Valistunut itsestä vapaa anarkismi

Uuden ajan valistuneessa yhteiskunnassa yksilönvapaus tarkoittaa vapautta ”itsestä” ja sen luomasta erillisyydestä.

Valistunut, itsestä vapaa anarkismi on uuden ajan yhteiskunnan perusta ja tapa toteuttaa se.

Vapausaate, joka vie uuteen aikaan

Me luomme ja ylläpidämme kapitalistista taloudellista, sosiaalista ja poliittista järjestelmää omalla palkka- tai muulla ansiotyöllämme ja kulutuksellamme, joita toteutamme markkinoilla.

Kapitalistinen talousjärjestelmä ja sitä tukeva yhteiskunnallinen ja valtiollinen järjestelmä eivät ole mitään ”ulkoa annettuja ikuisuuksia ja totuuksia”, vaan ne syntyvät näin meidän omasta toimestamme ja työstämme joka hetki. Kun elämämme merkityksellisestä tekemisestä on muodostunut abstraktia palkkatyötä, jossa työn tulos ei ole enää tekijänsä hallussa tai hallinnassa, niin tämä tekemisen muuttuminen työksi on synnyttänyt myös kapitalistisen järjestelmän ja ylläpitää sitä.

Kapitalistinen järjestelmä puolestaan luo sitä tukevan yhteiskunnallisen todellisuuden ja valtiokoneiston, jota voisi kutsua ”erillisyyden ja erillistämisen järjestelmäksi”.

Tämä kaiken erillistävä järjestelmä on vienyt meiltä otteen omasta elämästämme ja ulkoistanut sen osaksi tätä järjestelmää. Yhä suurempi osa elämästämme on riippuvainen taloudesta ja valtiollisesta, yhteiskunnallisesta koneistosta. Meistä on tullut hyvinvointivaltion otteessa eläviä, ei vapaita toimijoita.

Koska me itse luomme ja tuemme tätä järjestelmää, niin me itse voimme myös lopettaa sen tukemisen ja lopulta viedä siltä elinvoiman − voiman, joka on nyt muodostumassa uhkaksi itsellemme ja maapallomme elinvoimalle.

Ratkaisu tämän erillisyyden ja sen synnyttämän kapitalistisen ja yhteiskunnallisen järjestelmän purkamiseksi on kääntää tämä joka hetki tapahtuva ”luomisprosessi” päinvastaiseksi. Muuttamalla abstrakti palkkatyö jälleen merkitykselliseksi, elämäämme tukevaksi ja siihen kiinteästi liittyväksi elämän aktiviteetiksi, myös kapitalistinen ja yhteiskunnallinen erillistämisen järjestelmä muuttuu elämää tukevaksi ja edistäväksi.

Muutos ei tapahdu hetkessä, mutta se on mahdollinen. Se ei tapahdu vastustamalla, vaan meidän tulee vetää tukemme pois nykyiseltä ja lähdettävä luomaan uutta todellisuutta, joka ei enää perustu erillistämiselle, vaan elämämme palauttamiselle luonnolliseksi ja mielekkääksi.

Me voimme luoda ”murtumia” kapitalismiin eli luoda elämässämme tilanteita ja tapahtumia, joissa toimimme ja elämme toisella tavalla ja näin toimien lakkaamme tukemasta kapitalistista järjestelmää. Nämä murtumat avaavat meille myös mahdollisuuksia nähdä toisenlainen maailma mahdollisena ja luoda sitä tässä ja nyt. Voimme elää uuden maailman todeksi omassa elämässämme jo nyt, eikä meidän tarvitse odottaa tulevaa kapitalistisen järjestelmän lopettavaa vallankumousta tai romahdusta.

Työmme tuottaa välineitä voiton tekemiseen tavaroiden ja palveluiden avulla, jotka monesti ovat vain turhakkeita, ekologisesti ja sosiaalisesti kestämätöntä kulutusta, mutta eivät tuota välineitä hyvän elämän toteuttamiseen ja merkityksen luomiseen omaan elämäämme.

Abstrakti työ luo meille myös erilaisia identiteettejä ja rooleja, jotka luovat sosiaaliset suhteemme, ja täten myös nämä sosiaaliset suhteemme perustuvat usein kapitalismiin ja sen eteen tekemäämme työhön, ei aitoon yhteisöllisyyteen tai vuorovaikutukseen toistemme kanssa.

