, tulevan laman vaikutuksista yms. ja pohditaan kuinka monta uutta sellutehdasta Suomeen mahtuu ja kuinka paljon metsähakkuita voidaan lisätä.

Suuri huoli siitä kuinka ilmastonmuutosta edistävää ja luonnontuhoa kiihdyttävää toimintaa saadaan ylläpidettyä ja kasvatettua. Välissä toki muistetaan pitää pakollinen puhe ilmastonmuutoksen estämisen tärkeydestä ja kuinka se on hallituksen tärkein tavoite.

Pähkähullua ja itsetuhoista.

Nykyinen edustuksellinen demokraattinen puoluejärjestelmämme ei kykene irrottautumaan talouden talutusnuorasta, vaikka näemme jo selvästi, että se johtaa maailmaan, jota kukaan ei halua. Lyhyen tähtäimen taloudelliset edut näyttävät koko ajan voittavan ihmisten ja ihmisyytemme edut ja tämä kehitys näyttää nyt koko ajan jopa kiihtyvän päinvastaisista puheista huolimatta.

On todennäköistä, että lähivuosina joudumme myös talouden taantumaan, jopa lamaan ja se tulee nostamaan nämä taloudelliset edut jälleen entistä näkyvimmin esille. Ja puheita ilmastonmuutoksen torjumisesta ja muun luonnontuhon estämisestä aletaan pitää hyvinvointiyhteiskunnan ja suomalaisten etujen vastaisina, mahdottomina hyväksyä ja vastuuttomina. Se, että tämän hintana on riistäytyvä ilmastonmuutos ja maailma, jota emme halua, ei tätä poliittista realismia muuksi muuta.

Lopulta ratkaisevaa on se, kuinka me itse alamme nyt elää ja toimia toisin ja kuinka teemme tästä uudesta kestävästä ja vastuullisesta elämäntavastamme yleisesti hyväksyttävää ja tavoiteltavaa.

Meidän täytyy tulevien vuosikymmenten aikana löytää ratkaisu maapallomme ja ihmisyytemme rajoissa pysyvälle elämäntavallemme, talous- ja poliittiselle järjestelmällemme ja kulttuurillemme. Olemme monesti yhtä mieltä tästä tavoitteesta ja pakosta, mutta kun siirrymme sanoista tekoihin, teot jäävät usein merkityksettömiksi ja vain huonoa omaatuntoamme ehkä parantaviksi, mutta pysyvää muutosta elämäntapaamme ne eivät tee.

Kun siirrymme materialistisesta ja vastuuttomasta elämäntavastamme ekologisesti ja sosiaalisesti vastuulliseen elämäntapaan, meidän tulee löytää vastauksia seuraaviin ratkaiseviin kysymyksiin:

• Miten teemme ymmärretyksi ja tavoiteltavaksi, että ekologisesti kestävä ja sosiaalisesti vastuullinen elämäntapa on aitoa ja kestävää hyvinvointia tuottava elämäntapa?

• Miten teemme yksinkertaisesta ja aineellisesti vaatimattomasta elämäntavasta sosiaalisesti ja kulttuurisesti hyväksyttävää, tavoiteltavaa ja suositeltavaa?

• Miten muutamme sosiaalisen kontekstimme ja yhteiskunnallisen rakenteemme ekologisesti kestävää ja vastuullista elämäntapaa tukevaksi ja ylläpitäväksi?

• Miten vaihdamme ulkoisesti yltäkylläisen, mutta kestämättömän elämäntapamme, sisäisesti rikkaaksi ja ulkoisesti vastuulliseksi elämäntavaksi ja elämäksi?

• Miten vaihdamme itsemme ilmaisun, itsemme toteuttamisen ja identiteetin luomisemme tavarasta, rahasta ja muusta ulkoisesta sisäisiin arvoihin, jotka kumpuavat elämästä ja sen luomista merkityksistä ja jotka eivät ole enää ristiriidassa tulevaisuutemme kanssa?

Mikäli emme pysty löytämään vastauksia näihin ratkaiseviin kysymyksiin, niin kohtalomme on sinetöity.

Meidän tulisi ymmärtää, että se on meidän ja lastemme elämä ja meidän ja lastemme maailma, joka tässä tuhotaan – luonnosta puhumattakaan. Emme me voi syyttää poliitikkoja siitä, että he tuhoavat elämämme ja maailmamme, jos emme itse ole valmiita elämään ja toimimaan toisin. He ovat "järjestelmän vankeja", eivätkä pysty ilman meitä siitä irrottautumaan. Meidän tulee vetää pois tukemme heiltä ja näin ilmaista, että he eivät enää edusta meitä ja nauti tukeamme.