Kun luovumme tekemästä ja ylläpitämästä kapitalismia, niin silloin palautamme elämänhallintamme ja itsemääräämisoikeutemme takaisin itsellemme ja elämän luonnollisen merkityksen ja arvokkuuden elämäämme.

Tavoitteenamme on palauttaa yhteys omaan itseemme, ympäröivään luontoon, elämäämme ja kanssaihmisiimme − luoda aitoa yhteisöllisyyttä ja vuorovaikutusta, joka saa aikaan ja ylläpitää merkityksellistä tekemistä ja mahdollistaa kestävän ja vastuullisen elämäntavan toteuttamisen. Elämäntavan ja itsemme toteuttamisen tavalla, joka ei ole ristiriidassa muun elämän ja ihmisten kanssa.

Kun luovumme kapitalismista, kysymys on voimaantumisestamme ja elämän saamisesta takaisin elämäämme. Nyt olemme monesti kadottaneet luonnollisen elämämme ja ihmisyytemme kapitalismin luomaan toiseuteen ja ulkopuolisuuteen. Olemme menettäneet merkityksen ja arvokkuuden elämästämme.

Luomalla murtumia kapitalismiin ja luomalla uutta maailmaa todeksi elämässämme tässä ja nyt omasta elämästämme ja toiminnastamme tulee poliittinen voima ja tapa luoda merkitystä ja arvokkuutta elämäämme. Tästä tavoitteesta olemme varmastikin samaa mieltä. Yhtä tärkeää kuin "kapitalismin murtaminen" on se, että saamme takaisin elämäämme merkityksen ja arvokkuuden, joka usein on hävinnyt elämästämme.

Hyvä merkityksellinen elämä itselle, on myös hyvä elämä muille ja maapallolle − kaksi kärpästä yhdellä iskulla.

Kapitalismin jälkeen - VIVA!

Mikään ideologia, jota on tarjottu ratkaisuksi kapitalismin tilalle – mm. sosialismi, kommunismi, anarkismi – ei tule onnistumaan, vaikka sen tavoite olisikin yhdensuuntainen uuden ajan ”valistuneen yhteiskunnan” kanssa. Niin kauan kuin me ihmiset olemme oman itsemme vallassa, emme pysty luomaan yhteiskuntaa, joka olisi eriarvoisuudesta, vallankäytöstä, pakkovallasta tai väkivallasta vapaa ja aidosti yhteisöllinen ja solidaarinen muiden ihmisten ja myös muun luonnon kanssa.

Vasta kun olemme riittävissä määrin vapautuneet ”itsen vallasta”, pystymme uuden ajan mukaisen valistuneen yhteiskunnan luomaan. Tämän takia kaikki huomio ja panostus tulisi nyt tehdä ihmisten vapauttamiseksi ”itsen vallasta” ja ymmärtää, että vain sen kautta voimme luoda uuden kestävän ja mahdollisen maailman – valistuneen yhteiskunnan ja rauhantilan, jossa taistelu itseämme, toisiamme ja luontoa vastaan on päättynyt.

"Anarkismi on taloudellisista, yhteiskunnallisista ja sosiaalisista valtahierarkioista vapaata yhteiskuntaa tavoitteleva poliittinen ideologia, joka korostaa yksilönvapautta." Wikipedia. 

Uuden ajan lisäys tähän on se, että yksilönvapaus tarkoittaa yksilön vapautta itsestä ja sen luomasta erillisyydestä. Itsestä vapaa anarkismi on uuden ajan valistuneen yhteiskunnan perusta.

Kyse ei ole niinkään näiden eri ideologioiden valuvirheistä, vaan siitä, että niitä toteuttavat ihmiset eivät ole niiden esittämään yhteisyyteen ja solidaarisuuteen olleet valmiita muuten kuin puheissa ja teoissa on toteutunut sitten se erillisyyteen ja eriarvoisuuteen perustuva ihmiskäsitys ja maailmankuva, joka aatteen kannattajilla on ollut. Tämä johtaa aina ennen pitkään lopputulemaan, joka ei enää ole aatteen mukainen. Idealismi sortuu realismin jalkoihin.

Tämän vuoksi uuden ajan näkemyksiä ei voi myöskään ymmärtää nykyisestä erillisyydestä käsin ja on siksi korostettava tätä koko uuden ajan perustana olevaa "yksilönvapautta", vapautta itsestä. Muuten joudumme vain jatkuvaan ja turhanaikaiseen väittelyyn ja väärinymmärrykseen.

Uusi aika syntyy nykyisen ulkopuolella, uuden ajan itsestä vapaan tietoisuuden ja todellisuuden oivaltaneiden toimesta ja parissa. Uuden ajan kapinalliset ovat valistuneen itsestä vapaan anarkismin eli VIVA:n kannattajia.

Kapitalismi ja eliitti, jota vastaan anarkismi yli 100 vuotta sitten kävi, on nyt vasta tulossa tiensä päähän varallisuuden räikeän harvojen käsiin keskittymisen ja pahenevien ympäristöongelmien vuoksi ja lisäksi vasta nyt olemme lähestymässä ”itsevapaata tietoisuutta”, joka voi tästä anarkismista tehdä myös totta. Uuden ajan ”valistunut, itsestä vapaa anarkismi” on se mikä nyt tarjoaa "voiton" kapitalismista ja eliitin vallasta.

Iso ero perinteiseen anarkismiin on tietenkin se, että vallankumous ei perustu edes väkivallattomaan yhteenottoon vallanpitäjien kanssa, vaan siihen, että tuki vedetään niiltä pois ja näin kapitalismi tuhoaa itse itsensä, kuten käy myös edustukselliselle demokratialle, kun kulutus ja äänestäminen vähenevät riittävästi.

Perinteinen anarkismi hakee suoraa valtaa ja elämisen mahdollisuuksia kansalle, VIVA hakee ratkaisua ihmiskunnalle ja elämälle vähentämällä luontorasitusta. Köyhät maat nousevat kapinaan saadakseen välttämättömät elinmahdollisuudet ja elintason, rikkaat maat vähentävät omaa kulutustaan VIVAN avulla. Lopulta uuden ajan anarkismi luo maailman, joka on tasapainossa itsensä ja luonnon kanssa ja mahdollistaa hyvinvointia kaikille.

Valistunut yhteiskunta

Valistuneen yhteiskunnan perustana on positiivinen ja evolutiivinen ihmiskäsitys, elämäkeskeinen todellisuuskäsitys, ekologinen ja evolutiivinen maailmankuva ja arvot ja hyvään, mielekkääseen ja onnelliseen elämään keskittyvä kulttuurinen tila, jossa ihmiset luovat itselleen sellaista maailmaa ja yhteiskuntaa kuin he itse haluavat ja hyvä elämä edellyttää – hyväksyen kuitenkin elämäkeskeiset ja humaanit arvot, joita vastaan ei saa toimia.

Vapaus on valistuneen yhteiskunnan perusta ja tavoite. Valistunut yhteiskunta antaa jäsentensä elää ja olla vapaasti ja purkaa tätä estäviä nykyisiä rakenteita ja esteitä. Valistunut yhteiskunta varmistaa, että kaikilla sen jäsenillä on yhtäläiset oikeudet ja mahdollisuudet saada elämälleen välttämättömät perusresurssit – ravinto, asunto, turvallinen elinympäristö, terveydenhuolto, koulutus ja oppimismahdollisuudet ja osallistumisoikeus yhteisten asioiden hoitamiseen.

Se on yhteiskunta, joka mahdollistaa ja tukee jäsentensä oma-aloitteista itsensä kehittämistä ja toteuttamista siten kuin kullekin yksilölle on ominaista ja luontaista. Yhteiskuntaa leimaa toiminnan ja elämän moninaisuus ja erilaisuus – se on monimuotoista elämää ja kanssakäymistä.

Valistunut yhteiskunta tähtää jäsentensä onnellisuuteen, ekologisesti ja sosiaalisesti kestävään, hyvään ja mielekkääseen elämään. Se on jäseniään varten, eikä omaa omia tavoitteita ylitse jäsentensä.

Se on osallisuusyhteiskunta, jossa sen jäsenet itse osallistuvat itseään koskeviin päätöksiin mahdollisimman lähellä todellisuutta. Valtaa jaetaan ylöspäin vain, jos asian laajuus tai merkitys sitä vaativat – silloinkin jäsenillä on veto-oikeus ylemmällä tasolla tehtyihin päätöksiin.

Se tavoittelee alueellisesti ekosysteemipohjaista omavaraisuutta, jotta riippuvuus muualta hankittavista resursseista vähenee, jolloin on paremmat mahdollisuudet selviytyä edessä olevista poikkeustiloista, ja joka mahdollistaa myöhemmin resurssipohjaisen talouden toteuttamisen.