Ilmastonmuutosta ja ympäristöongelmiamme käsitellään usein vain taloudellisena ja teknologisena haasteena – joskus nähdään jopa sen yhteiskunnalliset radikaalit vaikutukset, mutta se mitä hyvin harvoin näkee sanottavan, on se, että ilmastonmuutos ja ympäristöongelmamme ovat ensi sijassa ja erityisesti syvälle ihmisyyteemme menevä haaste ja, että meidän tavallisten ihmisten on nämä haasteet ratkaistava.

Me tavalliset ihmiset pyöritämme koko maailmaa, sen taloutta ja poliittista järjestelmää – me annamme sille oikeutuksen tuhota luontoa ja elinmahdollisuuksiamme, ja me voimme ottaa tämän oikeutuksen myös pois ja päättää, että nyt teemmekin ja elämme toisin.

Sinä päätät – käytä tätä päätäntävaltaasi järkevästi.

Nuoret ovat tulevaisuus, me aikuiset elämme historiassa

Me aikuiset emme ymmärrä, että sitä maailmaa, jossa luulemme elävämme, ei enää ole – me elämme historiassa. Myös puhuminen muutoksen välttämättömyydestä on turhaa – olemme niin kiinni nykyisessä elämänmallissa, että siitä irtaantuminen edellyttää lähes aina katastrofia omassa elämässämme. Jotkut ovat sen kokeneet ja elävät nyt todellisuudessa, mutta useimmat eivät.

Tämän vuoksi kaikki tuki pitää antaa nyt nuorille. He ovat vielä suhteellisen vapaita nykyisyyden pakkopaidasta ja näkevät sen mitä nyt pitää tehdä. He taistelevat tulevaisuudestaan, me puolustamme historiaamme. He ovat tulevaisuus.

Nyt on meidän aikuisten aika olla hiljaa ja kuunnella herkällä korvalla mitä nuoret meille nyt kertovat. Meidän tulee mennä itseemme, saada tunneyhteys heidän sanomaansa ja nähdä, että heidän asiansa on myös meidän asiamme.

Paras tukemme heille on se, että teemme kuten he haluavat meidän tekevän. He eivät politikoi, hae omaa itsekästä etuaan, ole minkään eturyhmän asialla – he ovat elämän puolella.

Meidän tulee vapautua erillisyydestämme ja antautua elämälle, jotta näkisimme sen todellisuuden, jossa elämme, sellaisena kuin se todellisuudessa on ja näin voisimme toimia sen puolesta mitä maailmamme nyt tarvitsee. Mutta emme me pysty tähän kuin poikkeustapauksissa. Kuten nuoremme kertovat (ja tiede), niin myöskään aika ei tähän riitä ja siksi meidän tuleekin nyt antautua nuortemme sanomalle ja näin toimia tulevaisuuden puolesta.

Tulevaisuuden ennustaminen ja arviointi nykyisestä todellisuuskäsityksestä ja maailmankuvasta käsin on turhaa ja hakuammuntaa, sillä juuri se on ongelmamme aiheuttanut eikä tältä perustalta voi löytyä ratkaisua. 

Mikään ratkaisu, joka perustuu mm. nykyiseen valtarakenteeseen, vallankäyttöön, talousmalliin, teknologiaan, luonnonvarojen kulutukseen ja eriarvoisuuteen, ei tuo ratkaisua, koska se ratkaistava asia on juuri tämä nykyinen järjestelmä ja sen perustana olevat oletukset "hyvästä elämästä" ja siitä miten se saavutetaan. Vain uudelta elämämyönteiseltä pohjalta tehtävät uudet oletukset siitä mitä hyvä elämä on ja miten se saavutetaan, voimme luoda järjestelmän, joka ei aja meitä tuhoon. 

Ensin olisi siis määritettävä mitä sellainen hyvä elämä ja todellinen hyvinvointi on, joka ei ole ristiriidassa oman itsemme ja luonnon kanssa ja sen jälkeen sitten katsoa minkälaista maailmaa nämä edellyttävät. 

Nyt pyrimme tekemään toisinpäin. Pyrimme muuttamaan järjestelmää nykyisellä perustalla (joka ei mahdollista todellisia ratkaisuja) ja saada nykyinen hyvän elämän ja hyvinvoinnin oletus (joka on ristiriidassa oman itsemme ja luonnon kanssa) toteutettua siten, että se ei enää ajaisi meitä tuhoon (mikä ei tietenkään ole mahdollista). Tuhoa voimme toki hidastaa nykyiseltä pohjalta, mutta ratkaisua sen pysäyttämiseen se ei mahdollista.