Se suojelee ympäristöä ja luontoa ja varmistaa, että yhteiskunnan ja sen jäsenten toiminta pysyy ekologisesti kestävällä tasolla. Se valistaa jäseniään, jotta yhteiskunta ei aiheuta ilmastonmuutosta ja muita luonnolle ja ihmisille tuhoisia vaikutuksia.

Se ylläpitää alueellista turvallisuutta, mutta pyrkii laajaan yhteistyöhön lähialueiden kanssa siten, että nykyisten valtionrajojen merkitys ja vaikutus häviävät ja tarve voimakeinojen käyttämiseen häviää eri alueiden välillä.

Valistuneen yhteiskunnan aineksia ovat mm. seuraavat:

VAPAUS

Yksilön vapaus on kaiken keskiössä. Ilman vapautta on aina jonkun toisen tai järjestelmän vallankäytön kohteena, vapaus on mahdollisuutta valita itse, miten elää elämäänsä ja antaa tämän mahdollisuuden myös muille.

PERUSTARPEET

Elämälle välttämättömät resurssit on varmistettava kaikille, jotta todellinen vapaus on mahdollinen – ruoka, asunto, koulutus, terveydenhoito, turvallisuus. Maapallon resurssit ovat yhteisiä.

KOULUTUS

Kaikilla on oikeus koulutukseen, joka edistää omien taipumustensa mukaista itsensä toteuttamista ja antaa opastusta luonnollisen elämän elämiseen.

IHMISOIKEUDET

Tasa-arvo ja oikeudenmukaisuus, jotka koskevat kaikkia. Ilman näitä syntyy aina eriarvoisuutta ja vallankäyttöä, joka johtaa vähemmistöjen alistamiseen ja hyödyntämiseen.

TYÖ

Vapaaehtoinen työ, jossa jokainen löytää oman luontaisen tapansa tehdä työtä kaikkien hyväksi. Tällöin ei tarvita palkkatyötä eikä muitakaan ulkoisia pakotteita.

OMISTUS

Omistusoikeus on vallankäyttöä ja rajoittaa muiden elämistä. Omistukset ovat syntyneet yleensä yhteisten, aikojen saatossa tapahtuneiden ponnistusten avulla ja ovat siksi yhteisiä, eivät yksityisiä.

TALOUS

Paikallistalous, läheisyhteisöt, yksityisyys – yhteisöllinen omavaraisuus ja vastuu yhteisön jäsenistä. Yksilön yksityisyys on varmistettava myös yhteisön sisällä. Vaihdantaa toisten yhteisöjen kanssa.

YHTEISÖ

Kaikkien osallistuminen yhteisten asioiden hoitamiseen ja niistä päättämiseen. Asioista on päätettävä siellä missä koetaan niiden vaikutukset ja niiden toimesta, joita asiat koskevat.

YHTEISKUNTA

Vapaus valtiosta, hallituksesta, enemmistödemokratiasta, laeista, armeijasta – nämä ovat aina vahvimman ja vallassa olevan eliitin omaksi suojakseen rakentamia välineitä. Vapaat ihmiset eivät tarvitse näitä. Aina on kuitenkin pieni vähemmistö, joka rikkoo yhteisön käyttäytymismalleja ja sääntöjä – heitä pitää auttaa sopeutumisessa yhteisöön, ei sulkea vankilaan.

VALLANKUMOUS

Vallankumouksessa ei oteta valtaa itselle nykyisiltä vallankäyttäjiltä, vaan luodaan uusi yhteiskunta, jossa hallinto on hajautettua ja paikallista.

SISÄINEN VAPAUS

Yksilön vapaus laajenee uudessa ajassa koskemaan myös sisäistä vapautta erillisyyden kokemuksesta ja luodusta omakuvasta. Tämä on nyt mahdollista luonnollisesti ihmiskunnan lähestyessä uutta evolutiivista elämäkeskeistä ja luonnollista todellisuuskäsitystä ja maailmankuvaa. Tämä luo edellytykset vapauden ja vapaan yhteiskunnan toteuttamiselle.

ME TEEMME SEN

Uudessa ajassa ”vallankumous” tarkoittaa tuen pois vetämistä nykyisiltä vallankäyttäjiltä ja järjestelmiltä ja uuden yhteiskunnan luomista vapaudesta ja omista elämänvalinnoista käsin.

VÄKIVALLATTOMUUS

Väkivalta on vallankäyttöä ja toisten ihmisten ihmisyyden ja vapauden rajoittamista, eikä sitä tule tämän vuoksi hyväksyä missään muodossa. Uudessa ajassa painopiste ei ole nykyisen järjestelmän muuttamisessa, vaan uuden yhteiskunnan ja maailman luomisessa vapaudesta ja elämästä käsin.

EKOLOGISUUS

Ekologinen kestävyys on kaiken toiminnan välttämätön edellytys. Aineellisen ja ympäristöä haittaavan ja kuluttavan kulutuksen vähentäminen on välttämätöntä, jotta saavutetaan riittävän nopeasti tasapaino luonnon uusiutuvan biokapasiteetin kanssa ja pystytään hidastamaan ilmaston lämpenemistä.

HYVÄ ELÄMÄ KAIKILLE

Uuden ajan tavoitteena on luoda edellytykset sille, että kaikki maailman ihmiset voisivat elää vapaana oikeudenmukaista ja tasa-arvoista elämää, jossa ei ole enää ristiriitaa meidän itsemme ja maapallomme välillä (eettisyys ja ekologisuus), ja jossa eriarvoisuus kaikilla sen eri ilmenemisen tasoilla on päättynyt ja erilaisuutta arvostetaan elämän monimuotoisena ilmentymänä.

Vaikka perinteisessä anarkismissa ja uuden ajan anarkismissa on hyvin paljon samaa, niin ero lähestymistavoissa on kuitenkin selvä. Perinteisessä anarkismissa tavoitteena on päästä irti "orjuudesta ja sorrosta", jotta ihmiset olisivat vapaita toteuttamaan itseään, kun taas uudessa ajassa sisäinen vapaus on se, joka ilmenee ja luo vapaan yhteiskunnan, jossa ei ole tarvetta vapautta kahlehtiville järjestelmille.

Toki uudessa ajassa sisäinen vapautuminen – että alkaa elää todellisuudessa ilman ”itseä” – ja muutokset yhteiskunnassa tapahtuvat yhtä aikaa, mutta kestävän perustan yhteiskunnalle luovat sisäisesti vapaat ihmiset.

Tämän lähestymistapaeron vuoksi aiemmin ei ole pystytty luomaan vapaita yhteiskuntia. Nyt siihen on kuitenkin aito evolutiivinen mahdollisuus, kun elämme modernissa ja postmodernissa maailmankuvassa ja maailman tila on pakottamassa meitä eteenpäin kohti elämäkeskeisiä maailmankuvia, joissa erillisyyttä, eriarvoisuutta ja valtaa ylläpitävän luodun omakuvan vaikutus vähenee ja lopulta häviää.

Uuden ajan ”anarkistinen” ohjelma on radikaali vain, kun sitä tarkastelee nykyisestä maailmasta ja järjestelmästä käsin. Vapaudesta käsin se on luonnollinen ja itsestään selvä.

Tarvitsemme uutta elämän paradigmaa

Ratkaisua maailman globaaleihin ja yksilötason ongelmiin ja kaikkeen siltä väliltä ei löydetä nykyisestä tavastamme tarkastella ja tulkita ympäröivää maailmaamme ja todellissuuttamme, vaan ne löytyvät uudeksi elämän paradigmaksi kutsutusta tavasta hahmottaa ja tulkita maailmaamme ja todellisuuttamme.

Uuden elämän paradigman 3 tärkeintä näkökulmaa ovat:

Elämäkeskeinen näkökulma

Elämää ja sen eri ilmenemismuotoja − kulttuuria, yhteiskuntaa, taloutta jne. − tulee tarkastella elämästä itsestään ja todellisuudesta, ei näistä luoduista ilmentymistä, käsin. Ilmentymät edustavat aina sitä todellisuuden tulkintaa, jolle ne ovat syntyneet, eivätkä siksi kykene vastaamaan muuttuneisiin olosuhteisiin, mikäli nämä ylittävät vallitsevan todellisuuskäsityksen.

Evolutiivinen näkökulma

Kehitys on aina sopeutumista muuttuneisiin oloihin, olivat nämä sitten ulkoisia tai sisäisiä. Ilman muuttuneiden olojen luomia ongelmia ja painetta ei synny kehitystä. Evolutiivinen kehittyminen on uuden maailmankuvan ja arvomaailman luomista, joiden avulla ratkaisemme syntyneet ongelmamme niin yksilö-, yhteisö-, yhteiskunta- kuin maapallommekin tasolla. Meidän on siis mentävä eteenpäin löytääksemme ratkaisut aikamme luomiin ongelmiin.