Nuoret voivat muuttaa maailman, koska he tulevat sopeutumaan evolutiivisesti siihen maailmaan, joka nyt on ja joka edellyttää elämämyönteistä maailmankuvaa. He kasvavat ja kehittyvät luonnollisesti ratkaisun vaatimaan todellisuuteen, jos sitä ei estetä. Siksi meidän tulee nyt tukea nuoria ja annettava kaikki tukemme heille, vaikka emme heitä ymmärtäisikään, jotta he kasvavat "ratkaisuun". Heidän ei tarvitse muuttaa itseään muuttaakseen maailmaa.

Nuoret elävät evolutiivisesti eli maailmankuvallisesti jo siinä mitä tietoisuutta maailma nyt vaatii tai ainakin lähellä sitä, mutta suurin osa meistä aikuisista elää vielä aiemmissa maailmankuvissa (traditionaalinen ja moderni), koska maailman muutos on ollut nopeampaa kuin meidän sopeutumisemme uusiin ajan haasteisiin – elämme täten historiassa.

Vaikka elämä antaakin monesti elämänkokemusta ja jopa viisauttakin, niin se myös ehdollistaa meitä uskomuksiimme ja alamme pitää kiinni siitä mitä on ollut ja on, emmekä haasta itseämme. Emme osaa enää olla lapsia, kun olemme niin aikuisia.

Nuorten ilmastolakkoilu on ”vallankumous”

Ensinnäkin he eivät vetoa mihinkään muuhun kuin siihen, mitä tiede kertoo ilmastonmuutoksen faktoista ja minkälaisia ennusteita se antaa tulevaisuudesta ja tarvittavan muutoksen aikataulusta. Tätä perustaa on vaikea kenenkään enää tosissaan kyseenalaistaa.

Toiseksi – ilmastonmuutoksen seuraukset näkyvät jo eri puolilla maailmaa sään ääri-ilmiöinä ja vaikuttavat jo miljoonien ihmisten elämään ja elämisen mahdollisuuteen ilmastonmuutoksen pahimmin runtelemilla alueilla. Myös todellisuus siis vahvistaa nuorten sanomaa.

Kolmanneksi – vaikka he vaativatkin nyt nykyisiltä päättäjiltä nopeita toimenpiteitä, niin samanaikaisesti he korostavat, että me tarvitsemme kokonaan uuden ekologisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävämmän maailmanmallin ja järjestelmän. He ymmärtävät, että sama järjestelmä, joka on meidät pulaan ajanut, ei voi olla se, joka tämän lopullisesti ratkaisee.

Neljänneksi – he tuovat esille myös sen, että uuden maailmanmallin ja järjestelmän luominen ei onnistu nykyisestä ajattelusta, todellisuuskäsityksestä ja maailmankuvasta käsin, vaan tarvitsemme kokonaan uutta ajattelua ja tietoisuutta – uutta suhdetta niin itseemme, toisiimme, luontoon kuin maailmaan.

Viidenneksi – he vaativat, että aika toimia on nyt. Aikaa ei ole enää tuhlattavaksi yksityiskohdista jankkaamiseen tai poliittisesta vallasta taistelemiseen, vaan päätökset päästöjen alas ajamiseksi on tehtävä nyt, vaikka tekisi kipeääkin. Kuten varmasti vanhalta itsekeskeiseltä ja materialistiselta pohjalta ajatellen ja kokien tekeekin. Ja vaikka emme vielä tiedä minkälainen uusi maailmanmalli ja järjestelmä tulee olemaan, niin se ei saa olla este toimimiselle nyt. Ensin päästöt alas ja tuhokehitys poikki, sitten on aikaa luoda uutta systeemiä.

Kuudenneksi – nuorten ilmastolakkoja ja muuta toimintaa on vaikea estää, koska heistä suurin osa on alaikäisiä, heitä ei voi kohdella kuten aikuisia mielenosoittajia usein kohdellaan (kohdistamalla heihin vallankäyttöä) ja jo muutaman vuoden kuluttua ensimmäiset heistä ovat täysi-ikäisiä ja voivat luoda tarvittavat yhteiskunnallisten asioiden hoitamisen systeeminsä ihan itse meidän kaikkien tulevaisuutta varmistamaan.

Ja kuten aluksi totesin, heillä on vankka tieteellinen ja todellisuuden luoma todistusvoima takanaan ja uskonpa, että myös moni meistä aikuisista on nuorten kanssa samaa mieltä, vaikka emme sitä itse uskalla tai voi ehkä sosiaalisen paineen vuoksi myöntää.

Näillä perusteilla uskallan sanoa, että nuorten nyt aloittamaa ”vallankumousta” ilmastonmuutoksen kärjistymisen estämiseksi ja myöhemmin koko maailmanmallin muuttamiseksi, on vaikea kyseenalaistaa ja pysäyttää. Enkä tietenkään itse keksi mitään syytä miksi näin pitäisi tehdä. Tulevaisuus ja elämä ovat nuorten puolella.