Holistinen näkökulma

Tarkastelemme maailmaamme ja todellisuuttamme kokonaisuudesta käsin ja kokonaisvaltaisesti, ja tämä luo meille kyvyn nähdä yksityiskohdat ja sen, miten ne liittyvät tähän kokonaisuuteen. Näkökulmamme todellisuuteen on esimerkiksi maapallo, ihmiskunta, elämä, kaikkien etu.

Nämä näkökulmat yhdessä luovat uuden tavan tarkastella ja tulkita maailmaamme, sen eri ilmiöitä ja muuttuneiden olosuhteiden luomia ongelmia. Ne luovat uuden elämän paradigman, joka tarjoaa avaimet nykyisten ongelmiemme ratkaisujen pohjaksi.

Uusi elämän paradigma edellyttää aiemmasta todellisuuskäsityksestä luopumista ja täten tietoisuutemme laajentamista verrattuna aiempaan. Uusi paradigma on yhtä luonnollinen kuin aiemmatkin paradigmat, mutta nyt se tarjoaa meille edellytykset jatkaa elämää, joka on elämisen arvoista.

Uusi paradigma tulee vallitsevaksi, kun on saavutettu ns. kriittinen massa uutta tietoisuutta eli uuden paradigman ja laajemman tietoisuuden omaavia ihmisiä. Maailmamme muuttuu sitten heidän toimestaan, heidän saadessaan yhä laajempaa kannatusta. Millä tavalla tämä tapahtuu ja millä aikataululla, jää nähtäväksi.

Uusi paradigma luo meille edellytykset muuttaa maailmamme ja elämäntapamme ekologisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti kestäviksi, yhteiskuntamme vapautta ja vastuuta edistäviksi, kulttuurimme ja elämämme mielekkäiksi ja merkityksellisiksi sekä meidät itsemme sisäisesti vapaiksi − mikä onkin kaiken edellä mainitun edellytys.

Kaikki lähtee siis meistä itsestämme ja siitä, kuinka tarkastelemme maailmaamme ja todellisuuttamme ja kuinka muutamme tämän uuden todellisuuden näkemisemme uudeksi maailmaksi, yhteiskunnaksi ja elämäksi.

Kun vaihdamme todellisuuden hahmottamisen ja tulkinnan tapaamme uuden paradigman mukaiseksi, niin todellisuus avautuu hyvin erilaisena kuin mihin olemme aiemmin tottuneet. Todellisuus ei ole enää staattinen ja ulkopuolellamme, vaan nyt se on dynaaminen, jatkuvasti muuttuva ja kehittyvä todellisuus, ja me itse vaikutamme merkittävästi sen syntymiseen. Todellisuus on sisäisen todellisuutemme heijastamaa, ja me olemme sen olennainen osa.

Matka uuteen on pitkä ja haastava, koska se edellyttää perustavanlaatuista murrosta ja muutosta tavassamme hahmottaa ja tulkita maailmaa ja itseämme. Avain näiden todellisuutta luovien käsitystemme muuttamiseen on kuitenkin selkeä. Meidän tulee nähdä nykyisten käsitystemme ja uskomuksiemme rajallisuus ja vajavaisuus ja rohkeasti haastaa oma itsemme ja se, miten nyt näemme todellisuuden ja miten toimimme eri elämänaloilla.

Me tarvitsemme nyt muutoksia siinä miten hahmotamme todellisuutta ja siinä kuinka eri elämämme osa-alueet ilmenevät siitä.

Todellisuuskäsityksen muutos

Meidän on siirryttävä newtonilaisesta, mekanistisesta ja materialistisesta todellisuuskäsityksestämme luonnolliseen ja tietoiseen todellisuuskäsitykseen.

Ihmiskäsityksen muutos

Meidän on siirryttävä itse- ja ihmiskeskeisestä dynaamiseen, kehittyvään ja elämäkeskeiseen ihmiskäsitykseen.

Elämän kontekstin muutos

Meidän on siirryttävä oman minän ja ryhmän egoistisesta kontekstista elämän ja evoluution kokonaisedun kontekstiin.

Maailmankuvan ja arvomaailman muutos

Meidän on siirryttävä modernista ja postmodernista maailmankuvastamme, arvomaailmastamme ja kulttuuristamme evolutiiviseen ja holistiseen maailmankuvaan ja kulttuuriin.

Elämäntavan muutos

Meidän on siirryttävä ekologisesti, taloudellisesti ja sosiaalisesti kestämättömästä ja vastuuttomasta elämäntavastamme kestävään, elämää ylläpitävään ja ihmisyyttämme kehittävään elämäntapaan. Meidän tulee muuttaa myös nykyinen yhteiskunnallinen, taloudellinen, teollinen, kulttuurinen yms. järjestelmä paremmin elämää tukevaksi.

Energiatuotantotavan muutos

Meidän tulee siirtyä fossiilisesta ja saastuttavasta, ilmastonmuutosta edistävästä kestämättömästä energiatuotannostamme uusiutuviin luonnonvaroihin perustuvaan kestävään energiatuotantoon.

Talousjärjestelmän muutos

Meidän tulee siirtyä yltiökapitalistisesta, aineelliseen kulutukseen, velanottoon ja globaaliin kilpailuun perustuvasta talousjärjestelmästämme arvolähtöiseen ja taloudellisesti, sosiaalisesti, ekologisesti ja eettisesti kestävään talouteen.

Finanssijärjestelmän muutos

Meidän tulee siirtyä reaalimaailmasta irrallaan olevasta, globaaleja kuplia ja kriisejä aiheuttavasta finanssijärjestelmästämme reaalielämää tukevaan ja mahdollista maailmaa edistävään rahoitusjärjestelmään.

Poliittisen järjestelmän muutos

Meidän tulee siirtyä talouden talutusnuorassa olevasta, näennäisdemokraattisesta ja eliitin vallassa olevasta poliittisesta järjestelmästämme suoraan kansalaisvaikuttamiseen ja ihmisten, yhteisöjen ja elämän etuja ajavaan suoraan demokratiaan.

Yhteiskunnallisen järjestelmän muutos

Meidän tulee siirtyä valtio- ja eturyhmäkeskeisestä, korporatiivisesta ja saavutettujen etujen puolustamiseen keskittyvästä yhteiskunnallisesta järjestelmästämme ihmisten, yhteisöjen ja elämän elinehtoja ylläpitävään ja edistävään ja myös tulevat sukupolvet huomioon ottavaan yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen, jossa kaikkien etu on ensi sijalla.

Koulutuksen ja kasvatuksen muutos

Meidän tulee siirtyä mekanistisesta, ylhäältäpäin ohjatusta, tiedon jakamiseen perustuvasta ja yhteiskunnan ja talouden etuja varten tapahtuvasta kasvatuksesta ja koulutuksesta oppimisen, kasvamisen ja kehittymisen mahdollistavaan, itseohjautuvaan ja elämään perustuvaan ekosysteemiin.

Terveydenhuollon muutos

Meidän tulee siirtyä erillisten sairauksien poistamiseen erikoistuneesta, medikalisoituneesta terveydenhuollosta kokonaisvaltaiseen, ihmiskeskeiseen ja ennaltaehkäisevään terveyden ja hyvinvoinnin luomisen ekosysteemiin.

Työelämän muutos

Meidän tulee siirtyä hierarkkisesta, esimies/alaissuhteisiin perustuvasta pirstaloituneesta ja ammattikeskeisestä vallankäytöstä työelämässä yhteisöllisesti uutta luovaan ja vision suuntaamaan arvotuotantoon, joka mahdollistaa osallisten itsensä toteuttamisen ja merkityksellisen tekemisen.

Infrastruktuurin toteuttamistavan muutos

Meidän tulee siirtyä ekologisesti ja inhimillisesti kestämättömästä rakentamisesta kestävään, ekologiset ja sosiaaliset reunaehdot huomioon ottavaan, todellista hyvinvointia luovaan ja edistävään rakentamiseen ja infrastruktuurin luomiseen.

Kulttuurin muutos

Meidän tulee siirtyä minä- ja ryhmäkeskeisestä modernista ja postmodernista erilliskulttuurista elämää ja ihmisyyttä edistävään yhtenäiskulttuuriin, jossa erilaisuus ja evolutiivinen eriaikaisuus ovat osa kulttuurista rikkautta ja monimuotoisuutta.

Nämä kaikki muutosten kuvaukset ovat vielä hyvin yleisellä tasolla, mutta ne antavat kuvaa siitä, kuinka suuresta muutoksesta on nyt kysymys.

Globaalit tavoitteemme

Me tarvitsemme nyt globaalin tavoitteen ilmastonmuutoksen ehkäisemiseksi ja luonnon monimuotoisuuden ja uusiutumiskyvyn palauttamiseksi ja säilyttämiseksi. Onhan meillä velvollisuus huolehtia maapallostamme.

Meidän tulee hyväksyä maapallon ekologiset rajat kaikelle toiminnalle ja jaettava maapallon luomat mahdollisuudet oikeudenmukaisesti korkean elintason ja matalan elintason maiden välillä. Käytännössä tämä tarkoittaa länsimaiden aineellisen kulutuksen vähentämistä, jotta kehittyville maille tulee tilaa saavuttaa kohtuullinen aineellinen elintaso.

Tämä merkitsee siis sitä, että elintasoerojen on kavennuttava, eikä se voi tapahtua siten, että kaikki maat saavuttavat länsimaisen elintason, vaan käytettävissä olevia luonnonvaroja on jaettava yhteisen ihmisyytemme nimissä oikeudenmukaisesti kaikkien maiden kesken. Mikäli länsimaat eivät tue tätä kehitystä, niin eriarvoisuus ja taloudellinen ja sosiaalinen kuilu vain kasvavat, mikä ajaa meidät kasvavaan vastakkainasetteluun ja jatkuvaan taisteluun hupenevista luonnonvaroista. Tämä ei voi olla länsimaidenkaan intressissä.

Länsimaiden kannattaa hyväksyä tämä aineellisen elintasonsa lasku ja valmistautua siihen ajoissa, sillä muuten olemme jatkuvassa ”sotatilassa” maapallomme suuren väestöenemmistön kanssa. On myös varmistettava, että kun elintaso länsimaissa laskee, niin se tapahtuu maiden sisällä oikeudenmukaisesti eli myös maiden sisäiset elintasoerot tasoittuvat eikä käy päinvastoin, kuten nyt tapahtuu.

Jotta edellä mainittu tavoite aineellisen kulutuksen oikeudenmukaisesta jakamisesta olisi edes teoriassa mahdollista, se edellyttää globaalin eriarvoisuuden pienentämistä. Me tarvitsemme nyt globaalin tavoitteen taloudellisen ja sosiaalisen eriarvoisuuden pienentämiseksi ja elämälle välttämättömän perusturvan varmistamiseksi kaikille ihmisille. Meillä kaikilla on oikeus elämään riippumatta siitä, missä asumme ja elämme.

Eriarvoisuuden ja siitä kumpuavan epätasaisen aineellisen elintason jakaantumisen perussyynä ovat erilaisuuden pelkääminen ja oman erillisyyden kokemuksen turvaaminen muiden erilaisuutta vasten. Me tarvitsemme nyt globaalin tavoitteen ihmisten, yhteisöjen, kulttuurien ja kansojen erilaisuuden hyväksymiseksi ja tästä erilaisuudesta kumpuavien vastakkainasettelujen ja oman turvaamistarpeiden vähentämiseksi ja estämiseksi. Meillä kaikilla on oikeus erilaisuuteemme ja rauhaan.

Erilaisuuden hyväksyminen ja näkeminen kulttuurisena rikkautena ja ihmisyytemme toteutumisen välineenä mahdollistaa meille kaikille oikeuden itsensä ilmaisemiseen yksilöllisesti, yhteisöllisesti ja kansakuntina. Me tarvitsemme nyt globaalin tavoitteen ihmisten, yhteisöjen, kulttuurien ja kansojen itsensä ilmaisemisen ja toteuttamisen mahdollistamiseksi ja turvaamiseksi ja tätä edistävien vallankäyttömuotojen vähentämiseksi vallan keskittymistä purkamalla. Meillä kaikilla on oikeus itsemme ilmaisemiseen ja toteuttamiseen.

Me tarvitsemme nyt uutta aikaa ja globaaleja tavoitteita, joiden avulla maapallomme aineelliset luonnonvarat jaetaan kaikkien ihmisten kesken oikeudenmukaisesti ja siten, että se mahdollistaa maapallomme ekologisen tasapainon palauttamisen ja sen monimuotoisuuden ja elinvoiman ylläpitämisen.

Me tarvitsemme uutta aikaa ja globaaleja tavoitteita, joiden avulla eriarvoisuuden globaali poistaminen on etusijalla kaikessa toiminnassamme ja tavoitteenamme sen perustana olevan erilaisuuden hyväksymisen lisääminen, jotta voimme varmistaa kaikille yhdenmukaisen oikeuden itsensä ilmaisemiseen ja toteuttamiseen rauhan oloissa.

Me tarvitsemme nyt uutta aikaa ja globaaleja tavoitteita, voidaksemme jatkaa elämäämme maapallolla inhimillisesti ja rauhan oloissa. Me tarvitsemme uutta aikaa saadaksemme itsellemme ihmisarvoisen tulevaisuuden.